Covid-19 ja yritystuet

Yritystuista on ollut paljon puhetta jo ennen koronaa ja kuinka paljon yhteiskunta tukee erilaista yritystoimintaa. On maataloustukia, energiatukia, Tempo-rahoitusta start-upeille, Kiito-rahoitusta pk- ja suuryrityksille. Tukea saa kansainvälistymiseen, kehittämiseen, tutkimukseen ja moneen muuhun. Jotkut laskevat myös esimerkiksi alemmat arvonlisäverokannat tueksi yritystoimintaan. Yleinen arvonlisäkanta on 24%, mutta on aloja, joilla se on 14% tai 10% ja esimerkiksi terveysala, jossa arvonlisäveroa ei kerätä ollenkaan. Monet näitä tukia paheksuvat ja syystäkin. Ei valtion tulisi puuttua yritysmaailmaan juuri millään tavalla.

On Business Finlandia, Finveraa ja ELY-keskuksia. Osa tuista on lainaa ja osa oikeata tukea. Ideaali tilanne yhteiskunnassahan olisi se, että mitään yrityksiä ei tarvitsisi tukea. Maataloustuet on oiva esimerkki kun kaikki tappelevat oman yhteiskunnan eduista niin paljon että on ihan kansainvälisesti rakennettu sellainen himmeli, että sen purkaminen on lähes mahdotonta. Tässäkin auttaisi avoin kansainvälinen kilpailu ja annettaisiin markkinoiden hoitaa asia.

Korkea arvonlisävero kanta on omasta mielestäni yksi yhteiskunnan suurimpia jarruja ja erilaiset verokannat pitäisi lopettaa ja siirtyä yhteen, mutta reilusti alempaan verokantaan. Tässä kohtaa olen vaihtanut mielipidettäni siinä, että aikaisemmin halusin 50.000 - 80.000 euron liikevaihdon alv vapaaksi. Tästä olisi merkittävä hyöty kaltaiselleni palveluliiketoimintaa tekevälle, jolla ei juurikaan alv vähennyksiä tule. Vaikka hyötyä minulle siitä olisikin, pitäisin koko yhteiskunnan kannalta parempana, että arvonlisäveroa maksettaisiin heti ensimmäisestä eurosta ja siitä riippumatta mitä hommaa teet, mutta veron tason pitäisi olla merkittävästi alhaisempi.

Kehittämiseen ja teknologiaankin olisi parempi, jos yritykset saisivat rahoituksensa business enkeleiltä, pääomasijoittajilta tai pankeilta, mutta monestakin syystä suomi on pääomien suhteen köyhä maa ja siksi on hyvä, että yhteiskuntakin tukee yrityksiä ainakin takausten kautta. Tähänkin olisi monia keinoja houkutella pääomia Suomeen ja kartuttaa suomalaisten omaa varallisuutta.

Korona on kuitenkin aiheuttanut aivan uudenlaisen tilanteen Suomessa ja koko maailmassa. Samat säännöt eivät enää päde. Suomessa on hyvin erilaisia yrityksiä ja korona vaikuttaa niihin hyvin eri tavalla. Muutama haastattelemani grilli yrittäjä on sanonut, että nyt kauppa käy melkein tuplana ja tiedän että, monilla ruokakaupoillakin on joulumyynnit käynnissä, mutta paremmalla katteella. On myös yrityksiä, johon tämä homma ei vaikuta mitenkään ja sitten on minunlaisiani yrittäjiä, jolta käytännössä loppui laskutettava työ kokonaan maaliskuun puolessa välissä. Tulot ovat siis täysin nolla. Itselläni hyvä asia on, että yritykselläni ei juurikaan ole kuluja, kun kaikki tulot tulevat itsensä myymisestä. Tietokone on maksettu ja jatkankin työskentelyä ja tulevaisuuden suunnittelemista kotitoimistolta. Pientä vuokraa minun pitää maksaa, kun on varasto jossa on edellisistä liiketoiminnoista jäljelle jäänyttä tavaraa.

