Covid-19 ja yritystuet

Yritystuista on ollut paljon puhetta jo ennen koronaa ja kuinka paljon yhteiskunta tukee erilaista yritystoimintaa. On maataloustukia, energiatukia, Tempo-rahoitusta start-upeille, Kiito-rahoitusta pk- ja suuryrityksille. Tukea saa kansainvälistymiseen, kehittämiseen, tutkimukseen ja moneen muuhun. Jotkut laskevat myös esimerkiksi alemmat arvonlisäverokannat tueksi yritystoimintaan. Yleinen arvonlisäkanta on 24%, mutta on aloja, joilla se on 14% tai 10% ja esimerkiksi terveysala, jossa arvonlisäveroa ei kerätä ollenkaan. Monet näitä tukia paheksuvat ja syystäkin. Ei valtion tulisi puuttua yritysmaailmaan juuri millään tavalla.

On Business Finlandia, Finveraa ja ELY-keskuksia. Osa tuista on lainaa ja osa oikeata tukea. Ideaali tilanne yhteiskunnassahan olisi se, että mitään yrityksiä ei tarvitsisi tukea. Maataloustuet on oiva esimerkki kun kaikki tappelevat oman yhteiskunnan eduista niin paljon että on ihan kansainvälisesti rakennettu sellainen himmeli, että sen purkaminen on lähes mahdotonta. Tässäkin auttaisi avoin kansainvälinen kilpailu ja annettaisiin markkinoiden hoitaa asia.

Korkea arvonlisävero kanta on omasta mielestäni yksi yhteiskunnan suurimpia jarruja ja erilaiset verokannat pitäisi lopettaa ja siirtyä yhteen, mutta reilusti alempaan verokantaan. Tässä kohtaa olen vaihtanut mielipidettäni siinä, että aikaisemmin halusin 50.000 - 80.000 euron liikevaihdon alv vapaaksi. Tästä olisi merkittävä hyöty kaltaiselleni palveluliiketoimintaa tekevälle, jolla ei juurikaan alv vähennyksiä tule. Vaikka hyötyä minulle siitä olisikin, pitäisin koko yhteiskunnan kannalta parempana, että arvonlisäveroa maksettaisiin heti ensimmäisestä eurosta ja siitä riippumatta mitä hommaa teet, mutta veron tason pitäisi olla merkittävästi alhaisempi.

Kehittämiseen ja teknologiaankin olisi parempi, jos yritykset saisivat rahoituksensa business enkeleiltä, pääomasijoittajilta tai pankeilta, mutta monestakin syystä suomi on pääomien suhteen köyhä maa ja siksi on hyvä, että yhteiskuntakin tukee yrityksiä ainakin takausten kautta. Tähänkin olisi monia keinoja houkutella pääomia Suomeen ja kartuttaa suomalaisten omaa varallisuutta.

Korona on kuitenkin aiheuttanut aivan uudenlaisen tilanteen Suomessa ja koko maailmassa. Samat säännöt eivät enää päde. Suomessa on hyvin erilaisia yrityksiä ja korona vaikuttaa niihin hyvin eri tavalla. Muutama haastattelemani grilli yrittäjä on sanonut, että nyt kauppa käy melkein tuplana ja tiedän että, monilla ruokakaupoillakin on joulumyynnit käynnissä, mutta paremmalla katteella. On myös yrityksiä, johon tämä homma ei vaikuta mitenkään ja sitten on minunlaisiani yrittäjiä, jolta käytännössä loppui laskutettava työ kokonaan maaliskuun puolessa välissä. Tulot ovat siis täysin nolla. Itselläni hyvä asia on, että yritykselläni ei juurikaan ole kuluja, kun kaikki tulot tulevat itsensä myymisestä. Tietokone on maksettu ja jatkankin työskentelyä ja tulevaisuuden suunnittelemista kotitoimistolta. Pientä vuokraa minun pitää maksaa, kun on varasto jossa on edellisistä liiketoiminnoista jäljelle jäänyttä tavaraa.

Yritykset ovat myös hyvin erilaisissa tilanteissa kassansa ja kannattavuutensa kanssa. Suuri osa yrityksistä elää kädestä suuhun periaatteella, jossa ei mitään puskureita ole pystynyt kerryttämään. On kuitenkin yrittäjä saanut elantonsa ja parhaassa tapauksessa maksanut muutamille ihmisille palkkansa. Omassa yrityksessäni esimerkiksi maaliskuu - toukokuu on olla sitä parasta aikaa ja niinä kuukausina oli tarkoitus kerätä vähän rahaa, että voisi ainakin viikon loman viettää. Suomessa on paljon muitakin sesonki yrityksiä, jotka tekevät rahansa jonain vuodenaikana. Osa ehti rahansa jo talvella tehdä, osalla jäi nyt keväällä tekemättä ja kauhulla odotan mitä kesä esimerkiksi tapahtumajärjestäjille tekee. Taloudellisetkin tilanteet ovat hyvin erilaisia. Toiset ovat toimineet kymmeniä vuosia ja toiset taasen aloittaneet muutamia kuukausia sitten isolla velalla.

Hallitus on mielestäni tehnyt useita hyviä päätöksiä esimerkiksi lomautusehtojen keventämisessä. Näitä pitäisi jatkaa ja tehdä meidän erittäin jäykästä työmarkkinastamme joustavampi ja elinvoimaisempi. Kuitenkin toivon, että kaikki myöntävät työn olevan parasta sosiaaliturvaa. Ihmisillä olisi mahdollisuus työhön ja elättää sillä perheensä.

Nyt en ota kantaa Euroopan keskuspankkien ja muiden kansallisten pankkia rahoitus ohjelmiin, koska niistä saisi ihan oman kirjoituksensa ja uskon että joku alaa minua paremmin tunteva osaa kirjoittaa siitä paremmin. Sen verran sanon kuitenkin, että nyt olisi oikeasti mahdollisuus tarttua Euron vikoihin ja tehdä tästä rahajärjestelmästä oikeista toimiva ja en pitäisi helikopterirahaa ihan huonona vaihtoehtona juuri nyt.

Nyt koronaa varten järjestetyssä tukiviidakossa yritykset on jaettu karkeasti neljään porukkaan. Isoimmat ja kauneimmat saavat tukea suoraan keskuspankeilta mm se surullisen kuuluisa Kojamo. Sitten se ei niin iso, mutta erittäin söpö ryhmä hakee suunnittelu ja kehitysrahaa Business Finlandilta. Sitten pienet, mutta kuitenkin muutamia ihmisiä työllistävät voivat kääntyä omissa kehityshankkeissaan ELY-keskuksen puoleen. Yksinyrittäjille on avattu mahdollisuus työttömyysturvaan ja jotkut onnelliset mahdollisesti saavat 2000 euron potin kotikunnaltaan juokseviin kuluihin. 

Mielestäni tässä on sujuvasti sekoitettu niin monta asiaa, ja kenelläkään ei tunnu olevan mitään käsitystä mitä täällä tapahtuu. Ensimmäinen asia mihin pitäisi tarttua on yrittäjien sosiaaliturva. Tähän mahdollisuus ilmoittautua työnhakijaksi ilman, että joutuu lopettamaan yritystään, on oiva lääke. Itse olen erittäin tyytyväinen, jos saan sen saman noin 700€/kk mitä kaikille "normaaleillekin" ihmisille kuuluu. Tämä vaatii itseltäni sitä, että tiputan elintasoani ja laitan lainat lyhennysvapaille, mutta ei tällä ole kenenkään tarkoitus rikastua. Joillakin voi olla mahdollisuus ansiosidonnaiseen, mutta käsittääkseni kassat ovat asiassa vähän nihkeitä. Tässä on vieläpä mahdollisuus jonkin verran tienatakin yrityksestään ja silti saada tukea, eli samat oikeudet kuin palkkatyöttömälläkin.

Jos meillä olisi käytössä jonkinlainen perustulomalli, joista itse suosittelen ajatuspaja Liberan ja Elina Lepomäen perustilimallia, ei meidän tarvitsisi edes miettiä tätä kohtaa. Jokainen ihminen olisi vastuussa omasta sosiaaliturvasta, yrittäminen ei olisi sille este vaan päinvastoin jokaisesta suomalaisesta tulisi automaattisesti yrittäjä. Jos Elina Lepomäki on mallin kehittänyt ja Björn Wahlrooskin sitä suosittelee, olisi se varmasti kokeilemisen arvoinen. Malli antaisi suomalaisille ja Suomelle mahdollisuuden vaurastua.

Kun yrittäjän perustoimeentulosta on huolehdittu pitää katse kääntää yrityksiin. Miten yritys on kärsinyt koronasta ja mikä on yrityksen kulurakenne. Yrityksen pitää tottakai tehdä tarpeelliset sopeuttamistoimet ensin. Neuvotella lainat ja vuokrasopimukset tehdä mahdolliset lomautukset, jos ei työtä ole tarjolla. Tämän jälkeen on annettava suoraa tukea ja rahaa niille yrityksille, jotka sitä oikeasti tarvitsevat. Ne, jotka koronasta kärsivät eivät hyödy mistään verojen maksupalautuksista tai muista vippaskonsteista. Sen pitää olla ihan reilusti käteistä.

Kaikenlaisia tilannekatsaus ja kehittämisrahojakin voidaan jakaa esim. Business Finlandin normaaleilla malleilla, mutta ei näillä pidä olla mitään tekemistä korona tukien kanssa. Vuokran maksut ovat vaikeita kysymyksiä, koska usein siellä on yrittäjä myös vuokranantajana. Silti ei tunnu reilulta, että tukirahat vain valuvat yritysten kautta vuokranantaja yrityksille. Kaikki ottaa osumaa ja tässä kohtaa vuokranantajien pitää myös tulla peliin mukaan ja todella monet ovat sen tehneetkin. 

Eli ensin yrittäjän henkilökohtainen toimeentulo on turvattava jollakin tasolla ja sitten paneuduttava oikeisiin yritysten kiinteisiin kuluihin. Tarkoituksena pitäisi olla kuitenkin se, että mahdollisimman moni yritys ja yrittäjä selviytyisi tästä erittäin poikkeuksellisesta tilanteesta. Kun tämä on ohi, voisivat nämä yritykset jatkaa yrittäjiensä ja työntekijöidensä työllistämistä ja tämän yhteiskunnan kannattelemista. Ei ole tarkoitus ketään rikastuttaa, mutta ei pidä ketään velkavankeuteenkaan ajaa. 

