Elämää ketjukauppiaana osa 2 Kauppiasharjoittelu

2.3.2009 alkoi ensimmäinen työpäiväni ruokakaupassa. K-supermarket Löytis Nokialla oli tuttu kauppa asiakkaana, mutta lyhyttä kouluaikaista invetaari-iltaa lukuun ottamatta minulla ei ollut mitään tuntumaa kaupan arkeen. Tapani antoi minulle ensimmäiseksi tehtäväksi siistiä hyllyjä ja vetää tavaroita eteen. Kaupan perustyö, jonka merkitys monilta unohtuu. Jos hyllyt näyttävät täysiltä ja siisteiltä asiakkaat ostavat enemmän. Jos esimerkiksi suolapaketti alahyllyllä on jumissa peräseinässä kiinni ei asiakas sitä edes näe ilman konttaamista. Suomalainen asiakas ei kysy ja lähtee pettyneenä toiseen kauppaan, jossa tekee kaikki muutkin ostoksensa. Hyllyjen siistiminen on myös erittäin hyvä tapa tutustua kaupan valikoimiin, siinä samalla oppii mitä kaikkea on ja missä paikassa.

Koulutuksen alku meni pitkälti opetellessa kaupan eri työtehtäviä. Vaikka luenkin paljon ja opin asioita teoria tunneilla uskon silti, että oppisopimuskoulutus eli vanha mestari kisälli malli on mitä parhain tapa oppia ammatti kuin ammatti. Oppisopimuskoulutusta pitäisi minusta lisätä merkittävästi kaikessa koulutuksessa. Se sopii mielestäni niin 2. asteen tutkintoihin kuin myös korkeamman asteen tutkintoihin. Siinä yhdistyy hyvin niin teoria kuin käytännön osaaminen. Omasta mielestäni esimerkiksi lääkärin opinnotkin ovat tavallaan oppisopimuskoulutusta. https://yle.fi/uutiset/3-10194248 yleisradion juttu oppisopimuksen käytöstä Sveitsissä.

Itsellä oli paljon opittavaa siitä mitä käytännön työ kaupassa on. Tietojärjestelmät ja muut opin kyllä nopeasti. Se mitä opeteltiin lähi-jaksoilla eli yrittäjyyttä ja esimerkiksi taloushallintoa oli minulle varsin tuttua edellisestä elämästä. Kasvattikauppiasta Tapania minun täytyy erityisesti siitä, että antoi kaiken tiedon käyttöön. Sain tarkastella kaikkia raportteja ja tutustua yrityksen tilinpäätöksiin ja kun kyselin erityisesti Jussilta ja Wilmalta tuli aina hyviä vastauksia. Jussi oli käynyt saman koulun jo aikaisemmin ja Wilma oli minua edeltävällä kurssilla.

Alkuun minun tekemisiin oltiin varsin tyytyväisiä ja rekrytointipäällikkö oli sitä mieltä, että voisin lähteä saman tein suuryksikkövalmennukseen. Suuryksikkövalmennus on monesti edellytys supermarket tai citymarket kokoluokan kaupan saamiseen. Tässä kohtaa alkoi ensimmäisen kerran väsymys tulla kuvioihin. Työ kaupalla oli täyspäiväistä ja samalla yritin auttaa vaimoani keittiökaupan pyörittämisessä. Usein kaupan työpäivän jälkeen siirryin keittiöliikkeeseen tai vähintään tein kotona tarjouksia ja suunnitelmia koneella. Hoidin myös keittiöliikkeen taloushallinnon ja välillä kävin kantamassa kalusteitakin.

Kärsijänä tässä oli teoriaopiskelu. Kävin kyllä ahkerasti K-instituutissa lähiopiskelu jaksoilla, mutta kirjalliset tehtävät jäivät tekemättä. Koulutuksen lähestyessä jo loppuaan sain Keskolta ja instituutilta uhkavaatimuksen, että tehtävät pitää palauttaa tiettyyn päivämäärään mennessä. En tätä ole kovin monelle paljastanut, mutta tein kaikki 1,5 vuoden tehtävät viimeisenä mahdollisena päivänä noin kuuden tunnin aikana. Viimeisen palautin kello 23:54. Eli jäi jopa muutama minuutti aikaa rentoutua sen vuorokauden puolella.

Ymmärrän huolen opintojeni edistymisestä, mutta sitä en hyväksynyt, että samalla kyseenalaistettiin motivaationi ja sitoutumiseni itse oppimiseen. Jo ala-asteella minulla diagnosoitiin lukihäiriö, nykyään tunnetaan nimellä dysleksia. Osittain siitä syystä olen aina pelännyt kirjoittamista ja olen tuntenut, etten sitä osaa. Uskon että nämä rajoittavat uskomukset ovat osittain haitanneet akateemista uraani ja vaikeuttanut monta asiaa elämässäni. Tämä blogi on yksi iso askel näiden pelkojen ja uskomusten muuttamisessa.