Yritykset ovat myös hyvin erilaisissa tilanteissa kassansa ja kannattavuutensa kanssa. Suuri osa yrityksistä elää kädestä suuhun periaatteella, jossa ei mitään puskureita ole pystynyt kerryttämään. On kuitenkin yrittäjä saanut elantonsa ja parhaassa tapauksessa maksanut muutamille ihmisille palkkansa. Omassa yrityksessäni esimerkiksi maaliskuu - toukokuu on olla sitä parasta aikaa ja niinä kuukausina oli tarkoitus kerätä vähän rahaa, että voisi ainakin viikon loman viettää. Suomessa on paljon muitakin sesonki yrityksiä, jotka tekevät rahansa jonain vuodenaikana. Osa ehti rahansa jo talvella tehdä, osalla jäi nyt keväällä tekemättä ja kauhulla odotan mitä kesä esimerkiksi tapahtumajärjestäjille tekee. Taloudellisetkin tilanteet ovat hyvin erilaisia. Toiset ovat toimineet kymmeniä vuosia ja toiset taasen aloittaneet muutamia kuukausia sitten isolla velalla.

Hallitus on mielestäni tehnyt useita hyviä päätöksiä esimerkiksi lomautusehtojen keventämisessä. Näitä pitäisi jatkaa ja tehdä meidän erittäin jäykästä työmarkkinastamme joustavampi ja elinvoimaisempi. Kuitenkin toivon, että kaikki myöntävät työn olevan parasta sosiaaliturvaa. Ihmisillä olisi mahdollisuus työhön ja elättää sillä perheensä.

Nyt en ota kantaa Euroopan keskuspankkien ja muiden kansallisten pankkia rahoitus ohjelmiin, koska niistä saisi ihan oman kirjoituksensa ja uskon että joku alaa minua paremmin tunteva osaa kirjoittaa siitä paremmin. Sen verran sanon kuitenkin, että nyt olisi oikeasti mahdollisuus tarttua Euron vikoihin ja tehdä tästä rahajärjestelmästä oikeista toimiva ja en pitäisi helikopterirahaa ihan huonona vaihtoehtona juuri nyt.

Nyt koronaa varten järjestetyssä tukiviidakossa yritykset on jaettu karkeasti neljään porukkaan. Isoimmat ja kauneimmat saavat tukea suoraan keskuspankeilta mm se surullisen kuuluisa Kojamo. Sitten se ei niin iso, mutta erittäin söpö ryhmä hakee suunnittelu ja kehitysrahaa Business Finlandilta. Sitten pienet, mutta kuitenkin muutamia ihmisiä työllistävät voivat kääntyä omissa kehityshankkeissaan ELY-keskuksen puoleen. Yksinyrittäjille on avattu mahdollisuus työttömyysturvaan ja jotkut onnelliset mahdollisesti saavat 2000 euron potin kotikunnaltaan juokseviin kuluihin. 

Mielestäni tässä on sujuvasti sekoitettu niin monta asiaa, ja kenelläkään ei tunnu olevan mitään käsitystä mitä täällä tapahtuu. Ensimmäinen asia mihin pitäisi tarttua on yrittäjien sosiaaliturva. Tähän mahdollisuus ilmoittautua työnhakijaksi ilman, että joutuu lopettamaan yritystään, on oiva lääke. Itse olen erittäin tyytyväinen, jos saan sen saman noin 700€/kk mitä kaikille "normaaleillekin" ihmisille kuuluu. Tämä vaatii itseltäni sitä, että tiputan elintasoani ja laitan lainat lyhennysvapaille, mutta ei tällä ole kenenkään tarkoitus rikastua. Joillakin voi olla mahdollisuus ansiosidonnaiseen, mutta käsittääkseni kassat ovat asiassa vähän nihkeitä. Tässä on vieläpä mahdollisuus jonkin verran tienatakin yrityksestään ja silti saada tukea, eli samat oikeudet kuin palkkatyöttömälläkin.