Kannusta kuitenkin kaikkia yrittäjiä kehittämään toimintaansa miettimään uusia ideoita heti kun tämä akuutti selviytymistaistelu on ohi. Tehkää kovat päätökset lomautuksista ja muista sopeutustoimista nopeasti ja heti. Hakekaa kaikkia mahdollisia tukia ja antakaa unelmanne elää. Toisille tämä voi olla myös tilaisuus huomata, että tämä ei toimikkaan tai että tämä ei nyt ollutkaan mun juttu. Tehkää silloinkin päätökset nopeasti. Älkää sortuko pikavippeihin tai mafian rahoitukseen. Äänestäkää vaaleissa sellaisia puolueita ja ehdokkaita, joilla on oikeasti tavoitteena muuttaa yhteiskuntaa kohti suurempaa taloudellista vapautta. Antakaa meille jokaiselle mahdollisuus vaurastua

Elämää ketjukauppiaana osa 6 Kauppa se on joka kannattaa

Kauppa se on joka kannattaa. Osta eurolla ja myy kolmella. Kansallisena kateuspäivänä julkaistaan 10-20 miljonääri kauppiasta ja paheksutaan, kuinka kallista ruoka on. Nämä ovat ne mielikuvat mitä Kesko ja K-kauppiasliitto ja iltapäivälehdet ja monet toimivat kauppiaatkin levittävät ja haluavat itsekin niihin uskoa. Todellisuus on kuitenkin se, että valtaosa suomen yli 900 k-ruokakauppiaasta painavat yli pitkiä päiviä, miettivät miten maksaa laskunsa ja ilman heidän valtavaa työpanostaan kaupat tuottaisivat tappiota. 

On totta, että Suomessa on paljon menestyneitä kauppiaita ja varsinkin ennen 2000-lukua toiminta oli monille erittäin kannattavaa. Konkursseja toki nähtiin silloinkin. Monet menestyneet kauppiaat ovat useamman sukupolven kauppiaita tai heillä on käynyt onni kauppapaikkansa kanssa. Verotiedoissa ei tietenkään näy se, että heidän kaikki tulonsa ei välttämättä tule kaupasta vaan siellä voi olla merkittävää sijoitusomaisuutta tai muuta liiketoimintaa. Monet kauppiaat kyllä tekevät ihan mukavaa tulosta ja pystyvät itsensä ja perheensä elättämään.

Kesko ja K-kauppiasliitto myös uskottelee, että kaikki on vain kiinni kauppiaan osaamisesta. Jos vain olet riittävän kova, saat minkä tahansa paskakasan kukkimaan. Kun olet ruokakauppias K-ryhmässä, kaikki lähtee sopimuksesta, jonka sovit lähtiessäsi kauppiaaksi. Siinä sovitaan, että annat "vuokrana" tietyn prosenttiosuuden kaupan tuotoista (tavaroiden ostohinta - tavaroiden myyntihinta).  Joskus harvoin tämä sopimus voi tuottaa tappiota Keskolle, jos paikan vuokra on kova ja kauppa ei tee tulosta. Yleisesti tämä malli takaa Keskolle erittäin hyvän tuoton, mutta ei välttämättä kauppiaalle. 

Tämä prosentti mikä on kaiken a ja o määritellään siten että Keskon "asiantuntija" tarkastelee kauppapaikan lukuja historiasta ja tekee ennustuksia tulevaisuudesta.  Arvioidaan kulut, myyntikatteet ja kaupan myynnin kehitykset. Tästä tehdään budjetti, jolla tähdätään noin 60.000€ tulokseen.  Ja yleensä tähtäin on sama riippumatta siitä, onko kauppias yksin vai puolisonsa kanssa. Siksi en suosittelen ketään lähtemään puolisonsa kanssa kauppiaaksi ainakaan virallisesti. Yleensä budjetoidaan sitten seuraavien vuosien budjetteja siten, että myynti kasvaa, kate paranee ja henkilökulut pienenevät riippumatta siitä miltä tulevaisuus oikeasti näyttää. Tämä on erittäin tehokas keino näyttää kauppiaaksi haluaville, kuinka tulokset kasvavat ja edessä on valoisa tulevaisuus. Koska kaikki tietenkin haluavat uskoa itseensä toimii tämä eräänlaisena huumeena, jota keskusliike tarjoilee. Ehdokasta painostetaan tekemään päätös, koska tulijoita on kyllä muitakin. Yleisenä nyrkkisääntönä voi sanoa, että kannattaa ottaa vastaan kauppapaikka, jota on joko hoidettu huonosti tai tulevaisuudessa on tulossa jotain positiivista mitä Kesko ei ole osannut hinnoitella kauppapaikan hintaa.

Onko se 60.000€ paljon vai vähän. Minusta se voi olla ihan ok, mutta kun siitä vähennetään verot ja lyhennettävät lainat ja vertaa käytettyihin tunteihin alkaa glamour olla kaukana. Verrataanpa kauppiasta S-ryhmän myymäläpäällikköön. S-ryhmän myymäläpäällikkö saa kaupan kokoon sidottua kuukausipalkkaa ja töitä on se 37,5h/vko. Tuntipalkaksi muutettuna palkka vaihtelee 18 eurosta aina 30 euroon. Lisäksi tietysti tähän kuuluvat sairaslomat, palkalliset lomat, lomarahat ja ennen kaikkea se, että rahaa tulee joka kuukausi siitä huolimatta, menestyykö kauppa vai ei. Ei ole niin sanotusti omat rahat pelissä. 60.000 euron ansioista maksetaan veroa noin 18.000€ ja 2,5 miljoonan liikevaihtoa tekevän myymälän myymäläpäällikön 40.000 euron vuosiansioista noin 8500 euroa veroa. Eli verotettavissa ansioissa on eroa 20.000 euroa mutta käteen jäävissä ansioissa on enää 10.500 euroa eroa. Omassa tilanteessa summasta piti vähentää vielä yrityksen velkojen lyhennykset, jotka alussa oli 9.500 euroa vuodessa ja Kyröskosken vuosina 24.000 euroa vuodessa. Näillä tuloilla siis minulle olisi jäänyt käteen joko tonnin enemmän tai 13.500 euroa vähemmän vuodessa kuin vastaavan kokoisen S-ryhmän myymäläpäälliköllä.

Vaikea hahmottaa kuinka paljon tein kauppias vuosieni tunteja, mutta varmasti ennätykset pyöri yli sata tuntia viikossa ja pienimmilläänkin noin 45 tuntia viikossa. Muutaman kerran tein yli 36 tunnin työvuoron putkeen. Varsin normaali viikko oli 6 päivää viikossa ja 12 tuntia päivässä eli 72 viikossa, joista se 12 yleensä sunnuntaisin. Sunnuntaisinhan oltiin lähinnä siksi, että työntekijälle joutuu sunnuntaisin maksamaan kaksinkertaista palkkaa. Pisin loma vuosien aikana oli 2 viikkoa, mutta useana vuotena lomia ei tullut pidettyä yhtään. Tehdäänpä pieni laskelma, jos olisin palkannut itseni tilanne jonkun toisen. 20€/h  x  60h/vko x 49 vko = 58.800€. Tähän pitää lisätä vielä työnantajakulut, joihin kuuluu eläkemaksuja, vakuutuksia ja tietysti ne lomat. Jos käytetään varovasti 1,4 kerrointa myymäläpäällikön kuluiksi tulisi reilu 80.000 euroa/vuosi, joka osoittaa, että kauppani ei olisi minään vuonna tuottanut voittoa ilman minun omaa työpanostani.

Täytyy muistaa, että on kauppiuudessa myös hyviä puolia. Perheen ruokailut tulevat merkittävästi edullisemmaksi, sillä täytyy myöntää, että ei kaikkea kotiin kannettua ruokaa merkattu omaan käyttöön varsinkin, jos se meni hävikin kautta. Lisäksi osa autokuluista ja mm puhelimen pystyi laittamaan firman kuluihin. Eläkettä ei kertynyt kuten palkansaajalla eikä sosiaaliturvasta ollut tietoakaan. Ja pitää tietysti erikseen korjata se harhaluulo, joka monella on varastamisesta. Ei ole mitään vakuutusta tai muutakaan tahoa, joka varastetun tavaran korvaisi. Ei varkauksien kustannuksia voi siirtää myöskään asiakkaille, vaan ne menevät ihan konkreettisesti kauppiaan perheen taskuista.

No miten minun sitten kävi. Minulle tehtiin varsin normaali budjetti, jossa ensimmäisen vuoden tulokseksi budjetoitiin 48 tuhatta euroa, seuraavaan 72 tuhatta euroa ja kolmannelle vuodelle 82 tuhatta euroa. Ensimmäinen vuosi oli hyvä ja budjetti ylitettiin reilusti. Tilikausi oli 11 kuukautta liikevaihtoa 1,8 miljoonaa ja tulosta tuli 60.439 euroa. Suurimpana syynä onnistumiseen oli varmasti se, että pystyimme pitkälle syksyyn toimimaan K-extran kuluilla ja katteilla. Kun muutuimme remontin myötä K-Marketiksi ns. ketju- ja markkinointimaksut tuplaantuivat ja koko kaupan katetaso romahti. Lisäksi tulivat remontin myötä uusien kylmälaitteiden leasingkulut.

Toinen vuosi oli myynnillisesti loistava eli sain yhdessä työntekijöiden kanssa kasvatettua myyntiä noin 22% aina 2,2 miljoonaan asti. Kasvu oli alkanut jo 2011 syksyllä, joten lähtötilanteeseen nähden myynti kasvoi yli 30%. Remontin vaikutus oli tietysti merkittävä ja saimme paremman valikoiman ja modernin kaupan. Asiakkaita tuli enemmän ja he myös ostivat enemmän. S-ryhmä avasi kesken vuotta lähelle Salen, mutta se ei meidän tahtiamme haitannut. Sinä vuonna olimme kymmenen parhaiten myyntiä kasvattaneen K-marketin joukossa ja sain siitä palkinnoksi ikimuistoisen Rooman reissun. Se oli ehdottomasti kallein "ilmainen" matka, jossa olen ikinä ollut. Nimittäin puolison matka piti maksaa tietysti täysimääräisenä ja myöhemmin siitä koitui vielä veroseuraamuksia. Vaikka myynti kasvoi räjähdysmäisesti, vuoden tulos tippui 54.654 euroon. Edelleen kuitenkin ihan ok tulos, jolla pystyy pitämään perheensä hengissä.

Kolmantena vuotena kasvu jatkui mutta maltillisempana. Siitä huolimatta pääsimme parhaan 50 K-marketin joukkoon tänäkin vuonna ja nyt palkintona oli matka Barcelonaan. Huomioitavaa tämän vuoden tuloksessa oli se, että syksystä lähtien myös vaimoni työskenteli kaupassa päätoimisesti. Eli pystyimme laskemaan henkilöstökuluja merkittävästi. Tämä ei kuitenkaan auttanut kun ”vuokra” eli kauppapaikkamaksu nousi koko ajan ja kate prosentti heikkeni.  Lopulta kuitenkin päädyimme tulokseen 53.642 euroa. Nyt tämä oli perheen ainoa tulonlähde. Veroja tarvitsi maksaa vähemmän, kun kaksi oli tuloja jakamassa, mutta henkeä kohti se ei enää paljon ollut varsinkin, kun verrataan tehtyihin tunteihin.