Itse katsoin aina ensisijaisesti lojaliteettini kuuluvan perheelle, joka käytännössä tarkoitti että taloudenkin kannalta laitoin perheen yrityksen etusijalle ja sen jälkeen tuli K-supermarket Löytis ja vasta kolmantena omat opiskelut. Koin hyvin loukkaavana, kun jossain vaiheessa minun motivaatiota kyseenalaistettiin. Ne, jotka ovat kaupassa töissä tietävät, että kaupanalan palkat eivät päätä huimaa (aloitus palkka ensimmäisen vuoden myyjällä tällä hetkellä 10,84€/h ja harjoittelijalla 85% tästä) ja se aiheutti sen, että keittiöliike oli perheen talouden kannalta huomattavasti tärkeämpi. Esimerkiksi minä jäin muutaman kerran hoitamaan kipeitä lapsia sen takia että vaimon työ oli perheen kannalta merkittävämpää. Useimmiten kyllä yritimme saada lapset isovanhempien hoitoon, jos näin kävi.

Tässä vaiheessa koin, että jouduin harjoittelussa sivuraiteelle ja puheet suuryksikkö valmennuksesta loppuivat siihen. Olin myös hyvin epävarma olenko koskaan edes saamassa kauppapaikkatarjousta. Tässä vaiheessa ainoat omasta mielestäni inhimilliset reaktiot tulivat kasvattikauppiaaltani Tapanilta ja harjoittelijakollegaltani Wilmalta. He tuntuivat aidosti olevan huolissaan jaksamisestani. Kerran Tapani lähetti minut konkreettisesti kotiin nukkumaan ja minä tein töitä käskettyä.

Koulutus oli itsessään loistavaa. Kaupassa opin kaiken minkä kaupan arjesta halusin oppia. Opin myyjän tehtävät, osastovastaavan tehtävät ja esimiehen ja kauppiaan tehtävät. Lähiopetus jaksoilla hienointa mielestäni oli kurssilaisten tapaaminen ja keskustelut heidän kanssaan. Niissä keskusteluissa selvisi moni asia ja auttoi ymmärtämään kaupan toimintaa. Kesko järjesti myös tapaamisia, joissa eri kursseilta olevat saivat tutustua ja niissä oli myös toimivia kauppiaita pitämässä puheenvuoroja. Lähiopetus jaksojen opetukset yritystoiminnasta ja taloushallinnosta jne. olivat minulle ennestään tuttuja, mutta niistäkin käydyt keskustelut varsin opettavaisia.

Yksi asia, josta on pakko puhua, kun puhutaan K-kauppiuudesta ja ylipäätänsä yrittäjyydestä on sankarimyytti. Sankarimyytillä tarkoitan sitä, että yrittäjistä leivotaan työnsankareita jotka urhoollisesti käyttävät kaiken aikansa yrittämiseen. Elävät ja hengittävät vain yrittäjyydelle. Tämän myytin rakentamiseen syyllistyvät yrittäjät erityisesti itse. Todellisuuttahan tämä monesti on, mutta onko se hyvä tai tavoiteltava asia on sitten ihan eri juttu.

K-ryhmässä sankarimyyttiä rakennetaan monin tavoin. Sankarimyytin rakentaminen alkoi jo koulutuksen varhaisessa vaiheessa. Kauppias puheenvuoroja pitämään tuli kauppiaita, jotka olivat kokeneet kovia uransa alkuvaiheessa. näpistelyä ja rankkaa työntekoa ongelmia henkilökunnan kanssa jne. Ja nyt kun he olivat jo menestyneitä kauppiaita, tekivät edelleen pitkää päivää ja antoivat kauppiuudelle kaiken. Kesko on minusta varsin kaksinaismoralistinen, kun toisaalta yritettiin kertoa kuinka tärkeää, on pitää huolta itsestään ja toisaalta miten tärkeää on että kauppias käytännössä asuu kaupalla ja laittaa kaiken peliin ja vielä yhden kortin varaan. Kauppiaaksi lähtevän on laitettava kaikki peliin ja mielellään koko perheen ja suvun ja ystävät (tähän palaan myöhemmin). Oletuksena on vähintään 50h viikkotyö, joka ei edes sisällä muuta kuin kaupan töitä, siihen tulee lisäksi kaikki yrittäjälle kuuluvat velvollisuudet, taloushallinnon, rahahuollon, markkinoinnin, jne. Tähän myyttiä siis rakennetaan jo koulutuksessa ja lähestulkoon kaikki kauppiaat jatkavat tämän myytin rakentamista. Itse syyllistyin siihen yhtälailla. Samoin k-kauppiasliitto on mukana pönkittämässä tätä myyttiä ja se näkyy hyvin laajasti esimerkiksi K-ryhmän mainonnassa ja markkinoinnissa.