Jos meillä olisi käytössä jonkinlainen perustulomalli, joista itse suosittelen ajatuspaja Liberan ja Elina Lepomäen perustilimallia, ei meidän tarvitsisi edes miettiä tätä kohtaa. Jokainen ihminen olisi vastuussa omasta sosiaaliturvasta, yrittäminen ei olisi sille este vaan päinvastoin jokaisesta suomalaisesta tulisi automaattisesti yrittäjä. Jos Elina Lepomäki on mallin kehittänyt ja Björn Wahlrooskin sitä suosittelee, olisi se varmasti kokeilemisen arvoinen. Malli antaisi suomalaisille ja Suomelle mahdollisuuden vaurastua.

Kun yrittäjän perustoimeentulosta on huolehdittu pitää katse kääntää yrityksiin. Miten yritys on kärsinyt koronasta ja mikä on yrityksen kulurakenne. Yrityksen pitää tottakai tehdä tarpeelliset sopeuttamistoimet ensin. Neuvotella lainat ja vuokrasopimukset tehdä mahdolliset lomautukset, jos ei työtä ole tarjolla. Tämän jälkeen on annettava suoraa tukea ja rahaa niille yrityksille, jotka sitä oikeasti tarvitsevat. Ne, jotka koronasta kärsivät eivät hyödy mistään verojen maksupalautuksista tai muista vippaskonsteista. Sen pitää olla ihan reilusti käteistä.

Kaikenlaisia tilannekatsaus ja kehittämisrahojakin voidaan jakaa esim. Business Finlandin normaaleilla malleilla, mutta ei näillä pidä olla mitään tekemistä korona tukien kanssa. Vuokran maksut ovat vaikeita kysymyksiä, koska usein siellä on yrittäjä myös vuokranantajana. Silti ei tunnu reilulta, että tukirahat vain valuvat yritysten kautta vuokranantaja yrityksille. Kaikki ottaa osumaa ja tässä kohtaa vuokranantajien pitää myös tulla peliin mukaan ja todella monet ovat sen tehneetkin. 

Eli ensin yrittäjän henkilökohtainen toimeentulo on turvattava jollakin tasolla ja sitten paneuduttava oikeisiin yritysten kiinteisiin kuluihin. Tarkoituksena pitäisi olla kuitenkin se, että mahdollisimman moni yritys ja yrittäjä selviytyisi tästä erittäin poikkeuksellisesta tilanteesta. Kun tämä on ohi, voisivat nämä yritykset jatkaa yrittäjiensä ja työntekijöidensä työllistämistä ja tämän yhteiskunnan kannattelemista. Ei ole tarkoitus ketään rikastuttaa, mutta ei pidä ketään velkavankeuteenkaan ajaa. 

Kannusta kuitenkin kaikkia yrittäjiä kehittämään toimintaansa miettimään uusia ideoita heti kun tämä akuutti selviytymistaistelu on ohi. Tehkää kovat päätökset lomautuksista ja muista sopeutustoimista nopeasti ja heti. Hakekaa kaikkia mahdollisia tukia ja antakaa unelmanne elää. Toisille tämä voi olla myös tilaisuus huomata, että tämä ei toimikkaan tai että tämä ei nyt ollutkaan mun juttu. Tehkää silloinkin päätökset nopeasti. Älkää sortuko pikavippeihin tai mafian rahoitukseen. Äänestäkää vaaleissa sellaisia puolueita ja ehdokkaita, joilla on oikeasti tavoitteena muuttaa yhteiskuntaa kohti suurempaa taloudellista vapautta. Antakaa meille jokaiselle mahdollisuus vaurastua

Elämää ketjukauppiaana osa 6 Kauppa se on joka kannattaa

Kauppa se on joka kannattaa. Osta eurolla ja myy kolmella. Kansallisena kateuspäivänä julkaistaan 10-20 miljonääri kauppiasta ja paheksutaan, kuinka kallista ruoka on. Nämä ovat ne mielikuvat mitä Kesko ja K-kauppiasliitto ja iltapäivälehdet ja monet toimivat kauppiaatkin levittävät ja haluavat itsekin niihin uskoa. Todellisuus on kuitenkin se, että valtaosa suomen yli 900 k-ruokakauppiaasta painavat yli pitkiä päiviä, miettivät miten maksaa laskunsa ja ilman heidän valtavaa työpanostaan kaupat tuottaisivat tappiota. 