Kun neljäs vuosi alkoi rupesi pelottamaan todella, kauppapaikkamaksu jatkoi nousemistaan ja muutenkin kulut nousivat. Oli pakko ottaa hattu käteen ja lähteä neuvottelemaan kauppapaikkamaksun tasosta. Onnistuimme neuvottelemaan siihen vuoden määräaikaisen alennuksen, joka hieman helpotti painetta. Neljäntenä vuotena myynti laski hieman edellisestä vuodesta noudattaen yleisesti muidenkin Hervalaisten kauppojen linjaa. Kun neljäs vuosi oli lähestymässä loppuaan yritys ja yrittäjät eivät todellakaan voineet hyvin. Vaimoni oli loukkaantunut narkomaanin pahoinpitelystä vakavasti ja itse aloin olemaan sekä henkisesti että fyysisesti aivan loppu. Tämä näkyi niin henkilökunnan kuin asiakaskunnan tyytyväisyydessä ja sitä kautta myynnissä. Kun muutama avainhenkilö lähti muihin töihin, oli viikkoja, jolloin tein joka päivä yli 17 tuntisia päiviä. Annetusta kauppamaksun alennuksen takia pystyimme kuitenkin tekemään tulosta 11 kuukaudessa 54.518 euroa.

Jälleen oli aika neuvotella kauppapaikkamaksusta. Neuvotteluista kirjoitan enemmän erikseen ja mikä johti päätökseen vaihtaa kauppapaikkaa. Neuvotteluissa saimme kuitenkin erittäin hyvän tarjouksen, joka olisi mahdollistanut oman työmäärän vähentämisen ja ennen kaikkea keskittymisen katteen, asiakastyytyväisyyden ja työtyytyväisyyden parantamiseen. Tämäkin olisi ollut vuoden mittainen tarjous ja tiesin, että seuraavana vuonna olisi pakko neuvotella uudestaan. Kuitenkin näissä neuvotteluissa Kesko löi pöytään myös vaihtoehdon kauppapaikan vaihtamiseen. Tämä, että en silloin lopettanut vaan otin vastaan kauppapaikan Kyröskoskelta on varmasti yksi suurimpia elämääni negatiivisesti vaikuttaneita päätöksiä.

Kauppapaikka vaihtui ja vaimoni oli koko vuoden sairaslomalla, joten työskentelin yrittäjänä yksin. Tässä vaiheessa tehtiin taas budjetti, joka näytti hyvältä, mutta sillä ei ollut mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Edellinen kauppias oli saanut myynnin lentoon aggressiivisella hintakilpailulla. Hänellä tosin oli merkittävästi pienempi kauppapaikkamaksu kuin mitä minulle tarjottiin, jolloin hinnalla kilpailu oli helpompaa. Olisi pitänyt myös huomata, että myynti oli jo kääntynyt useita kuukausia sitten laskuun ja sille ei oikein ollut mitään tehtävissä. Tämän vuoden aikana jokainen hämeenkyröläinen ruokakauppa menetti myyntiä ja kun prosenteissa mitataan, pärjäsimme itseasiassa toiseksi parhaiten pienen Siwan jälkeen. Siwa oli ainoa, joka piti myyntinsä edes, joten kuten. Suurimpia virheitäni tällöin oli jatkaa hinnalla kilpailua, kun vastassa olivat K-Supermarket ja S-Market. Olisi pitänyt luottaa siihen, että lähellä asuvat kokevat palvelun ja läheisyyden tärkeänä. Alun perin 80.000 euron budjetoitu tulos suli 15.433 euroon. Tästä piti maksaa sitten verot, lainoja se 24.000 euroa ja jostain piti saada perheellekin jotain. 

Kuudentena vuonna oli taas edessä neuvottelut kauppapaikkamaksusta, jotta yrityksellä olisi minkäänlaisia toiminta edellytyksiä. Pitkien neuvottelujen jälkeen se onnistui, mutta myynti jatkoi tippumistaan. Silloin mm. paperitehdas lakkautti toisen paperikoneensa ja meidän kauppamme potentiaalisia asiakkaita katosi 150 ihmistä. 150 ihmistä voi tuntua vähältä, mutta kaupalle se voi helposti tarkoittaa puolen miljoonan euron myynnin menetystä. Samalla kun ahdistus kasvoi, alkoi myös herätä toivon siemen. Kesko osti Suomen Lähikaupan eli Siwat ja Valintatalot. Aloin toivoa, että kylällä ollut Valintatalo lakkautettaisiin. Nyt kylässä oli kaksi kauppaa, jotka kumpikin olivat henkitoreissaan, mutta yhdellä siellä olisi mahdollisuus menestyä. Kilpailuvirasto kuitenkin viivytti ja venytti päätöksiään ja ne kuukaudet tulivat minulle ja minun perheelleni todella kalliiksi.  Tämän vuoden tulos oli 23.179 euroa eli verojen ja velkojen jälkeen tappiolle mentiin.

Seitsemäs ja viimeinen vuosi alkoi paniikin omaisissa tunnelmissa. Kauppa söi noin 10.000 euroa kuukaudessa ja Kesko ei halunnut enää neuvotella kauppapaikkamaksusta. Oletan että he halusivat jonkun muun sinne kauppiaaksi tulevien muutoksien takia. Mahdollisuus heille nostaa maksua taas aloittavalle kauppiaalle. Miksi en silloin lopettanut johtui samasta syystä miksi Kesko halusi minut ulos. Kilpailuvirasto oli viimein tehnyt päätöksen ja S-ryhmä ei ollut osoittanut kiinnostusta Valintatalosta. Eli tiesin että jollain aikataululla Kyröskoskelta lopettaisi sekä Valintatalo, että pikku-Siwa ja Hämeenkyrön puolelta toinen Siwa, jossa oli posti. Eli Hämeenkyrössä menisi uudelleen jakoon 3,6 miljoonaan euron myynnit. Päätin siis odottaa. Huhtikuussa se taivas sitten aukeni. Siwat olivat sulkeneet ovensa jo vähän aikaisemmin, ja niistä oli kertynyt myyntiä omaan kauppaa sen verran, että maaliskuu meni tuloksissakin plussan puolelle. Huhtikuun alussa meni Valintatalo kiinni ja posti aukesi meillä. Ensimmäisen päivän myynnit näyttivät jo +138 prosenttia. Enää ei haitannut kauppapaikkamaksut eikä muutkaan. Siinä kohtaa suurin ongelma oli hajoamispisteessä ollut avioliitto ja oma henkinen ja fyysinen tila.

Kesällä oli muutama pidempi sairasloma, joka tarkoitti, että vaikka kauppa kävi ei kauppiaalle heinäkuulta mitään käteen jäänyt. Sekin kuvastaa hyvin kuinka yksittäisetkin työntekijöiden sairaslomat voivat nopeasti sotkea yrityksen talouden. Ilo talouden noususta ei kuitenkaan kauan kestänyt, kun Keskusta puolue ja S-ryhmä päättivät sotkea näppinsä peliin. Syyskuussa Nykyinen kansanedustaja entinen Keskustan puoluesihteeri ja yllättäen S-ryhmän hallinnossakin vaikuttava Jouni Ovaska ilmoitti, että S-ryhmä on sittenkin kiinnostunut Valintalon kiinteistöstä ja aikovat avata siihen Salen. Sale on selkeästi pahempi kilpailija kuin Valintalo ja tiesin heti, että minun päiväni kauppiaana on ohi.

Viimeisenä vuotena noin 8 kuukaudessa tein yli 100.000 euron tuloksen, kun laskee pari tappiollista kuukautta ja se että lopetin marraskuun loppuun 2017. Koko vuoden tulokseksi tuli 90.980 euroa, josta voin olla tyytyväinen. Hieman niillä pystyi maksamaan kahtena edellisenä vuotena syntynyttä velkaa. Mitä minulle jäi käteen kauppiuudesta: 40.000 euroa velkaa, avioero, rikkinäinen mieli, hajalla oleva keho, mutta näiden lisäksi jäi myös uskomattomia ystävyyssuhteita, upeita kokemuksia ja paljon oppia itsestä, ihmisistä ja yrittäjyydestä.

Älkää siis ottako tätä katkerana tilityksenä vaan mieluummin oppina ja kokemuksena. Älkää tehkö niitä samoja virheitä mitä minä tein. Uskokaan tulevaisuuteen, mutta älkää sokeasti. Kuunnelkaa oikeasti tärkeitä ihmisiä. Muistakaa pyytää apua. Joku, joka katsoo asia ulkopuolelta voi antaa vastauksen, jota ei vain omalta tuskalta ja ahdistukselta näe. Luottakaa itseenne ja kuunnelkaa tunteitanne ja kehoanne. Omien kauppias vuosieni paras oppi on ollut se, että me jokainen tarvitsemme valmentajan. Valmentajan, joka esittää oikeita kysymyksiä ja auttaa meitä oivaltamaan ja ymmärtämään ratkaisujamme.  Ennen kaikkea miettikää joka päivä mikä on siinä elämässä kaikista tärkeintä ja miten voisin juuri tänään elää näitä tärkeimpiä asioita ja ihmisiä kunnioittaen.

Focus kuntoon ja luopumisen tuska.

Aloitetaan tämä blogi tarinalla pienestä pojasta nimeltä Ilari, jolla oli tylsää. ”Isä, mulla ei ooo mitään tekemistä". Muistan muutaman kerran sanoneeni jotenkin näin joko isälle tai äidille. Kaikki muuttui, kun opin lukemaan. Koskaan sen jälkeen en ole sanonut, että ei olisi mitään tekemistä. Olen täyttänyt jokaisen pienenkin hetken lukemisella. Jos ei ole ollut kirjaa tai sanomalehteä saatavilla olen lukenut, vaikka tuotteiden ravintosisältöjä tai maitopurkin kylkien tekstejä. 

Ala-asteella asiat menivät ihan hyvin, kun kävin koulua ja pelasin roolipelejä ja mittailin kaakeleita uintiharrastuksessa, jonne parhaimmillaan mentiin joka päivä. Sitten vielä puuhailin tietokoneiden parissa ja kun tarvittavia roolipelejä ei löytynyt suomen kielellä aloin niitä jopa kääntämään (silloin vasta aloin oppia englantia) 

Ylä-asteen alkaessa päätin, että en enää ikinä ota mitään urheilua niin vakavasti ja vaikka silloin tällöin kävinkin salilla ja pari kertaa viikossa tennistä pelaamassa, pysyi tämä lupaus aina siihen asti, kunnes löysin Hapkidon ja muut kamppailulajit. 14-vuotiaana aloitin ensimmäisen työni lehdenjakajana, jota tein muutaman kerran viikossa. Ensimmäinen jako alue oli pieni ja jakamisen kannalta vaikea. En päässyt omaan tuntipalkka tavoitteeseeni, vaikka kuinka juoksin.

Kun siirryin Lukioon, alkoi Hapkidon harrastaminen viedä entistä enemmän aikaa ja melko pian mukaan tuli valmennus ja Nokian seuran juoksevista asioista huolehtiminen. Samalla lehtien jako alue kasvoi ja vaati yhä enemmän aikaa, vaikka toki rahaakin alkoi tulemaan koululaisen mittarilla ihan mukavasti. Lehtien jaon lisäksi tein satunnaisia työkeikkoja kesällä ja loma-aikoina. 