Kun koulutus alkoi lähentyä loppua ja valmistumisjuhlallisuudet olivat nurkan takana aloin miettimään yhdessä kurssikaverien kanssa, koska sitä ensimmäistä kauppapaikkaa tarjotaan. Osa kurssilaisista sai tarjouksen kesken kurssia, osa joutui odottamaan pidemmän aikaa. Osa ei lopulta ikänä lähtenyt kauppiaaksi.

Valmistuminen on hieno ja juhlallinen tilaisuus. Katajanokan Kasino oli meille varattu ja illallinen oli erittäin juhlava. Siitä sitten pitkän kaavan kautta lukuisiin yökerhoihin ja baareihin. Itse poistuin kesken juhlallisuuksien hetkeksi hotelliin vaihtamaan housuja kun puvun housut ratkesivat Zetorin tanssilattialla tehtyihin spagaatteihin. Olimme viimeinen kurssi, joka valmistui legendaarisesta Siikarannan koulutuskeskuksesta. Myöhemmin k-instituutti myi keskuksen ja koulutus siirtyi vaihteleviin koulutustiloihin ja enemmän verkon välityksellä tehtävään koulutukseen. Itse tykkäsin sisäoppilaitosmaisesta meiningistä ja uskon että se kasvatti meidän kurssia hyvin yhteen.

Kun olin valmistunut ajattelin, että olisi järkevämpää siirtyä ns. viimeistelyharjoitteluun johonkin pienenpään markettiin koska työskentely Pirkanmaan liikevaihdoltaan suurimmassa supermarketissa oli varmasti erilaista kuin lähiön kivijalkakaupassa. Oletuksena kuitenkin oli, että ensimmäinen kauppapaikka olisi juurikin pieni K-market.

Seuraava teksti käsittelee ensimmäistä kauppapaikkatarjousta ja miten se prosessi eteni ja kuinka lopulta aloitin K-kauppias uran. 

Elämää ketjukauppiaana osa 1 kohti kauppiuutta

Tämä on ensimmäinen osa kirjoitus sarjaa, jossa käyn läpi K-kauppias urani alusta loppuun. Kirjoitan ennen kaikkea itselleni, jotta voisin analysoida mikä meni pieleen, mikä meni hyvin ja mitä voisin oppia. Toivon myös, että tästä kirjoituksesta olisi apua sellaiselle, joka harkitsee kauppiaan uraa tai jos toimivat kauppiaat saavat tästä jotain sitä parempi. Samalla haluan tuoda julkisuuteen myös tietoa mitä yrittäminen isossa ketjussa on.

Haluan rehellisesti käydä läpi omia virheitäni mutta myös yhteistyökumppanien toimintamalleja, joissa katson olevan parantamisen varaa. Suurin kritiikki kohdistuu itseeni mutta osansa saavat; Kesko, S-ryhmä, viranomaiset, Ay-liike, työtekijät ja asiakkaat. Tulen myös jokaista edellä mainittua tahoa kehumaan. Jos asioita voitaisiin jatkossa parantaa olisi se jo hyvä syy kirjoituksen julkaisemiselle. Itsellä ei ole mitään aikomusta palata K-kauppiaaksi koska uskon olevani onnellisempi tekemällä jotain muuta. Vaikka kirjoituksessa teenkin yleistyksiä ja oletuksia on tämä tarina minun ja kuvaus niistä asioista, joita minulle tapahtui ja miltä ne tuntuivat.

Tämä ensimmäinen osa kertoo siitä, miten päädyin K-kauppiaaksi ja miksi. Kauppiaita on hyvin monenlaisella taustalla. Omalla kurssillani oli noin puolet sellaisia, jotka olivat jo nuorena menneet kauppaan töihin ja edenneet esimieheksi ja sitten halusivat lähteä yrittäjäksi. Minun tausta oli IT-alan ohjelmoijan ja projektipäällikön tehtävät. Mukana porukassa oli kauppatieteiden maistereita, ulosottomies, hammasteknikko ja monta muuta.

Oma urani alkoi, kun aloin tuntea motivaation puutetta työssäni IT-Alan projektipäällikkönä. Halusin jotain omaa ja toisaalta tunsin turhautuneisuutta, kun en edennyt urallani siihen tahtiin kuin mielestäni ansaitsin. Jälkikäteen ajateltuna tämä tunne oli varsin naurettava. Olin kolmekymppinen ja johdin isoja mielekkäitä projekteja, joilla oli vieläpä vaikutusta satojentuhansien ihmisten elämään. Aloin miettimään mitä haluaisin tehdä ja yrittäjyys oli se joka alkoi pohdintojen jälkeen kiinnostamaan enemmän ja enemmän. Ensimmäinen ajatus oli perustaa yritys 3 kollegan kanssa, jossa alkaisimme tekemään It-alan tuotteita. Kävin haistelemassa start-up yritysten rahoituskekkereiden tunnelmaa ja yhdessä suunnittelimme mitä tekisimme ja miten. Miksi tämä asia kaatui, jäi oikeastaan minulle vähän epäselväksi. Koko porukalla ei ollut ilmeisesti riittävästi motivaatiota ja riskinottokykyä.