On totta, että Suomessa on paljon menestyneitä kauppiaita ja varsinkin ennen 2000-lukua toiminta oli monille erittäin kannattavaa. Konkursseja toki nähtiin silloinkin. Monet menestyneet kauppiaat ovat useamman sukupolven kauppiaita tai heillä on käynyt onni kauppapaikkansa kanssa. Verotiedoissa ei tietenkään näy se, että heidän kaikki tulonsa ei välttämättä tule kaupasta vaan siellä voi olla merkittävää sijoitusomaisuutta tai muuta liiketoimintaa. Monet kauppiaat kyllä tekevät ihan mukavaa tulosta ja pystyvät itsensä ja perheensä elättämään.

Kesko ja K-kauppiasliitto myös uskottelee, että kaikki on vain kiinni kauppiaan osaamisesta. Jos vain olet riittävän kova, saat minkä tahansa paskakasan kukkimaan. Kun olet ruokakauppias K-ryhmässä, kaikki lähtee sopimuksesta, jonka sovit lähtiessäsi kauppiaaksi. Siinä sovitaan, että annat "vuokrana" tietyn prosenttiosuuden kaupan tuotoista (tavaroiden ostohinta - tavaroiden myyntihinta).  Joskus harvoin tämä sopimus voi tuottaa tappiota Keskolle, jos paikan vuokra on kova ja kauppa ei tee tulosta. Yleisesti tämä malli takaa Keskolle erittäin hyvän tuoton, mutta ei välttämättä kauppiaalle. 

Tämä prosentti mikä on kaiken a ja o määritellään siten että Keskon "asiantuntija" tarkastelee kauppapaikan lukuja historiasta ja tekee ennustuksia tulevaisuudesta.  Arvioidaan kulut, myyntikatteet ja kaupan myynnin kehitykset. Tästä tehdään budjetti, jolla tähdätään noin 60.000€ tulokseen.  Ja yleensä tähtäin on sama riippumatta siitä, onko kauppias yksin vai puolisonsa kanssa. Siksi en suosittelen ketään lähtemään puolisonsa kanssa kauppiaaksi ainakaan virallisesti. Yleensä budjetoidaan sitten seuraavien vuosien budjetteja siten, että myynti kasvaa, kate paranee ja henkilökulut pienenevät riippumatta siitä miltä tulevaisuus oikeasti näyttää. Tämä on erittäin tehokas keino näyttää kauppiaaksi haluaville, kuinka tulokset kasvavat ja edessä on valoisa tulevaisuus. Koska kaikki tietenkin haluavat uskoa itseensä toimii tämä eräänlaisena huumeena, jota keskusliike tarjoilee. Ehdokasta painostetaan tekemään päätös, koska tulijoita on kyllä muitakin. Yleisenä nyrkkisääntönä voi sanoa, että kannattaa ottaa vastaan kauppapaikka, jota on joko hoidettu huonosti tai tulevaisuudessa on tulossa jotain positiivista mitä Kesko ei ole osannut hinnoitella kauppapaikan hintaa.