Armeija aika oli helppoa, kun opiskelupaikkoja oli useampikin plakkarissa ja pystyi keskittymään vain tekemiseen. Toki illat ja viikonloput meni Hapkidon ja lukemisen parissa. Helsingissä oli tietysti pakko aloittaa kamppailulajeja oikein urakalla ja sitten vielä Hapkidon toiminnan käynnistelyä, koska siellä ei seuraa ollut. Ensimmäisen kerran kuitenkin hommien haalimiseni alkoi tuntumaan pahalta ja alkoi kaipaamaa lomaa, oli Oulun pari viimeistä vuotta. Olin samaan aikaan ohjelmistosuunnittelija CCC:llä ja tuntiopettaja yliopistossa. Suoritin toki omia opintojani ja olin samaan aikaan opiskelijajärjestö Blankon puheenjohtaja. Tämän lisäksi Harrastin Jiujitsua ja Kung-Fua ja kaikista tärkeimpänä, olin mennyt naimisiin ja aloimme suunnittelemaan perheen perustamista.

Kun muutimme takaisin Nokialle ei tilanne hirveästi helpottanut. Olin projektipäällikkö Plenwarella, Pirkanmaan-tietojenkäsittely yhdistyksen toiminnanjohtaja, Pitkyn Palvelu Oy:n toimitusjohtaja, Tampereen Hapkido Seuran puheenjohtaja ja vastuuvalmentaja, Lisäksi menin mukaan Kokoomuksen toimintaan Nokian yhdistyksen hallitusta ja kuntavaaleja myöten. Kävinpä vielä Tansaniassa asti suunnittelemassa kehitysyhteistyöprojektia. Kaikki tämä silloin kun omat pienet prinsessani olivat syntyneet ja olisivat tarvinneet minua eniten. 

Seuraavat vuodet vierähtivätkin pitkälti yrittäjyyden ja opiskelun ja perhe-elämän parissa, Niistä yrittäjyys vieden eniten aikaa. Jos piti venyä, sehän tehtiin tietenkin unen ja levon kustannuksella ja liikunta tietysti minimiin ja ruuan pystyi vetämään lennosta. Kun tuli kauppias uran ja avioliiton loppu tuli samalla kuuluisa seinä vastaan. Nyt ei enää jaksa, mutta niinpä sitä vaan jaksoi. 2vk kuumeessa sängyn pohjalla ja taas oli virtaa lähteä juoksemaan kohti jyrkännettä. Aloin kyllä ajattelemaan, että pitää ottaa kevyemmin ja esimerkiksi uudelleen löydetyssä urheilussa tajusin, että aina ei tarvitse oksentaa, ei edes joka treenin jälkeen. 

Nyt olen kuitenkin alkanut pahasti huomaamaan ajautuvani samaan umpikujaan ja ongelmallisimpana on tullut some ja suoratoistopalvelut, joihin olen pahasti addiktoitunut. Opiskelen samaan aikaan johtajuutta yliopistossa ja Life Coach opintoja Valmentamolla lisäksi noin 5 erilaista verkkokurssia on koko ajan käynnissä. Teen matka työnä koulutuksia ja kehitän samalla omaa liiketoimintaani ja silloin tällöin teen kaupoissa esim. lihamestarin keikkaa. Kuuntelen koko ajan äänikirjoja yleensä 1,5 kertaisella nopeudella ja kun seuraan televisio sarjoja hypin aina 10-15s hypyillä turhat kohdat ylitse. Äänikirjojen lisäksi työn alla on aina muutama perinteinen kirja. Joskus teen näitä samaan aikaan. Someahan pitää seurata jatkuvasti, blogiakin päivittää ja videoita pukkaa. Pitäisi siinä samalla pitää liikunnastakin huolta. Kruununa kaiken päälle lähdin siis Liike Nytin toimintaa aina eduskuntavaaliehdokkaaksi asti. 

Mistä tämä johtuu? Pienestä pitäin oma luonne on ollut sellainen, että uteliaana ahmii kaiken tiedon ja myös vilpittömästi innostuu kaikesta uudesta mitä kohtaa. Onko siinä jotain epävarmuutta ja kunnianhimoa tai uskomuksia siitä, että en kelpaa sellaisena kuin olen? En rehellisesti tiedä.  Nyt on kuitenkin aika tehdä asialla jotain. Haluni ja tavoitteeni olla politiikassa mukana johtuu kahdesta asiasta. Tarkastelen äärettömän suurella mielenkiinnolla yhteiskuntaa ja minkälaiset voimat sitä ja ihmisiä heiluttaa. Toinen merkittävä syy on aito halu tehdä tästä maailmasta hieman parempi paikka elää. En kuitenkaan tunne, että toiminnallani olisi mitään vaikutusta ihmisten ajatuksiin ja että pystyisin keskustelemalla asiallisesti politiikan suuntaan vaikuttamaan. Aikaisemmin koin usein suuttumusta, nykyään tulee lähinnä ahdistusta ja surua, kun lukee poliittisia keskusteluja, saati jos yrittää niihin osallistua. Minuakin on ehditty syyttää natsiksi, suvakiksi, trolliksi, Putinin lakeijaksi, rasistiksi, lahtariksi jne.

Mitä siis aion tehdä. Tavoitteeni on edelleen tehdä maailmasta parempi paikka elää. Teen sen vain vähän erilaisesta näkökulmasta. Ensin huolehdin itseni ja läheisteni hyvinvoinnista ja samalla parannan maailmaa, vaikka yksi ihminen kerrallaan joka päivä työni ja arkeni kautta. Sanon usein koulutuksissa, että myyjä on onnistunut kun asiakas poistuu kaupasta paremmalla fiiliksellä kuin oli sinne tullessaan. Tavoitteeni on siis melkein joka päivä tehdä joku vähän onnellisemmaksi. Tähän pystyn siis vaikuttamaan koulutustyöni sekä Vallankumousrunoilija Oy:n valmennusten kautta, mutta myös ihan arkisissa kohtaamisissa. Konkreettisesti jätän kaiken poliittisen toiminnan, eli poistun kaikista Facebook ryhmistä ja valitettavasti myös jätän Liike Nytin toiminnan, mutta onneksi hyviin käsiin. Lakkautan suora-toistopalveluja ja estän itseltäni pääsyn sosiaaliseen mediaan tiettyä siihen varattua hetkeä lukuun-ottamatta. Keinona tulee olemaan paljon muitakin ja keskityn yhä enemmän yhteen asiaan kerrallaan.

Helppoa se ei tule olemaan. Miten tällainen säntäilijä saadaan yhtäkkiä keskittymään yhteen asiaan. Se on jännää, kuinka paljon tuntee luopumisen tuskaa täysin merkityksettömistä asioista kuten keskusteluryhmästä tai kännykässä vilkkuvasta nettipelistä. Uskon kuitenkin, että pienillä askelilla ja tekemällä rajoittavat asiat vaikeaksi itselleen ja hyvät asiat helpoksi voi muutos tapahtua. Tämä johtaa keskittymiseen ja seesteisempään ja onnellisempaan elämään.

Erityisen ylpeä olen jo siitä, että tämänkin blogi kirjoituksen pystyin kirjoittamaan kerralla alusta loppuun ilman yhtään vierailua sosiaaliseen mediaan tai muuta keskeytystä.

Blogissa on edelleen asiaa yrittäjyydestä, politiikasta ja yhteiskunnasta, mutta näkymä liittyy aina jotenkin hyvinvointiin, filosofiaan ja valmentamiseen. Vallankumousrunoilijan tarkoitus on lisätä jokaisen elämään vastuuta, tahtoa, rohkeutta ja riemua. Nämä asiat ovat niitä, joita kaikki tarvitsevat omassa elämässään ja näitä yhteiskunta ja yrityksetkin tarvitsevat todella paljon. Ota siis vastuu elämästäsi, älä syytä muita, osoita tahtoa ja rohkeutta toteuttaa unelmiasi ja huomaat että voit riemuita jo matkalla sinne. 

Elämää ketjukauppiaana osa 5 alku

16.3.2011 oli elämäni siihen astisen työurani mielenkiintoisin päivä, joka venyi aina seuraavan päivän iltaan asti. Jännitys ja innostus tuntui koko miehessä varpaan kärjistä korkeimpaan hiuskiehkuraan. Oli vaihtoinventaarin aika. K-ryhmässä ruokapuolella alkava kauppias sitoutuu ostamaan varaston luopuvalta kauppiaalta sisäänosto hintaan, jotta kauppaa voitaisiin jatkaa jo seuraavana aamuna keskeytyksettä. Tietysti jos on epäkuranttia tavaraa niitä ei tarvitse ostaa. Vaihtoinventaari meni erittäin hyvin ja leppoisasti. Suuri osa tuotteista oli jo laskettu aikaisemmin ja varaston arvot kirjattu koneelle. Nyt laskettiin tuoteryhmiä, jotka on pakko jättää viimeiseen hetkeen. Hedelmät ja vihannekset, leivät, pantit, juomat ja mm. rahat.  Luopuva Kauppias Jarno Nieminen oli hyvin rento ja teki minunkin oloni aloittavana kauppiaana luottavaiseksi. Pitkälle yöhön kuitenkin laskenta meni, mutta vihdoin se valmiiksi saatiin. Viime töinä Jarno luovutti kaupan avaimet ja paikka oli vihdoin minun.

17.3.2011 aamu 5:00 astuin ensimmäisen kerran omaan kauppaani ja heti sinne alkoi tulemaan kuormaa ja ei siinä auttanut kuin alkaa latomaan tavaraa hyllyyn. Päivä meni hyvin pitkälle vaihtoon liittyvissä järjestelyissä ja siinä, että yritti isoja kuormia laittaa hyllyyn. Yleensä aina vaihdoissa varastoa ajetaan hieman alas, muttei kuitenkaan tyhjäksi. Monesti päivän aikana kuitenkin jäin vain ihmettelemään ja keskustelemaan asiakkaiden kanssa. Koko ensimmäisen päivän oli jotenkin epäuskoinen ja samalla mielettömän ylpeä olo. Samoja tunteita oli tuntenut jo silloin, kun keittiökauppaa avattiin, mutta nyt oli paljon varmempi ote siitä, että miten homma hoidetaan ja mittakaava oli isompi. Olinhan melkein 2 vuotta harjoitellut tätä hetkeä varten. Muistan illalla juuri ennen sulkemista vain katselleeni ulos ikkunan läpi ja ihmetelleeni, että tässä sitä nyt sitten ollaan. Suljin kaupan ja olo oli äärimmäisen väsynyt mutta tyytyväinen, ensimmäisestä päivästä oli selvitty hengissä.