Itse olin kuitenkin päättänyt lähteä yrityksestä ja aloittaa yrittäjänä. Irtisanouduin ja myimme rivitalo-asuntomme ja muutimme kerrostalo kaksioon vuokralle kaikki 4 henkeä. Aloin katsomaan myytävänä olevia yrityksiä ja aloitin samalla TE-toimiston yrittäjäkurssilla. Pelasin ahkerasti myös nettipokeria vaihtelevalla menestyksellä. Kävimme yhdessä silloisen vaimoni kanssa katsomassa useampaakin yritystä ja tarkastelimme niiden lukuja. Silloin vuonna 2007 oli yritysten hinnat pilvissä ja niin kuin oikeastaan monen muunkin asian.

Suurin ongelma minusta yritysten sukupolven vaihdoksissa on yrityksistä pyydettävä hinta edelleenkin, vaikka hinnat on jonkin verran laskenutkin sitten 2007 huippuvuosista. Yrittäjä, joka haluaa jäädä eläkkeelle, tuntee tietysti yrityksen omana elämäntyönään ja siksi haluaa siitä hyvän hinnan. Tosiasia on kuitenkin, että minun mielestä käytännössä juuri yhdelläkään pienellä tai keskisuurella yrityksellä ei ole yhtään arvoa lukuun ottamatta kiinteistöt ja varastot. Goodwill arvojen pitäisi olla käytännössä nolla. Monen yrityksen tulos perustuu pitkälti yrittäjään itseensä ja se ei yrityskaupassa siirry mukana. K-kauppiaiden sopimuksessahan on yksiselitteisesti mainittu, että goodwill arvoa ei voi maksaa. No siitä huolimatta päädyimme yhdessä vaimon kanssa ostamaan 18 vuotta toiminut keittiökalusteliike, joka maahantoi ranskalaisia ja italialaisia keittiötä. Hinta tuntui silloin kohtuullisesta, mutta jälkikäteen tajus,i että goodwill arvoa ei olisi pitänyt maksaa ja varaston arvokin arvioitiin roimasti yläkanttiin. Hintana oli 100.000€ joka katettiin täysin lainarahalla. Sain alkuun noin 600€/kk starttirahaa koska kyseessä oli ensimmäinen yritykseni. Vaimoni ei starttirahaa saanut koska oli ollut toiminimi yrittäjä jo monta vuotta. Lisäksi sijoitimme yritykseen asuntokaupassa saamamme noin 20.000€ jolla käytännössä kustansimme meidän perheen elannon vuoden ajan.

Yrittäjyys tuntui todella innostavalta ja käytin kaiken liikenevän ajan uusien asioiden oppimiseen ja muistan aika paljon yksityiskohtia keittiöiden suunnittelusta ja kodinkoneista ja viinikellareista vielä kymmenen vuoden jälkeenkin. Aika pian tuli selväksi, vaikka olimme kauan toimineen yrityksen ostaneet yhtään asiakasta ei saa kaupan päälle. Omaa markkinointi ja omaa asiakashankinta piti aloittaa välittömästi. Olimme ylpeitä siinä, että Pirkanmaan laadukkaimmat tuotteet tulivat meiltä ja myös palvelu oli viimeisen päälle hyvää. Opin mielestäni nopeasti keittiömyynnin salat ja vaimoni vankka asiantuntemus sisustus- ja kalustesuunnittelusta teki yrityksestämme hyvän. Suunnitteleva taiteilija sielu ja insinööri mieli tekivät hyviä ratkaisuja yhdessä. Jälkikäteen ajateltuna markkinointi oli se mihin olisi pitänyt panostaa enemmän ja järkevämmin. 

Yritystoiminta lähti käyntiin hyvin, mutta 2008 iski maailmantalouteen järkyttävä lama. Koska myimme periaatteessa luksustuotteita, iski se niihin ja rakentamiseen yleensäkin pahiten. Vaikka kauppa kävi kohtalaisesti tuli nopeasti vastaan tilanne, että yritys ei elätä kahta ihmistä ja koko perhettä. Aloin katselemaan vaihtoehtoja, jos palaisin IT-alalle. Sitten eräänä päivänä Keskon rekrytointipäällikkö Heikki Mustila soitti minulle ja esitti kysymyksen "Kiinnostaisiko sinua K-kauppias ura". Olin yrittäjyys vaihtoehtoja miettiessäni hakenut vuosi takaperin K-kauppiaaksi ja unohtanut koko asian. Hakemuksen olin lähettänyt lähinnä siksi että veljeni oli toiminut jo jonkin aikaa k-ryhmässä Intersport yrittäjänä ja kauppiaana. Lupasin Heikille, että palaan asiaan viikon sisään ja mietin mikä olisi parasta. Muutaman päivän mietinnän jälkeen soitin Heikille ja totesin "Kyllä kiinnostaa". 