Onko se 60.000€ paljon vai vähän. Minusta se voi olla ihan ok, mutta kun siitä vähennetään verot ja lyhennettävät lainat ja vertaa käytettyihin tunteihin alkaa glamour olla kaukana. Verrataanpa kauppiasta S-ryhmän myymäläpäällikköön. S-ryhmän myymäläpäällikkö saa kaupan kokoon sidottua kuukausipalkkaa ja töitä on se 37,5h/vko. Tuntipalkaksi muutettuna palkka vaihtelee 18 eurosta aina 30 euroon. Lisäksi tietysti tähän kuuluvat sairaslomat, palkalliset lomat, lomarahat ja ennen kaikkea se, että rahaa tulee joka kuukausi siitä huolimatta, menestyykö kauppa vai ei. Ei ole niin sanotusti omat rahat pelissä. 60.000 euron ansioista maksetaan veroa noin 18.000€ ja 2,5 miljoonan liikevaihtoa tekevän myymälän myymäläpäällikön 40.000 euron vuosiansioista noin 8500 euroa veroa. Eli verotettavissa ansioissa on eroa 20.000 euroa mutta käteen jäävissä ansioissa on enää 10.500 euroa eroa. Omassa tilanteessa summasta piti vähentää vielä yrityksen velkojen lyhennykset, jotka alussa oli 9.500 euroa vuodessa ja Kyröskosken vuosina 24.000 euroa vuodessa. Näillä tuloilla siis minulle olisi jäänyt käteen joko tonnin enemmän tai 13.500 euroa vähemmän vuodessa kuin vastaavan kokoisen S-ryhmän myymäläpäälliköllä.

Vaikea hahmottaa kuinka paljon tein kauppias vuosieni tunteja, mutta varmasti ennätykset pyöri yli sata tuntia viikossa ja pienimmilläänkin noin 45 tuntia viikossa. Muutaman kerran tein yli 36 tunnin työvuoron putkeen. Varsin normaali viikko oli 6 päivää viikossa ja 12 tuntia päivässä eli 72 viikossa, joista se 12 yleensä sunnuntaisin. Sunnuntaisinhan oltiin lähinnä siksi, että työntekijälle joutuu sunnuntaisin maksamaan kaksinkertaista palkkaa. Pisin loma vuosien aikana oli 2 viikkoa, mutta useana vuotena lomia ei tullut pidettyä yhtään. Tehdäänpä pieni laskelma, jos olisin palkannut itseni tilanne jonkun toisen. 20€/h  x  60h/vko x 49 vko = 58.800€. Tähän pitää lisätä vielä työnantajakulut, joihin kuuluu eläkemaksuja, vakuutuksia ja tietysti ne lomat. Jos käytetään varovasti 1,4 kerrointa myymäläpäällikön kuluiksi tulisi reilu 80.000 euroa/vuosi, joka osoittaa, että kauppani ei olisi minään vuonna tuottanut voittoa ilman minun omaa työpanostani.

Täytyy muistaa, että on kauppiuudessa myös hyviä puolia. Perheen ruokailut tulevat merkittävästi edullisemmaksi, sillä täytyy myöntää, että ei kaikkea kotiin kannettua ruokaa merkattu omaan käyttöön varsinkin, jos se meni hävikin kautta. Lisäksi osa autokuluista ja mm puhelimen pystyi laittamaan firman kuluihin. Eläkettä ei kertynyt kuten palkansaajalla eikä sosiaaliturvasta ollut tietoakaan. Ja pitää tietysti erikseen korjata se harhaluulo, joka monella on varastamisesta. Ei ole mitään vakuutusta tai muutakaan tahoa, joka varastetun tavaran korvaisi. Ei varkauksien kustannuksia voi siirtää myöskään asiakkaille, vaan ne menevät ihan konkreettisesti kauppiaan perheen taskuista.

No miten minun sitten kävi. Minulle tehtiin varsin normaali budjetti, jossa ensimmäisen vuoden tulokseksi budjetoitiin 48 tuhatta euroa, seuraavaan 72 tuhatta euroa ja kolmannelle vuodelle 82 tuhatta euroa. Ensimmäinen vuosi oli hyvä ja budjetti ylitettiin reilusti. Tilikausi oli 11 kuukautta liikevaihtoa 1,8 miljoonaa ja tulosta tuli 60.439 euroa. Suurimpana syynä onnistumiseen oli varmasti se, että pystyimme pitkälle syksyyn toimimaan K-extran kuluilla ja katteilla. Kun muutuimme remontin myötä K-Marketiksi ns. ketju- ja markkinointimaksut tuplaantuivat ja koko kaupan katetaso romahti. Lisäksi tulivat remontin myötä uusien kylmälaitteiden leasingkulut.