Kevät lähti käyntiin normaalilla kaupan arjella. Toki siinä oli paljon remontin suunnittelua ja totuttautumista kauppiaan arkeen. Taloudellisesti meni ihan hyvin, koska olimme vielä K-extra joka tarkoitti pienempiä maksuja Keskolle ja vapaampaa hinnoittelua. Myynti oli pienellä miinuksella mikä jatkoi samaa linjaa, mikä oli myös edellisillä kauppiailla. Tein pientä laajennusta valikoimiin ja tietysti melkein koko henkilökunta oli uutta, joten heidät piti opastaa talon tavoille. Pyrin pitämään yhden vapaapäivän viikossa, mutta ne kuusi työpäivää venyivät kyllä pitkiksi.

Halusin heti alkajaisiksi järjestää henkilökunnalle virkistäytymispäivän, joka järjestettiin meidän keittiöliikkeessämme. Siellä kävimme yhdessä henkilökunnan kanssa läpi tulevaa remonttia, ja mitä minä haluan kaupalta ja mihin suuntaan haluan sen kehittyvän. Halusin meidän kaupastamme parhaan Hervantalaisen lähikaupan. Kaupan, jonne kaikilla lähialueen asiakkailla olisi helppo tulla ja he voisivat kaikki päivittäiset ostoksensa siellä tehdä. Isompiin juhliin ymmärrettävästi isommat ja valikoimiltaan laajemmat kaupat olivat luonnollinen vaihtoehto.

Se mitä olisi heti alkuun pitänyt tehdä olisi ollut selkeämpi työnjako ja turhien hommien karsiminen. Valikoima olisi pitänyt heti ottaa haltuun ja tylysti heittää kaikki se tavara, joka ei kaupaksi mene pois. Valikoiman pitää olla oikeinlainen ja asiakkaiden tarpeeseen. Kun tehdään aktiivista valikoiman hallintaa, saadaan työmäärää vähennettyä ja sitä kautta kaupan tulos paranee. Meidän pienessä 200 neliö kaupassa oli kuitenkin kaksinkertainen määrä tuotteita kuin esimerkiksi keskikokoisessa Lidlissä.

Alussa työnjako oli vaikeaa koska suurin osa henkilökunnasta oli uutta ja tein kohtuuttoman paljon itse. Hervannassa tämä asia korjaantui jonkin verran ajan mittaan. Itse tekemisen määrä ja se että kielsi itseltään avun pyytämisen, oli varmasti koko kauppias urani suurin virhe. Kun tekee valtavasti työtä niin sanotusti kaupan lattialla jää toiminnan kehittäminen, prosessien suunnittelu, valikoiman hallinta, henkilöstön johtaminen ja myynti ja markkinointi jää vähemmälle. Tämä on varmasti monen aloittavan yrittäjän ongelma, ja monet eivät pääse siitä ollenkaan eroon.

Alkuun liittyi myös paljon hyviä kokemuksia, tutustumista asiakkaisiin, onnistuneita kampanjoita, mutta myös niitä varkaita. Kaikki lähialueen hörhöt tuntuivat ajattelevan, että uusi kauppias on helppo uhri. No olivat väärässä. Yhtenä mielenkiintoisena varkaana voisin mainita juoksevan filosofin. Kaveri oli vuorannut laukkunsa foliolla, ettei hälyttimet hälyttäisi (meillä ei ollut hälyttimiä). Sitten hän juosten pinkaisi pakoon ja kauppias seurasi perässä. Varas hävisi juoksukisan, jonka jälkeen alkoi toisenlainen kilpailu. Varkaan laukusta löytyi varastettujen tavaroiden lisäksi kuuluisien filosofien teoksia ja varas alkoi kyseenalaistamaan yrittäjän oikeutta laittaa tuotteille katetta koska se on koronkiskontaa ja tuotto on työntekijöiden selkänahasta revitty. Pienyrittäjä filosofikauppias voitti tämänkin kilpailun.

Tein virheitä monissa asioissa ja myönnän ne selkeästi. Usein sanotaan, että yrittäjällä pitää olla taustat kunnossa, kun lähtee siihen paneutumaan. En missään vaiheessa kokenut, että K-kauppiuudellani olisi ollut perheen tuki. Sitä pidettiin lähinnä minun omana projektinani. Veljeltäni, joka on toiminut Intersport kauppiaana monia vuosia tukea tuli kyllä samoin kuin koulutus aikaisilta kollegoilta, toki heidän kiireinen aikataulunsa ei kaikkea mahdollistanut. Se mikä minua edelleen ihmetyttää kuinka Kesko jätti kauppiaan aivan yksin. Kun lähtee ketjuyrittäjäksi olettaa, että tietyt tausta asiat olisivat automaattisia ja kunnossa. Jos kauppapaikan vaihtoprosessi oli takkuinen oli myös monet käytännön asiat, jotka olisi luullut ketjun hoitavan. Siitä ilosta kuitenkin maksettiin satoja tuhansia vuodessa. Ainoat viestit mitkä sieltä suunnalta tuli oli lähinnä moitteita, kun RAY:n pelikoneiden tilitykset olivat tulleet vähän myöhässä.

Alku oli kaikkiaan kuitenkin antoisaa aikaa, johon kuului paljon työntekoa, mutta myös remontin suunnittelua. Seuraava iso vaihe urallani olikin koko kaupan uudistaminen ja muuttuminen K-extrasta K-marketiksi. Seuraavassa osassa remonttitarinoita.

Paasto, uhka vai mahdollisuus

"Kaikista paras lääke kaikkeen on paastoaminen ja lepääminen" -Benjamin Franklin

Kun ensimmäisen kerran ilmoitin alkavani 4 päivän vesipaastolle, kommentit on ollut tyyliä: "hullu", "minä tarvitsen ainakin tasaisesti ruokaa tai tulen vihaiseksi", "eikö sulle tule huono olo". Kommentit yltyivät, kun ilmoitin aloittavani 30 päivän vesipaaston. "keskitysleiri dieetti", "tiedätkö mitä mustalaisen hevoselle tapahtui, kun se lakkasi syömästä, se kuoli", "kaikki tulee takaisin koska aineenvaihdunta hidastuu.". Paastoamiseen liittyy valtava määrä uskomattomia harhaluuloja, joita yritän nyt tässä kirjoituksessa hieman kumota. Paastoamisesta ja sen vaikutuksista elimistöömme alkaa olemaan melkoinen määrä tutkittua tietoa. Ihminen on myös harrastanut paastoamista niin kauan kuin yleensä ihmisiä on ollut olemassa. Joskus pakosta, mutta ainakin muutamana viimeisimmän tuhannen vuoden ajan myös vapaaehtoisesti. Paasto tunnetaan useissa kulttuureissa ja uskonnoissa. Se tekee hyvää sekä mielelle että keholle.

1-7 päivän paasto ei tapa ketään, mutta ennen kuin aloitatte sellaisen tai pidemmän paaston ja varsinkin jos olette esimerkiksi jollakin pysyvällä lääkityksellä tai sairastatte jotain pitkäaikaissairautta kannattaa aina keskustella ensin lääkärin kanssa. Itse en ole lääkäri, joten en voi niihin liittyviä ohjeita antaa. Paastoamisen on kuitenkin todettu helpottavan monia sairauksia ja vievän kehoa kohti tasapainotilaa. Luonnossa kun eläin haavoittuu se alkaa lepäämään ja paastoamaan.

Ehkä yksi tärkeimmistä asioista, mitkä pitää erottaa toisistaan on paastoaminen ja nälkiintyminen. Paastotessa elimistö voi olla samaan aikaan hyvin ravittu ja keho saa riittävästi ja hyvää energiaa omasta rasvasta. Toisaalta elimistö voi olla aliravittu, vaikka söisi koko ajan. Elimistö tarvitsee energiaa ja tiettyjä hivenaineita toimiakseen. Energiaa on meidän omassa kehossamme aika paljon varastoituneena rasvan muodossa ja jos paasto on pitkä pitää myös varautua joidenkin suolojen juomiseen veden kanssa. Itse nautin päivittäin kaliumia, natriumia, kalsiumia, magnesiumia ja c-vitamiinia. Näin usein se ei olisi tarpeellista, mutta tunnen että se rauhoittaa mieltä ja pitää yllä hyvää oloa.

Jos verrataan paastoa siihen, miten monet nykyään ravitsevat itseään sokerilla. Energiaa on kyllä saatavilla vaikka kuinka paljon, mutta samaan aikaan meidän solut saattavat huutaa nälkää. 3 ateriaa päivässä voi olla ihan hyvä malli, mutta jos ette halua kokeilla kokonaista paastoa suosittelen kokeilemaan pätkäpaastoa, eli syötte esimerkiksi kerran tai kahdesti päivässä, jolloin helposti tulee 16 tunnin paasto aika. Nykypäivänä suosittu "syö koko ajan" ruokavalio on omasta mielestäni ehkä pahinta mitä ihmiselle voi suositella. Tämä on omasta mielestäni suurin syy useisiin ns. elintasosairauksiin esimerkiksi diabetes. Masennuksesta ja sen syistä kirjoitan toisen kirjoituksen. Ensimmäisenä välipalat pois ja sitten vielä ainakin yksi päivän aterioista. Syö vain silloin kun sinulla on nälkä.

Hyvin usein, kun ilmoittaa paastoavansa ilmoitetaan että, ei kannata, kun kaikki lähtee lihaksista ja kun aineenvaihdunta kuitenkin hidastuu paaston jälkeen kaikki palaa takaisin. Nämäkin ovat vääriä käsityksiä. Rasva joka ihmiseen kertyy, on aina ensisijaista vararavintoa ja vasta sen jälkeen alkaa elimistö hajottamaan muita elimiä. Rasva siis palaa, kun paastoaa. Mihin tämä perustuu. Varmasti monelle on nimenä tuttu tila nimeltä ketoosi. En tässä kirjoituksessa käsittele ketoosia tarkemmin, mutta lyhyesti sanottuna se on tila johon keho menee, kun ei saa ravinnosta hiilihydraatteja eli sokereita. Ketoosissa elimistö sopeutuu sokerin puutteeseen ja alkaa polttamaan omaa rasvaa energian saannin varmistamiseksi. Ketoosi on aivan luonnollinen tila ja siinä ei ole mitään vahingollista ihmiselle. Ketoosista lisää toisessa kirjotuksessa.

Mitä tulee aineenvaihdunnan vähenemiseen. Pitää erottaa paastoaminen ja miinuskaloreilla olo. tutkitusti jos vähennät syömistä keho sopeutuu ja aineenvaihdunta vähenee ja kulutat vähemmän kaloreita päivittäisissä toimissasi. Eli kehosi menee säästöliekille tai modernimmin virransäästötilaan. Paastossa tapahtuu kuitenkin päin vastoin. Kehosi alkaa tuottamaan mm adrenaliinia ja kasvuhormonia lisää. Sinusta tulee nopeampi, ketterämpi, voimakkaampi, älykkäämpi ja komeampi yksilö. Metsästys ja parinmuodostus onnistuu paremmin. Aineenvaihdunta siis itseasiassa kiihtyy. Tässä kohtaa monet nostavat esille 80-90-luvuilta tutu mehu paastot. Näissä mehupaastoissa on se merkittävä vika, että mehuissa on sitä hiilihydraattia joka lopettaa paastotilan kuin myös ketoosin. Paastotessa ei pidä nauttia mitään makroravinteita eli rasvaa, hiilihydraatteja tai proteiineja.