Siitä alkoi sitten haastattelujen putki. Ensiksi Heikki Mustila haastatteli minua ja sitten hän ohjasi minut psykologisiin testeihin. Psykologisissa ja älykkyystesteissä pärjäsin hyvin, joka ei itselleni tullut kovinkaan suurena yllätyksenä. Tiesin että minussa on yrittäjäainesta ja älykkyyttä ehkä liikaakin viisauden jäädessä vähemmälle. Testien jälkeen Heikki Mustila haastatteli minua uudestaan ja oli sitä mieltä, että olisin sopiva K-kauppiaaksi. Ainoa asia mikä häntä epäilytti, oli psykologisissa testeissä ilmi tullut motivaatioherkkyys. Sekään ei varsinaisesti ollut minulle mikään yllätys vaan tiesin, että innostus asioista helposti ja saan motivaatiota, jos pystyn käyttämään parhaita puoliani. Varjopuolena oli se, että jos motivaatio laskee ja alan tylsistymään alkaa melkoinen alisuorittaminen. Mustila sanoi, että muutamasta motivaatioherkästä kauppiasharjoittelijasta on tullut aivan loistavia suoraan sanoen tähti kauppiaita. Itselleni tämän olisi pitänyt toimia varoitusmerkkinä jo silloin. Olisi pitänyt miettiä tarkemmin mitä elämältä haluaa ja mitä haluaa tehdä ja mitkä ovat suurimpia vahvuuksiani. Alla kuvaus motivaatioherkkyydestä ja kuten tulette myöhemmin huomaamaan, lähes kaikki huonot ennusmerkit toteutuivat.

"Olet motivaatioherkkä, eli et pysty löytämään motivaatiota tehtävistä, joissa et pääse käyttämään omia kykyjäsi. Etkä vain saa itseäsi motivoitumaan turhanpäiväisistä hommista, joilla ei varsinaisesti ole merkitystä kenellekään. Tämä johtaa alisuorittamiseen, jolloin et sinä, eikä kukaan muukaan ole tyytyväinen siihen, mitä teet. Jos jäät tähän tilanteeseen, turhaudut, ehkä jopa masennut ja palat loppuun. Pahimmillaan itsetuntosi romahtaa ja katkeroidut työssäsi ja saat vieläkin vähemmän aikaan…"

Mustila ja minä päätimme kuitenkin, että on minun aika aloittaa k-kauppias valmennus ja tehtäväksi tulikin löytää minulle sopiva harjoittelupaikka. K-supermarket Löytis Nokialla oli saamassa uuden kauppiaan Tapani Hakalan. Tapani oli kokenut kauppias ja valmentanut monta kauppiasta uralle. Tapani ja Tapanin luottopeluri Jussi Uschanoff tulivat haastattelemaan minua meidän keittiöliikkeeseen koska Tapani ei ollut vielä ottanut haltuunsa Löytistä. Pian haastattelun jälkeen sovimme, että aloitan oppisopimuskoulutuksen Tapanin alaisuudessa samalla hetkellä kun hän ottaa Löytiksen haltuunsa.  2.3.2009 astuin ensimmäisen kerran kauppaa töihin ja aloitin yrittäjän ammattitutkinnon ja kauppiasvalmennuksen.

Seuraavassa kirjoituksessa käsittelen kauppiasvalmennusta ja miten sain ensimmäisen kauppapaikkani

Vallankumousrunoilija Ilari

Tavoitteet

Muutos projektia on jatkunut nyt jo kolmisen vuotta ja viimeistään nyt on aika listata tavoitteita elämän suuntaa ajatellen. Monesti tavoitteita on tullut mietittyä ja Kelan Kiila-kuntoutuksessa jopa niitä on laajasti kirjoitettu ylöskin. Nyt kuitenkin kirjaan ylös loppuelämäni tavoitteet hyvinkin yksityiskohtaisesti. Mietin mitä haluan elämältä ja myös pohdin miksi ja miten ne voin saavuttaa. Mietin myös tavoitteiden vaikutuksia muihin ihmisiin ja erityisesti läheisiini.

1. Olla pääsääntöisesti onnellinen

Masentuneelle ja masennuksen kokeneelle tämä on aika iso asia. En ole varma olenko ikinä ollut pääsääntöisesti onnellinen. Olen toki kokenut onnen tunteita enemmän tai vähemmän eri elämän vaiheissa. Suurin ongelma itselläni onnen etsinnässä on ollut, se että olen aina yrittänyt etsiä sitä jostain muualta kuin itsestä. Olen tavoitellut jotain suurta menestystä tai rikkauksia ja kokenut enemmän pettymyksiä kuin onnistumisia. Pahimmillaan masentuneena elämä oli jatkuvaa ahdistusta ja tulevaisuuden pelkoa. Masentuneenakin toki tunsi välillä onnea ja onnistumisen tunteita, mutta ne olivat vain hetkellisiä. Masennus ei missään tapauksessa ole vielä ohi, mutta minusta tuntuu, että viimeisen vuoden aikana olen löytänyt vastauksen kysymykseen mistä onnen voi löytää

 