Toinen vuosi oli myynnillisesti loistava eli sain yhdessä työntekijöiden kanssa kasvatettua myyntiä noin 22% aina 2,2 miljoonaan asti. Kasvu oli alkanut jo 2011 syksyllä, joten lähtötilanteeseen nähden myynti kasvoi yli 30%. Remontin vaikutus oli tietysti merkittävä ja saimme paremman valikoiman ja modernin kaupan. Asiakkaita tuli enemmän ja he myös ostivat enemmän. S-ryhmä avasi kesken vuotta lähelle Salen, mutta se ei meidän tahtiamme haitannut. Sinä vuonna olimme kymmenen parhaiten myyntiä kasvattaneen K-marketin joukossa ja sain siitä palkinnoksi ikimuistoisen Rooman reissun. Se oli ehdottomasti kallein "ilmainen" matka, jossa olen ikinä ollut. Nimittäin puolison matka piti maksaa tietysti täysimääräisenä ja myöhemmin siitä koitui vielä veroseuraamuksia. Vaikka myynti kasvoi räjähdysmäisesti, vuoden tulos tippui 54.654 euroon. Edelleen kuitenkin ihan ok tulos, jolla pystyy pitämään perheensä hengissä.

Kolmantena vuotena kasvu jatkui mutta maltillisempana. Siitä huolimatta pääsimme parhaan 50 K-marketin joukkoon tänäkin vuonna ja nyt palkintona oli matka Barcelonaan. Huomioitavaa tämän vuoden tuloksessa oli se, että syksystä lähtien myös vaimoni työskenteli kaupassa päätoimisesti. Eli pystyimme laskemaan henkilöstökuluja merkittävästi. Tämä ei kuitenkaan auttanut kun ”vuokra” eli kauppapaikkamaksu nousi koko ajan ja kate prosentti heikkeni.  Lopulta kuitenkin päädyimme tulokseen 53.642 euroa. Nyt tämä oli perheen ainoa tulonlähde. Veroja tarvitsi maksaa vähemmän, kun kaksi oli tuloja jakamassa, mutta henkeä kohti se ei enää paljon ollut varsinkin, kun verrataan tehtyihin tunteihin.

Kun neljäs vuosi alkoi rupesi pelottamaan todella, kauppapaikkamaksu jatkoi nousemistaan ja muutenkin kulut nousivat. Oli pakko ottaa hattu käteen ja lähteä neuvottelemaan kauppapaikkamaksun tasosta. Onnistuimme neuvottelemaan siihen vuoden määräaikaisen alennuksen, joka hieman helpotti painetta. Neljäntenä vuotena myynti laski hieman edellisestä vuodesta noudattaen yleisesti muidenkin Hervalaisten kauppojen linjaa. Kun neljäs vuosi oli lähestymässä loppuaan yritys ja yrittäjät eivät todellakaan voineet hyvin. Vaimoni oli loukkaantunut narkomaanin pahoinpitelystä vakavasti ja itse aloin olemaan sekä henkisesti että fyysisesti aivan loppu. Tämä näkyi niin henkilökunnan kuin asiakaskunnan tyytyväisyydessä ja sitä kautta myynnissä. Kun muutama avainhenkilö lähti muihin töihin, oli viikkoja, jolloin tein joka päivä yli 17 tuntisia päiviä. Annetusta kauppamaksun alennuksen takia pystyimme kuitenkin tekemään tulosta 11 kuukaudessa 54.518 euroa.

Jälleen oli aika neuvotella kauppapaikkamaksusta. Neuvotteluista kirjoitan enemmän erikseen ja mikä johti päätökseen vaihtaa kauppapaikkaa. Neuvotteluissa saimme kuitenkin erittäin hyvän tarjouksen, joka olisi mahdollistanut oman työmäärän vähentämisen ja ennen kaikkea keskittymisen katteen, asiakastyytyväisyyden ja työtyytyväisyyden parantamiseen. Tämäkin olisi ollut vuoden mittainen tarjous ja tiesin, että seuraavana vuonna olisi pakko neuvotella uudestaan. Kuitenkin näissä neuvotteluissa Kesko löi pöytään myös vaihtoehdon kauppapaikan vaihtamiseen. Tämä, että en silloin lopettanut vaan otin vastaan kauppapaikan Kyröskoskelta on varmasti yksi suurimpia elämääni negatiivisesti vaikuttaneita päätöksiä.