Toinen oleellinen asia paastoamisessa on autofaagi. Autofaagi on käytännössä mekanismi jossa aivan solutasolla elimistö alkaa korjaamaa itseään. Autofaagista myös tarkemmin tulevissa kirjoituksissa. Autofaagi on käytännössä aina meidän elimistössämme käynnissä, mutta kun paastoamme voimistuu sen vaikutus moninkertaiseksi. Kehollamme on uskomaton kyky korjata itseään ja palautua monista tilanteista. Paastoa siis voi käyttää ennalta ehkäisemään sairauksia ja korjaamaan elimistön epätasapainoa. Jos olet kuitenkin oikeasti sairas, on suositeltavaa mennä lääkäriin ja käyttää sopivia lääkkeitä.

Mitä hyötyjä siis paastosta muun muassa on.

• Nopeuttaa aineenvaihduntaa
• Auttaa painonhallinnassa
• Alentaa verenpainetta
• Tasapainottaa verensokeriarvoja
• Vähentää tulehdustilaa
• Vähentää insuliiniresistenssiä
• Lisää sydän ja verenkierto elimistön terveyttä
• On hyväksi aivoille
• Parantaa stressin sietokykyä
• Kaunistaa ihoa
• Säästää ruokakuluissa
• Suojelee luontoa

Kiireisille työelämässä olijoille paastoaminen tuo vielä yhden lisähyödyn, Sen lisäksi, että aivot toimivat luovemmin ja nopeammin säästyy aikaa valtavasti, kun ei tarvitse miettiä ruokailua. Jää kaupassa käynnit ja valmistamiset ja ylipitkät lounaat, jotka vieläpä sumentavat ajattelua sokerihumalallaan, saati jos niissä nautitaan alkoholia. Saat siis paastotessa parempia tuloksia aikaiseksi. Itse olen huomannut merkittävää aikaansaamisen lisääntymistä ja luovuus pääsee oikein valloilleen.

Paastosta ja siihen liittyvistä asioista lisää kirjoituksia tulossa. Kiitos kaikille, jotka tämän jaksoivat lukea. Kommentteja ja kysymyksiä toivotaan. Nykyisen 30 päivän paaston jälkeen aion ottaa paastoamisen pysyväksi elämäntavaksi. En kuitenkaan näin pitkää paastoa, koska elimistössä toivottavasti ei ole enää niin paljon rasvaa poltettavaksi. Keväällä julkaisen myös ensimmäisen verkkokurssini, jossa kaikki halukkaat pääsevät mukaan paastolle. "Paastoamisen vallankumous, paastoa Ilarin kanssa"-kurssi sisältää päivittäistä tukea ja informaatiota paastoamiseen. Miten aloittaa, mitä pitää tehdä sen aikana, miten lopettaa ja miten paaston jälkeen. Ja kurssissa olennaista on myös käydä läpi mielen syövereitä ja pohtia miten elämästä voi rakentaa paremman.  

Olen Ilari ja olen suursyömäri

Miten suhtaudun ruokaan? Minkälaisia uskomuksia minulla on ruuasta ja syömisestä? Minkälaisena näen itseni ja kehoni? Milloin uskomukseni ovat Syntyneet? Varhaisimpia muistoja, joka tulee minulle ruuasta mieleen, oli Ruotsin reissu Viking Linen Rosellalla. Koko perhe meni syömään laivan buffet ravintolaan. Ennen ruokailua muistan, kuinka Isäni sanoi minulle ja veljilleni että nyt kun on maksettu, niin syödään sitten kunnolla. Samalla reissulla muistan Tukholmassa, kun menimme kiinalaiseen ravintolaan, jotka 80-luvulla olivat Suomessa vielä harvinaisia. Sielläkin tuli annoksia toisensa jälkeen pöytään ja muista humalluttavan tunteen, kun sai syödä niin paljon kuin jaksoi. Ja minähän jaksoin, vaikka olin hyvin pienikokoinen poika.

Lapsuudessani oli monia muitakin samankaltaisia kokemuksia syömisestä. Joulupöydässä kerrottiin tarinaa Isäni isoisästä Erik Kustaa Juslénista jolla oli jouluna tapana käydä oksentamassa välillä jotta ruokaa mahtuisi enemmän. Kunnon roomalaisen juhlan tapaan. Jouluisin oli myös serkusten välisiä syömäkilpailuja. Minä olin pienin, mutta päätin jo silloin, että tässä hommassa minä tulen olemaan joskus paras.  Ollessani kymmenen vuotias osallistuin Nokian kaupungin 50-vuotis leirille, jossa oli ohjeistus, että ruokaa saa lautasen täyteen, mutta ei yhtään enempää. Minä fiksuna poikana en ottanut lautasta leirille, kuten kaikki muut vaan ison koirankupin, josta pystyi ahtamaan melkoisia annoksia. 

Sinänsä sain ihan hyvän ruokailu kasvatuksen ruokailuun liittyen. Aamiainen, koulussa lounas ja illalla oli aina lämminruoka odottamassa. Lisäksi useina päivinä koko perhe söi yhdessä, jolla on iso merkitys henkiselle hyvinvoinnille. Ruoka oli hyvää perusruokaa ainoastaan kasviksia ja muuta vihreätä olisi voinut olla enemmän. Olisinko syönyt, jos olisi ollut, en tiedä. Aamiainen oli ainoa ei niin terveellinen osuus. Tein itselleni yleensä litran Oboy kaakaota ja lisäksi söin kokonaisen ranskanleivän. Yksi tärkeä asia mitä sain kotoa, oli hyvät käytöstavat. Aina on parempi olla ihmisille ystävällinen kuin ilkeä. Syöminen oli siinäkin mielessä tärkeää, että kaikki perheen pojat olivat ahkeria urheilijoita ja kasvavia nuoria miehiä. Siskoni oli toki myös huippu-urheilija, mutta näihin karkeloihin hän ei kunnolla ehtinyt, kun oli minuakin 9 vuotta nuorempi.

Kouluruokailussa koin sen haasteena, että aina piti hakea niin paljon lisää kuin vain sai. Hyvillä käytöstavoilla pääsi pitkälle siinäkin. Veljeni olivat saaneet ruusun yläasteen keittäjiltä hyvästä käytöksestä ja erinomaisesta ruokahalusta. Lukio aikana sain joskus erityisluvan hakea lisää opettajien pöydästä, kun jonottamiseen olisi mennyt niin paljon aikaa. Näin aikoinani lukio aikaisen keittäjän yöelämässä ja hän muisti heti, kuinka suuresti olin arvostanut heidän ruokiaan ja muistanut aina lähtiessäni kiittää.

Kaiken aikaa aloin rakentaa itselleni suursyöjän sankari identiteettiä. Rax:ssa tuli syötyä 68 sliceä pizzaa ja Yliopisto aikana piti mennä yksin syömään suomen suurin pizza, jota ei ollut kukaan pystynyt aikaisemmin syömään edes kolmeen Pekkaan. Jossain vaiheessa suunnittelin tv ohjelma ennätystehtaaseen meneväni syömään 4kg Saarioisten maksalaatikkoa. Saarioinen oli jo lupautunut sponsoriksi. Tämä osallistuminen peruuntui, kun kauppias urani alkoi ja yrittäjän kiireet veivät kaiken tarmon. Oli aika, jolloin vakavasti harkitsin ammattisyöjän uraa. Ajatuksena lähteä kiertämään Yhdysvaltoja ja osallistua kunnon mättö ja nopeus kisoihin. K-Team päivillä voitin aikoinaan munkin syönnin epävirallisen suomenmestaruuden. Finaalissa piti syödä 5 munkkia mahdollisimman nopeasti ja minä suoriudun koko paketista nopeammin kuin muut finalistit edes ensimmäisestä. Edelleenkin kun näistä saavutuksistani kerron tunnen suurta ylpeyttä siitä mitä olen tehnyt. Ja haluan vieläkin joskus syödä paljon. Sitä ei vaan pitäisi tehdä joka päivä.

Kaikesta tästä syömisestä huolimatta paino pysyi normaalina hyvin pitkään. Olin treenimäärien suhteen käytännössä huippu-urheilija ja nuoren miehen aineenvaihdunta oli loistavalla tasolla. Ensimmäisiä askelia lihomisen taipaleella tapahtui vuonna 2002 kun ostin ensimmäisen oman auton. Siihen mennessä olin polkenut yliopistolle ja töihin, mutta nyt alkoi autoilun aikakausi. Työt ja opiskelut ja opiskelija järjestö veivät myös aikaa niin paljon, että muu harjoittelu jäi myös vähemmälle.  Ylipaino pysyi kuitenkin melko hyvin hallinnassa aina siihen asti, kunnes aloitin K-Ruoka kauppiaana. Olen kohtuullisen lihaksikas ja painoindeksien mukaan en ole ollut normaalipainoinen 8 luokan jälkeen, mutta vuoteen 2011 asti ylipaino oli lievää. Kun ura kauppiaana alkoi, alkoi myös painoa kertyä tasaisesti. Epä-inhimilliset työajat ja se yksinkertainen syy, että ravintoa oli käytännössä tarjolla rajattomasti. Söin koko ajan ja älyttömiä annoksia.  Usein vitsailin, että pitää syödä kaikki hävikki. Aika paljon sitä tulikin tehtyä. Siirtyessäni Kyröskoskelle kauppiaaksi kauppaan missä oli täysiverinen palvelutiski lämpimine ruokineen, se oli viimeinen niitti. Kauppias aika lihotti minua yli 40 kiloa. Se aika vei minulta sekä fyysisen että henkisen terveyden.

Puolivälissä uraa ilmoittauduin teeveestä tutun laihdutus firman asiakkaaksi. Sain ruokavalion ja säännölliset tapaamiset personal trainerin kanssa. Tässä oli vain yksi ongelma. Yrityksen ruokavalio perustui Fitness maailmasta tuttuun malliin, jossa syötiin koko ajan sinänsä terveellistä ruokaa. Itse alan yhä enemmän ja enemmän epäilemään välipalojen ja jatkuvan syömisen mielekkyyttä. Ihmisen pitää syödä vasta kun on nälkä ja ruokien väliin jättämisessä ei ole mitään vikaa. Ruokailua vielä suurempi vika ohjelmassa oli treenaaminen. Heräsin pääsääntöisesti klo 5 aamulla ja nyt kun ohjelma käski aamuairobiselle heräsin klo 4 aamulla. Kun tähän kaikkeen lisäsi sen, että päivittäinen lepoaikani oli noin 2-3 tuntia käytännössä romahdin 3 kuukaudessa. En jaksanut enää mitään kunnolla paitsi syödä.