Onnen etsinnässä minulla on ollut apuna psykoterapia, kirjallisuus, meditointi ja erilaiset verkkokoulutukset. Suurimman oivalluksen sain lukiessani Chade-Meng Tan nimisen henkilön insinööriltä insinöörille kirjoitettua Mindfullness kirjaa. Kirjassa sanotaan, että tyyni ja selkeä mieli on onnellinen itsestään. Onnellisuus on mielen perustila, onnellisuuteen ei tarvitse pyrkiä vaan se tarvitsee vain yksinkertaisesti sallia. Lapsi on perustilassa onnellinen, kunnes jokin ulkopuolinen tekijä häiritsee tätä onnellisuutta, oli se sitten nälkä, kylmyys tai vaikka märkä vaippa. Onnen löytää siis ainoastaan itsestään eikä mistään muualta. Pitää antaa itsensä olla onnellinen. Perhe, suku, ystävät, työ ja muut ulkopuoliset asiat voivat auttaa onnellisuuden pysymisessä ja sallimisessa, mutta lopulta se on vain itsestä kiinni.

 

Olen myös ihastunut Hawaijilaiseen Ho´oponopono menetelmän ideologiaan. Itse olen ymmärtänyt asian siten, että olet itse vastuussa kaikesta mitä sinulle tapahtuu. Et tietenkään voi muuttaa sitä mitä sinulle tapahtuu, mutta voit muuttaa sitä, miten sen koet. Jos olet vihainen jollekulle, riippumatta toisen teosta sinä olet itse vastuussa siitä miten sen koet ja siitä vihantunteesta joka on sisälläsi syntynyt. Ho`oponoponossa keskityt johonkin asiaan, ihmiseen tai tunteeseen ja toistetaan seuraavia lauseita.

 

Olen pahoillani. Anna anteeksi. Kiitos. Rakastan sinua.

                                                                                

Näillä lauseilla suhtaudut asioihin, tunteisiin ja ihmisiin rakastavasti. Olet samalla armollinen itsessäsi oleville tunteilla mutta otat samalla niistä vastuun. Uskon että näillä lauseilla voi muuttaa paljon suhtautumistaan erilaisiin asioihin ja se auttaa sen onnen saavuttamista.

 

Toinen asia, jonka uskon vaikuttavan onnen sallimisessa on tietoinen hengittäminen. Asiaa voi kutsua monella tavalla meditointi, jooga, mindfullness tai tietoinen läsnäolo. Riittää kun saavuttaa mahdollisimman usein tietoisen läsnäolon kulloisessakin hetkessä. Hengittäminen tietoisesti on yksi keino harjoitella asiaa, jolloin sitä läsnäoloa voi voimistaa muissa yhteyksissä. Olemassa enemmän läsnä hetkessä olet todennäköisemmin enemmän onnellinen.

 

Jos minä olen onnellinen se todennäköisesti lisää onnellisuutta ympäristössäni, joten tämä tavoitteeni ei tule olemaan missään ristiriidassa kenenkään toisen ihmisen kanssa. Onnen salliminen itselle on vielä pitkä prosessi, jossa minun pitää muuttaa ajattelutapojani ja tarvitsen muiden ihmisten tukea tässä, mutta tällä hetkellä tuntuu siltä että se on todellakin saavutettavissa oleva tavoite.

 

2. Olla enemmän läsnä läheisten kanssa.

Haluan tuntea ympärilläni olevan ihmiset paremmin ja kuunnella heitä ja ymmärtää heitä. Kun olen lapsien kanssa, haluan, että he huomaavat, että olen heistä kiinnostunut ja välitän heistä. Haluan että he tuntevat rakkauteni ja että olen aina heidän tukensa mihin elämä heidät ikinä johdattaakaan. 

 

Läsnäololla tarkoitan sitä, että oikeasti kuuntelen ja yritän ymmärtää muita ihmisiä. Jos tämän saavutan uskon, että siitä on myös minulle paljon hyötyä lisääntyneestä rakkaudesta ja luottamuksesta. 

 

Tähän tuskin löytyy oikotietä vaan ainoa vaihtoehto on harjoitella kuuntelua ja ymmärtämistä ja vaikka se joskus vaikealta tuntuukin laittaa omat mielipiteet vähäksi aikaa syrjään. 

 

3. Tuntea rakkautta ja läheisyyttä

Tätä kirjoittaessa 26 vuotta kestänyt parisuhde on päättynyt virallisesti pari viikkoa sitten. Jonkinlainen suhde meillä tulee säilymään loppuelämämme kahden suurenmoisen tyttären vanhempina. Itse en tätä suhdetta halunnut päättää, vaikka olen vähintään yhtä paljon vastuussa siihen johtaneista syistä. Olin monta vuotta poissaoleva, väsynyt ja surullinen ja varmasti aivan kamalaa seuraa.