Kauppapaikka vaihtui ja vaimoni oli koko vuoden sairaslomalla, joten työskentelin yrittäjänä yksin. Tässä vaiheessa tehtiin taas budjetti, joka näytti hyvältä, mutta sillä ei ollut mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Edellinen kauppias oli saanut myynnin lentoon aggressiivisella hintakilpailulla. Hänellä tosin oli merkittävästi pienempi kauppapaikkamaksu kuin mitä minulle tarjottiin, jolloin hinnalla kilpailu oli helpompaa. Olisi pitänyt myös huomata, että myynti oli jo kääntynyt useita kuukausia sitten laskuun ja sille ei oikein ollut mitään tehtävissä. Tämän vuoden aikana jokainen hämeenkyröläinen ruokakauppa menetti myyntiä ja kun prosenteissa mitataan, pärjäsimme itseasiassa toiseksi parhaiten pienen Siwan jälkeen. Siwa oli ainoa, joka piti myyntinsä edes, joten kuten. Suurimpia virheitäni tällöin oli jatkaa hinnalla kilpailua, kun vastassa olivat K-Supermarket ja S-Market. Olisi pitänyt luottaa siihen, että lähellä asuvat kokevat palvelun ja läheisyyden tärkeänä. Alun perin 80.000 euron budjetoitu tulos suli 15.433 euroon. Tästä piti maksaa sitten verot, lainoja se 24.000 euroa ja jostain piti saada perheellekin jotain. 

Kuudentena vuonna oli taas edessä neuvottelut kauppapaikkamaksusta, jotta yrityksellä olisi minkäänlaisia toiminta edellytyksiä. Pitkien neuvottelujen jälkeen se onnistui, mutta myynti jatkoi tippumistaan. Silloin mm. paperitehdas lakkautti toisen paperikoneensa ja meidän kauppamme potentiaalisia asiakkaita katosi 150 ihmistä. 150 ihmistä voi tuntua vähältä, mutta kaupalle se voi helposti tarkoittaa puolen miljoonan euron myynnin menetystä. Samalla kun ahdistus kasvoi, alkoi myös herätä toivon siemen. Kesko osti Suomen Lähikaupan eli Siwat ja Valintatalot. Aloin toivoa, että kylällä ollut Valintatalo lakkautettaisiin. Nyt kylässä oli kaksi kauppaa, jotka kumpikin olivat henkitoreissaan, mutta yhdellä siellä olisi mahdollisuus menestyä. Kilpailuvirasto kuitenkin viivytti ja venytti päätöksiään ja ne kuukaudet tulivat minulle ja minun perheelleni todella kalliiksi.  Tämän vuoden tulos oli 23.179 euroa eli verojen ja velkojen jälkeen tappiolle mentiin.

Seitsemäs ja viimeinen vuosi alkoi paniikin omaisissa tunnelmissa. Kauppa söi noin 10.000 euroa kuukaudessa ja Kesko ei halunnut enää neuvotella kauppapaikkamaksusta. Oletan että he halusivat jonkun muun sinne kauppiaaksi tulevien muutoksien takia. Mahdollisuus heille nostaa maksua taas aloittavalle kauppiaalle. Miksi en silloin lopettanut johtui samasta syystä miksi Kesko halusi minut ulos. Kilpailuvirasto oli viimein tehnyt päätöksen ja S-ryhmä ei ollut osoittanut kiinnostusta Valintatalosta. Eli tiesin että jollain aikataululla Kyröskoskelta lopettaisi sekä Valintatalo, että pikku-Siwa ja Hämeenkyrön puolelta toinen Siwa, jossa oli posti. Eli Hämeenkyrössä menisi uudelleen jakoon 3,6 miljoonaan euron myynnit. Päätin siis odottaa. Huhtikuussa se taivas sitten aukeni. Siwat olivat sulkeneet ovensa jo vähän aikaisemmin, ja niistä oli kertynyt myyntiä omaan kauppaa sen verran, että maaliskuu meni tuloksissakin plussan puolelle. Huhtikuun alussa meni Valintatalo kiinni ja posti aukesi meillä. Ensimmäisen päivän myynnit näyttivät jo +138 prosenttia. Enää ei haitannut kauppapaikkamaksut eikä muutkaan. Siinä kohtaa suurin ongelma oli hajoamispisteessä ollut avioliitto ja oma henkinen ja fyysinen tila.