Mikä tilanne on nyt. noin 50% ajasta syön terveellisesti noudattaen terveellistä ketogeenistä ruokavaliota ja paastoamista ja jaksottaista paastoamista. Olen päässyt yli 30 kilosta eroon kauppias ajan huippulukemista. Lihasmassaa ei ole käytännössä lähtenyt yhtään eli se mitä on hävinnyt, on rasvaa. Kuitenkin edelleen tulee suuria haluja syödä paljon ja jatkuvasti. Nykyinen matkatyöni on haastavaa ja usein on tullut tilanteita vastaan, että haluaa tutustua paikallisiin grilli erikoisuuksiin tai kun ajaa vaikka yötä myöten Rovaniemeltä kotia haluaa palkita itseään onnistuneesta reissusta ja ohjautuu Lielahden McDonald’sin autokaistalle. Tuntemattomia eivät ole myöskään 4 kilon pasta mättösessiot ja tämä voi tulla jopa sen McDonald’sin perään välittömästi.

Suurimpia syitä huonoihin ruokatapoihini ovat rakentamani uskomukset. Miten ajattelen itsestäni ja tavoistani. Sankari myytti, jota olen rakentanut myös muilla elämän alueilla on merkittävässä roolissa, edelleen kaikissa varsinkin julkisissa ruokailutilanteissa, minulla on vaikeuksia olla näyttämättä tätä erikoistaitoani. Haluan näyttää, että olen ainakin tässä hyvä. Toinen tärkeä tekijä on yhteisöllisyys. Olen aina yhdistänyt ruokailun elämän tärkeimpiin ja parhaisiin hetkiin. Aina kun on tapahtunut jotain merkittävää tai on ollut ystäviä, ja perhettä läsnä siihen on kuulunut herkulliset ruuat. Vaipuessani masennukseen ja rajoittaessani sosiaalisen kanssakäymiseni lähinnä ydinperheeseen ja työpiiriin koin saavani ruokailusta sitä samaa fiilistä jota koin näissä yhteisissä hetkissä ja tilaisuuksissa.  Myös halu palkita itseään ahkerasta työstä ja onnistumisista ruualla kuuluu näihin juurisyihin

Olen myös miettinyt omaa kehonkuvaani. Missä vaiheessa aloin miettimään olevani läski ja sairas, joka ei ansaitse parempaa. alle 25 vuotiaana pidin kehoani huippuunsa viritettynä lähes jumalaisena kroppana, joka pystyi uskomattomiin asioihin. En missään vaiheessa esimerkiksi murrosiässä miettinyt kelpaanko tällaisena. Tiesin että olen keholtani hyvän näköinen. Minulla kesti kauan ymmärtää, että peilistä näkyi keski-ikäinen ylipainoinen mies, joka päätyy ennen-aikaiseen hautaan, jos jatkaa samalla mallilla. Lihas-kuntoni on ollut aina erinomainen kaikkina aikoina ja usein sitä mietti, että leveät hartiat vaan kasvaa, kun tulee siihen rasvaa vähän päälle. Useimmilla sairaalloisen ylipainon omaavilla on joku vaikea trauma monissa tapauksissa myös hyväksikäyttöä taustalla. Aina ihminen pyrkii jollain tavalla suojelemaan itseään joltain. Itse pohdin, onko minulla jokin yksittäinen tapahtuma tai asia, joka on johtanut tähän. En usko, että sellaista on, ellei masennuksen alkamista voida pitää yhtenä syynä. Masennuskin varmasti on ollut mukana kehityksessä sekä syyn että seurauksen muodossa. Mitä haluan itsessäni suojella ei ole minulle vielä selvinnyt ja toivonkin että tämä nyt käynnissä oleva paasto toisin siihen jotain valoa.

Miten tästä sitten eteenpäin. Käytän NLP- ja Life Coach tekniikoita rajoittavien uskomusten muokkaamiseen. Tapojani muokkaan erilaisilla tekniikoilla. Tiedän että olen hyvä monessa asiassa, nyt vain on aika saada koko Ilari se uskomaan. Syöminen ei enää ole sankaruuden mitta. Sosiaalisissa suhteissa keskityn olemaan läsnä ja nauttimaan siitä tärkeimmästä eli lähimmäisistä ja vuorovaikutuksesta, yhteydestä toiseen ihmiseen. Näin itseni taas kehossa, jossa minun on hyvä olla, kroppa joka tekee mitä tahdon ja tuntuu kevyeltä ihanalta minussa ja jonka todellakin ansaitsen. Ruualla palkitsemisen sijaan aion palkita itseni vaikka hieronnalla, joka varmasti tulee tarpeeseen reenien väsyttämiin lihaksiin. Vaikka olenkin itse valmentaja ja kouluttaja käytän tässä kollegoita apuna. He osaavat kysyä oikeita kysymyksiä, jotta oivallus sisälläni aukeaa.

Ratkaisut painonhallintaan eivät ole dieetit ja paastot tai urheilu ja pillerit. Tie hyvään elämään löytyy omista oivalluksista ja hyvistä ihmissuhteista. Laittakaa pää kuntoon niin kroppa seuraa perässä. Käyttäjää valmentajia tekemään teidän elämästänne parempaa, koska kaikkea ei todellakaan tarvitse tehdä yksin.

Kiitos kaikille, jotka ovat minua valmentaneet ja muulla tavalla tukeneet.

Testosteronivaje

Testosteroni, Adrenaliini, Insuliini, Kortisoli, Endorfiini, Dopamiini. Mitäs ne ovat? Ne ovat hormoneja. Jos yksinkertaistetaan hormonien tarkoitus, on ylläpitää tasapainoa. Jos tämä tasapaino järkkyy voi siitä seurata useita ongelmia. Hormonit aiheuttavat vaikuttavat oikeastaan kaikkeen ihmisen elämässä. Ne vaikuttavat sekä mieleen että kehoon. 

Kuten suurin osa tietää reilu 4 vuotta sitten minulle tehtiin masennus ja ahdistuneisuus häiriö diagnoosi. Ensimmäinen asia mitä minulle määrättiin, oli SSRI-lääkettä, jossa vaikuttava aine oli essitalopraami. SSRI-lääke tarkoittaa selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät. Serotoniini on myös hormoni joka mm vaikuttaa mielialaan. (täältä lisää tietoa https://fi.wikipedia.org/wiki/Serotoniini ). Samalla sain myös ohjeet etsiä itselleni sopivan psykoterapeutin.  Jostain syystä en kokenut lääkkeiden syömistä ratkaisuna vaan totesin että minulle sopii paljon paremmin oman mielen uuttaminen. En missään tapauksessa suosittele kenellekään omin päin lääkityksen lopettamista, kuten minä tein. 

Nyt jälkikäteen mietin, että ratkaisu saattoi olla ihan hyvä. Olen sen jälkeen yrittänyt muuttaa elintapoja, ja mielen tila on mennyt voimakkaasti parempaan suuntaa. Viime kesänä heräsin ystävän kanssa käydyn keskustelun jälkeen miettimään olisiko minulla testosteroni vaje. Jos näin olisi SSRI-lääkkeistä luopuminen saattoi olla oikea ratkaisu. SSRI-lääkkeet voivat aiheuttaa mm testosteroni vajetta. Mikä on syynä mihinkin, sitä on vaikea sanoa. Testosteroni vaje aiheuttaa masennuksen tunteita ja masennus vajetta. Ylipaino aiheuttaa vajetta ja vaje ylipainoa. Masennukseeni on varmasti monta tekijää, joita yritän avata jossain toisessa kirjoituksessa. Nyt kuitenkin kaivoin esiin miltä testosteroni vajeen oireet näyttävät.

• Vähentynyt seksuaalinen halu
• Erektiovaikeudet (aamuerektiot loppuvat)
• Lihasmassa ja -voima vähenee
• Nivel- tai lihaskipu
• Masennuksen tunteet ja/tai ärtymys
• Väsymys
• Univaikeudet
• Keskittymisvaikeudet
• Huonontunut muisti
• Äkillinen hikoilu ja kuumat aallot
• Vähentynyt parrankasvu
• keskivartalolihavuus.

No noistahan osui ja upposi kaikki. Eipä muuta kuin työterveyteen ja pyysin verikokeita. Ensimmäisessä verikokeessa mitattiin vain ns. kokonais-testosteroni S-Testo. Vain murto-osa testosteronista on vapaana. Tästä mittauksesta sain vain vähän viite-arvon alittavan tason eli 9,8 nmol/l  (viitearvo 10-38). Koska tärkeämpää on niin sanottu vapaa testosteroni TestoVL. Mikäli vapaa testosteroni on alle 225 pmol/l, tulos puhuu testosteronihoidon aloittamisen puolesta, minulla arvo oli 160 pmol/l. Ensimmäinen vaihtoehto ei tietenkään ole hoidon aloittaminen vaan laihdutus, liikunta, oikea ruokavalio, stressin välttely, tupakoinnin lopettaminen ja alkoholin käytön vähentäminen. No olin jo reilusti laihduttanut, liikunta oli kunnossa ja ruokavaliokin ajoittain. Tupakkaa en ole ikinä maistanut ja alkoholin käyttö on aika lailla minimissään. Stressi kaikkein näiden vuosien aikana on varmasti vaikuttanut minun terveyteeni monella tavalla negatiivisesti, mutta sekin on viimeisinä vuosina vähentynyt merkittävästi.

Hormoni hoidoilla on aina omat riskinsä, joista yleisin on se että kehon oma hormoni tuotanto häiriintyy tai jopa lakkaa. Testostori-hoidossa pitää erityisesti seurata eturauhasen tilaa. Jos PSA arvot alkaa kasvaa tai varsinkin jos todetaan eturauhassyöpä pitää hoito lopettaa. Hoidot aloitettiin ensi Testavan testosteroni geelillä, jota olen nyt käyttänyt vajaan viikon. Mielenkiinnolla seuraan mihin tämä johtaa. 2 viikon käytön jälkeen on ensimmäinen tarkistus ja sitten 35 päivän jälkeen. 

Hormonien rooli meidän hyvinvoinnissamme on niin merkittävä, että suosittelen kaikkia miettimään ja tarvittaessa mittaamaan omia arvojansa. Moneen ongelmaan suosittelen kokeilemaan ensimmäiseksi Keto-geenistä ruokavaliota ja paastoamista.  Palaillaan muihin hormoneihin ja niiden vaikutuksiin seuraavissa kirjoituksissa. Kiitos ja näkemiin. 

Sama videona

P.S sain Hesarin jutun jälkeen monta yhteydenottoa ja yksi oli hyvä vaihtoehto mitata testosteri arvonsa ja kohtuu edullisesti. Voi mìtata muutakin

https://www.puhti.fi/

Keskustelukulttuurista

Miten keskustelemme?  Mikä on puheemme tarkoitus? Miten haluamme viestiä ja kommunikoida toisten ihmisten kanssa? Haluammeko että viestimme tulee kuulluksi ja johtaa toimintaa ja tuloksiin vai haluammeko ainoastaan riidellä ja provosoida? Keskustelemmeko pelkästään keskustelemisen vuoksi tai huudammeko omaa sanomaa, jotta kannattajiemme totuus vahvistuu? Kuuntelemmeko toisiamme ja ymmärrämmekö mitä kuulemme?