 

Vaikka ymmärrän että suhteemme on ohi niin siitä huolimatta jätän myös pienen mahdollisuuden siihen, että se voisi joskus uudistua. On tarinoita, jossa eronneet ovat löytäneet toisensa uudestaan joko muutaman vuoden päästä tai esimerkiksi eläkkeellä. Toiset sanovat, että jään roikkumaan ajatukseen, mutta itse näen että en sulje mitään vaihtoehtoja pois.

 

Olen 41-vuotias ja uskon että minullekin on vielä varattu rakkautta ja läheisyyttä tässä elämässä. Sitä olen onnekseni paljon jo saanut. Haluan rakastaa ja tulla rakastetusti. Haluan tuntea toisen ihmisen lähelläni jakaa hänen kanssaan unelmat tulevaisuudesta ja nauttia hetkestä. Tuntea aitoa kiintymystä, ymmärrystä ja yhteyttä.

 

4. Tuntea kroppansa ja viihtyä siinä

Tässä tavoitteessa on monia konkreettisia tavoitteita. Pitää tiputtaa kiloja. Pitää jaksaa vetää tiettymäärä leukoja ja kävellä käsillään riittävästi. Puolivoltti taaksepäin pitäisi onnistua taas vuosien jälkeen. Kun K-Kauppias ura 32.11.2017 loppui, painoa oli 140 kg. Siinä on 40 kg pudotettavaa. Tätä kirjoittaessa siitä on jo 12 kg lähtenyt, eli ollaan hyvässä vauhdissa.

 

Kilot ja muut tavoitteet on sinänsä toissijaisia, koska se tärkein tavoite on tuntea olonsa hyväksi omassa kropassaan. Hengittäminen on helppoa ja liikkuvuus ja voimatasot riittävät normaaliin elämään ja jos lähtee vaikka pienelle pyörälenkille maastoon ei kunto lopu ensimmäiseen mäkeen.

 

Tässä suurimpana ongelmana on se, että vertaa itseään aina 20-vuotiaaseen Ilariin, joka eli huippu-urheilijan kropassa ja kropassa, joka pystyi tekemään monia uskomattomia asioita. On hyväksyttävä, että sitä tuskin tulee koskaan saavuttamaan, mutta silti liikkumisesta ja olemisesta voi nauttia.

 

Miten nämä tavoitteet aion saavuttaa. ruokailutottumukset pitää pystyä muuttamaan ja saavuttaa terve suhde ruokaan. Olen ollut aina ylpeä siitä, että pystyn syömään enemmän kuin kukaan muu ja annan itseni olla edelleen ylpeä siitä, mutta sitä ei tarvitse todistaa joka päivä. Jos 80 % ajasta syö hyvin ja terveellisesti voi 20% ajasta nautiskella gourmet ruuista tai vaikka mättää niin paljon, että napa paukkuu.

 

Lisäksi tavoitteena on löytää uudelleen liikunnan ilo. Salilla käyminen on hyvä vaihtoehto, mutta sen lisäksi ajattelin, jos löytäisi uudelleen luonnossa liikkumisen (vaeltamisen, maastopyöräilyn ja melomisen ja ehkä jopa aloittaisi metsästämisen). Lisäksi pitäisi harkita kamppailulajien uudelleen virittelyä. Nämä ovat asioista, joista olen ennen nauttinut ja uskon että se olisi mahdollista uudelleen. Haluaisin kokeilla myös tanssikursseja erilaisista lajeista break­dance muistot lapsuudesta on ollut aina mukavat ja kyllä lavatanssit, lattarit ja muutkin kiinnostavat. Tässäkin pitää nyt malttaa mielensä eikä tehdä liikaa liian nopeasti. 

 

Jos on sopusoinnussa kroppansa kanssa, on aina paremmat mahdollisuudet palata siihen nolla tilaan ja löytää se onnellisuus sieltä. Haluan myös viettää mahdollisimman terveen keski-iän ja vanhuuden sekä itseni takia mutta myös lapsieni ja vaikka mahdollisten lasten lapsien kannalta. Terve sielu terveessä ruumiissa. 

 

5. Kehittyä paremmaksi työssään.

K-kauppias urani päättyi muutama kuukausi sitten ja ainoa asia, joka siinä harmittaa on se, että kun se kerrankin alkoi tuottamaan hedelmää, oli se pakko lopettaa kilpailutilanteen muuttumisen johdosta. Tosiasia on kuitenkin se, että tämä tapahtuma voi olla todellinen lottovoitto loppuelämääni ajatellen. En tiedä olisinko pystynyt ikinä viemään tätä elämän muutos projektiani päätökseen, jos olisin sillä uralla jatkanut. 

 

Päädyin nyt yrityskouluttajaksi, joka on tavallaan ollut haaveeni jo parikymmentä vuotta. Nyt uskon, että minulla on kokemusta sanoa monestakin yritysmaailman asioista. Olen ottanut riskejä. Olen onnistunut. Olen epäonnistunut. Kokenut väsymyksen, mutta samalla oppinut paljon sekä yrittämisestä että itsestä.

 

Haluan tulla paremmaksi valmentajaksi ja kouluttajaksi. Haluan päästä lähemmäksi asiakkaita ja ymmärtää heidän tilanteensa paremmin. Haluan että asiakkaani menestyvät ja voivat paremmin. Haluan kehittyä näissä koulutuksissa mitä nyt vedän paremmaksi esiintyjäksi ja että voisin olla läsnä myös koulutustilanteissa paremmin.

 

Näiden lisäksi haluan kouluttaa itseäni erilaisiin koulutuksiin ja valmennus menetelmiin. Aloitan oman kouluttautumisen NLP menetelmien kurssilla ja katsotaan mihin se polku johtaa.

 

En ole myöskään poissulkenut ajatusta aktiivisemmasta toimimisesta politiikassa. Tiedän kokemuksesta, että siellä turhautuu helposti ja jos oikein huonosti menee, ajautuu pelailemaan niitä samoja pelejä mitä siellä on tapana. Haluan kuitenkin edelleen uskoa siihen, että yhteistenasioiden hoito on tärkeätä ja uskon että minulla olisi niihin paljon annettavaa. 

 

6. Saavuttaa taloudellinen turvallisuus.

Raha ei tee onnelliseksi, mutta sen puute voi tehdä olon turvattomaksi ja sitä kautta onnettomaksi. Jos aikaisemmat tavoitteeni toteutuvat uskon, että tämäkin toteutuu samalla automaattisesti. Paljoa en tarvitse mutta riittävästi jotta voi tuntea olonsa turvalliseksi. 

 

Haluat lämpimän talon ja rahaa terveelliseen ruokaan ja silloin tällöin nautittuihin ravintolakäynteihin. Auto on liikkumisväline ei itseisarvo eikä missään tapauksessa status symboli. Haluan nähdä maailmaa ja joskus hemmotella itseäni tai läheisiäni. Haluan että minulla on varaa toteuttaa myös lapsieni unelmia esimerkiksi vaihto-oppilasvuodesta Yhdysvalloissa. 

 

Yksinkertaisesti haluan saavuttaa sellaisen varallisuuden, ettei tarvitse joka kuukausi miettiä mistä saa rahan laskuihin ja onko varaa pitää hieman lomaa ja jopa pari kertaa vuodessa ihmetellä maailmaa ulkomailla.

Tervetuloa juoksulle

Tämä blogi tulee käsittelemään monipuolisia asioita. Osittain tämä on osa omaa terapia prosessia ja muutos projektia. Käsittelen ihmisen mielenliikkeitä, tunteita rakkautta ja vihaa, mutta myös yhteiskunnallisia asioita ja taloutta yrittäjän näkökulmasta. Kaikkea mitä kirjoitan en varmasti julkaise, vaan ne jäävät enemmän henkilökohtaisiksi päiväkirja merkinnöiksi.

 

Olen aina ollut kiinnostunut yhteiskunnasta ja ihmisistä. Miten ihmiset toimivat osana yhteiskuntaa ja miten voisimme rakentaa paremman yhteiskunnan mahdollisimman monelle ihmiselle. Uskon ihmiseen ja hänen kykyynsä ajatella. Uskon myös ihmisen vapauteen. Ihmisellä pitäisi olla mahdollisimman suuri vapaus tehdä omaan elämäänsä koskevia päätöksiä.

 

Olen viime vuosina kokenut burn outin, masennuksen, konkurssin, toisen liiketoiminnan lopettamisen, sairauksia ja ennen kaikkea viimeisimpänä elämäni suurimman tragedian eli avioeron. Tulen myös näitä asioita käsittelemään, mutta mahdollisimman positiivisessa valossa. Elämäni muutosprojekti alkoi noin 3 vuotta sitten yksinkertaisesta ajatuksesta, että näin ei vain voi enää jatkua.

 

Aloin tyypillisenä miehenä etsimään ratkaisuja netistä. Etsin pikaratkaisuja esimerkiksi hypnoosista ja personal trainereistä. Kuvittelin että ongelmana nimenomaan on laiskuus ja lihavuus ja ylensyönti. Kun ratkaisisin nämä ongelmat kaikki muut tulisi ratkaistuksi siinä sivussa. 2 tunnin aamuaerobiset ja tarkka ruokavalio todellisuudessa vei vain ojasta allikkoon. Klassisesti siinä hoidettiin enemmänkin oiretta kuin varsinaista sairautta. Samalla kuitenkin jatkoin ylipitkiä työpäiviä ja vähensin entisestään vähäisiä yöunia. Palaan näihin hetkiin varmaan useasti ja nämä tarinat ei varmasti tule etenemään kronologisessa järjestyksessä.

 

Kirjoittamisen suurin tarkoitus on kirjoittaa itselle ja jäsennellä omia ajatuksiaan siten että elämä olisi yksinkertaisesti onnellisempaa. Jos tästä on apua muille tai jos löydät ajatuksia, jotka ovat miettimisen arvoisia sitä parempi.