Kun annamme palautetta haluammeko, että asiat muuttuvat vai purammeko ainoastaan pahaa mieltämme? Kun kiitämme, kiitämmekö pakosta ja tavasta vai asiasta, joka on oikeasti kiitoksen arvoinen? Miten voisimme antaa palautetta ja keskustella tavalla, jonka jälkeen kummallakin osapuolella olisi mahdollisuus kehittyä ja kasvaa?

Olen melko vakuuttunut, että nyky-yhteiskuntamme suurimmat ongelman aiheuttajat ovat alkoholi, kofeiini ja (sosiaalinen) media. Nämä kaikki aiheuttavat meille univajetta ja sitä kautta henkistä ja fyysistä pahoinvointia. Yksi pahoinvoinnin ilmentymä on keskustelukulttuuri, joka tuntuu levittäytyvän jokaisella elämän osa-alueella. Myönnän että jo pikkupoikana kovia vittuilijoita arvostettiin. Kuka osasi sanoa toisesta jotain nokkelaa. Aina siinä liikuttiin rajamailla, mikä oli loukkaavaa ja mikä hurttia huumoria. Ymmärrän myös, että huumorilla (ironia, sarkasmi, mustahuumori, roastaaminen) on ollut ja tulee olemaan tarvetta. Klovnit ovat kautta-aikain pystyneet puhumaan totuuden ja muuttamaan käsityksiä.

Mietin paljon omaa tapaani keskustella ja se ei ole missään tapauksessa ollut mitä parhain. Olen usein asennoitunut keskusteluun väittelynä ja mielessä on ollut enemmänkin voitto kuin ajatusten vaihto. Olen myös osallistunut nettikeskusteluihin, joissa olen jyrkin sanankääntein haukkunut vihreät ja vähänkin vasempaan kallellaan olevat. Sama varmasti tapahtui myös yksityisissä keskusteluissa. Halusin olla enemmän äänessä kuin kuunnella mitä muilla oli sanottavaa. Koska luen jatkuvasti ja otan asioista selvää, usein nämä väittelyt myös voitin. Voittamalla väittelyt hävisin ehkä kuitenkin paljon enemmän ja ennen kaikkea en todennäköisesti muuttanut kenenkään mieltä ja tehnyt kenenkään oloa paremmaksi.

Sosiaalinen media on kärjistänyt selkeästi tätä keskustelukulttuurin syntymistä. Kun seuraa miten nykyään keskustellaan, on se varsin surullista seurattavaa. Ensiksi joku tekee jonkinlaisen aloitteen blogin, vlogin tai Facebook julkaisun. Monesti tämä julkaisu jo on provosoiva ja siinä asetetaan vastapuoli naurunalaiseksi. Sosiaalisen median luonteen takia julkaisut monesti tavoittavat vain asiasta samaa mieltä olevat ja kommenteissa tulee lähinnä kehuja alkuperäiselle kirjoittajalle ja lisänaureskelua viholliselle. Jos ympäristö on kuitenkin sellainen, että vastakkaisetkin mielipiteet sallitaan alkaa yleensä vastapuolen saarna omista ajatuksistaan usein varsinaista asiaa ei edes ole luettu. Hyvin nopeasti keskustelu menee asiattomuuksiin ja henkilökohtaisuuksiin. Mitään asiallisia argumentteja ei osata esittää.

Olen usein miettinyt mihin tämä johtaa. Kävin aiheesta lyhyen keskustelun myös entisen perussuomalaisen puolueen puoluesihteerin kanssa. Ei varmasti ole salaisuus, että pidän perussuomalaisia järkevänä vaihtoehtona. Pidän heidän realistisesta ja faktoihin perustuvasta puolueohjelmastaan. Pidän myös Jussi Halla-ahoa älykkäimpänä puolueen puheenjohtajana tämän hetken Suomessa. Se mistä en pidä on hyvin puolueessa hyvin laajalle levinnyt retoriikka. Halla-ahokin hyvin älykkäästi näpäyttelee milloin ketäkin Twitterissä ja Facebookissa. Tähän tapaan keskustella kyllä syyllistyy tasapuolisesti jokainen puolue ja heidän ajatuksiaan kannattavat ryhmät.

Keskustelu menee usein pissimis-kisaksi siitä kuka servaa kenetkin parhaiten. Tämä johtaa siihen, että kumpikin osapuoli juhlii omia mestareitaan ja nauraa vastapuolelle. Kaivaudutaan yhä syvemmälle oman ideologian poteroihin. Hyvin moni politiikassa mukana oleva on tehnyt ideologiastaan uskonnon. Tässä vaiheessa edes faktat eivät auta, saati sitten vittuilu. Itse näkisin keskustelun tavoitteena olevan uusien ajatuksien luomisen ja asioiden eteenpäin viemisen. Provosoimalla ja haukkumalla et saa itsellesi yhtään uutta kannattajaa. Vanhojen kannattajien palvonnan kyllä varmistat.

Ollessani Afrikassa suunnittelemassa kehitysyhteistyöprojektia kuulin seuraavan sananlaskun. 

"Jos kaksi ihmistä tapaa ja he vaihtavat tavaroita, on heillä erotessa kummallakin edelleen vain yksi tavara. Jos kaksi ihmistä tapaa ja he vaihtavat ajatuksia on heillä erotessa kummallakin kolme ajatusta. Se alkuperäinen, toisen antama ja niistä muodostunut uusi ajatus."

Sananlasku jäi mieleeni, mutta sen sisäistämiseen meni monta vuotta. Oma muutosprosessini on kestänyt nyt noin 3-4 vuotta. Miten olen halunnut muuttua?  Ennen kaikkea olen halunnut tulla paremmaksi ihmiseksi ja isäksi, joka kuuntelee enemmän ja kyselee enemmän. Ammattini kouluttajana/valmentajana on auttanut minua tulemaan myös paremmaksi kuuntelijaksi. On uskomatonta huomata kuinka pelkästään kuuntelemalla voi tehdä ihmiselle paremman olon. Minulla ei ole enää myöskään pakonomaista tarvetta voittaa väittelyjä, vaikka tietäisinkin olevani oikeassa. Muutos on vaatinut valtavasti työtä ja on ollut vaikeaa ja monesti olen tieltä poikennut ja tulen poikkeamaan.

Lähtiessäni eduskuntavaaliehdokkaaksi päätin, että teen positiivisen kampanjan. Kerron minkälaisen maailman ja yhteiskunnan haluan, en sitä mikä nykyisessä on pielessä. Yritin olla maalailematta uhkakuvia. Kampanjan aikana opin niin paljon pelkästään kuuntelemalla ihmisiä. Viimeaikojen parhaimmista ja sydäntä lämmittävimmistä kommenteista sain kampanjan aikana. Eräs kansalainen sanoi, että "on ihanaa, kun joku kerrankin kuuntelee" ja toinen tuli ehdokaskollegalta "Sulla on kyllä tosi vahvat mielipiteet ja tuot ne voimakkaasti esille, mutta susta huomaa, että aidosti kuuntelet myös muita"

Keskustelukulttuuriin kuuluu oleellisesti, minkälaista palautetta annamme ja miten sen vastaanotamme. Esimerkkinä omasta elämästä kaksi saamaani palautetta.

"Kauppias voisi työntää tuon omahyväisen hymynsä perseeseen."

"Koulutus oli mukavan tiivis ja mielenkiintoinen. Avasi silmiä monelta osalta. Itsellä ollut ongelmia jaksamisen kansa, mutta koulutus antoi toivoa jatkoon. Kiitos."

Ensimmäistä ei valitettavasti voi kovin rakentavaksi sanoa. Onko palautteella todella tarkoitus purkaa ja levittää omaa pahaa oloa? Osaltaan näille pystyi nauramaan, mutta myönnän että jokainen tällainen vastaava palaute satutti. Rakentavakin palaute satutti mutta ne pyrin aina ottaa kiitoksella vastaan varsinkin, jos oli kyseessä epäkohta, johon pystyimme vaikuttamaan. Eniten ihmetyttää ihmisten ajatus siitä, että Kauppias tai ylipäätänsä kukaan tekisi työnsä tarkoituksella mahdollisimman huonosti. Minä uskon, että kaikki yrittävät kyllä parhaansa, mutta virheitä sattuu ja joskus ollaan väsyneitä eikä ajatella omia reaktioita loppuun asti. Olen sekä tyttärilleni että työkavereilleni sanonut, että jos kuitenkin olet töissä/koulussa yritä tehdä siitä mahdollisimman viihtyisää. Helpoiten sen tekee sillä, että on itse aktiivinen ja luo muille hyvää fiilistä.

Kauppias aikana valitettavasti suurin osa palautteesta oli tuollaista. Usein kiitoksen sanominen unohtuu, vaikka se mielessä käväiseekin. Kun palautetta erikseen pyydetään, tulee sitä kiitostakin enemmän. Toinen palaute on minun vetämästä koulutuksesta. Siellä palautteet ovat usein hyvin positiivisia. Tämä antaa tietysti hyvää mieltä ja tuntuu että tekee työtä, jolla on merkitys. Näihinkin erittäin positiivisiin palautteisiin kaipaisin sitä mitä voisimme parantaa. Jos ei saa palautetta ei voi kehittyä.

Miettikää, miten puhutte. Miten puhutte itsellenne, läheisillenne ja kaikille muille ihmisille. Antakaa kiitosta ja auttakaa muita olemaan parempia itsejään. Puheella ja kirjoituksilla on valtava voima meidän ajatuksiimme. Ja kun ajatukset muuttuvat toiminnaksi koko maailma muuttuu. Kiitokset Äidille ja Isälle siitä, että tartutitte minuun tiedon janon. Veljille, siskolle ja ystäville kiitokset monista keskusteluista ja väittelyistä, ne ovat tehneet minusta paremman ihmisen. Kollegoille kiitokset palautteista, jotka ovat auttaneet minua kehittymään ihmisenä ja ammatissani. Kiitokset ex-vaimolleni monista ikimuistoisista hetkistä ja erityinen kiitos lapsista. Kiitos nykyiselle tyttöystävälleni siitä, että opetit minulle niin monta asiaa joista tärkeimpänä pidän sitä että tiedän, että joku voi minua vielä rakastaa ja minä pystyn rakastamaan. Kiitokset kaikille kohtaamilleni ihmisille koko elämän varrelta. toisilla teistä on ollut isompi rooli kuin toisilla mutta jokainen kohtaaminen on ollut arvokas. Suurimmat kiitokset tyttärilleni, joka päivä te osoitatte kuinka fiksuja ja ajattelevia nuoria naisia te olette. Meillä ei ole mitään hätää, kun meillä on teidän kaltaisianne nuoria. Kiitos, että olette olemassa.