Kesällä oli muutama pidempi sairasloma, joka tarkoitti, että vaikka kauppa kävi ei kauppiaalle heinäkuulta mitään käteen jäänyt. Sekin kuvastaa hyvin kuinka yksittäisetkin työntekijöiden sairaslomat voivat nopeasti sotkea yrityksen talouden. Ilo talouden noususta ei kuitenkaan kauan kestänyt, kun Keskusta puolue ja S-ryhmä päättivät sotkea näppinsä peliin. Syyskuussa Nykyinen kansanedustaja entinen Keskustan puoluesihteeri ja yllättäen S-ryhmän hallinnossakin vaikuttava Jouni Ovaska ilmoitti, että S-ryhmä on sittenkin kiinnostunut Valintalon kiinteistöstä ja aikovat avata siihen Salen. Sale on selkeästi pahempi kilpailija kuin Valintalo ja tiesin heti, että minun päiväni kauppiaana on ohi.

Viimeisenä vuotena noin 8 kuukaudessa tein yli 100.000 euron tuloksen, kun laskee pari tappiollista kuukautta ja se että lopetin marraskuun loppuun 2017. Koko vuoden tulokseksi tuli 90.980 euroa, josta voin olla tyytyväinen. Hieman niillä pystyi maksamaan kahtena edellisenä vuotena syntynyttä velkaa. Mitä minulle jäi käteen kauppiuudesta: 40.000 euroa velkaa, avioero, rikkinäinen mieli, hajalla oleva keho, mutta näiden lisäksi jäi myös uskomattomia ystävyyssuhteita, upeita kokemuksia ja paljon oppia itsestä, ihmisistä ja yrittäjyydestä.

Älkää siis ottako tätä katkerana tilityksenä vaan mieluummin oppina ja kokemuksena. Älkää tehkö niitä samoja virheitä mitä minä tein. Uskokaan tulevaisuuteen, mutta älkää sokeasti. Kuunnelkaa oikeasti tärkeitä ihmisiä. Muistakaa pyytää apua. Joku, joka katsoo asia ulkopuolelta voi antaa vastauksen, jota ei vain omalta tuskalta ja ahdistukselta näe. Luottakaa itseenne ja kuunnelkaa tunteitanne ja kehoanne. Omien kauppias vuosieni paras oppi on ollut se, että me jokainen tarvitsemme valmentajan. Valmentajan, joka esittää oikeita kysymyksiä ja auttaa meitä oivaltamaan ja ymmärtämään ratkaisujamme.  Ennen kaikkea miettikää joka päivä mikä on siinä elämässä kaikista tärkeintä ja miten voisin juuri tänään elää näitä tärkeimpiä asioita ja ihmisiä kunnioittaen.

Focus kuntoon ja luopumisen tuska.

Aloitetaan tämä blogi tarinalla pienestä pojasta nimeltä Ilari, jolla oli tylsää. ”Isä, mulla ei ooo mitään tekemistä". Muistan muutaman kerran sanoneeni jotenkin näin joko isälle tai äidille. Kaikki muuttui, kun opin lukemaan. Koskaan sen jälkeen en ole sanonut, että ei olisi mitään tekemistä. Olen täyttänyt jokaisen pienenkin hetken lukemisella. Jos ei ole ollut kirjaa tai sanomalehteä saatavilla olen lukenut, vaikka tuotteiden ravintosisältöjä tai maitopurkin kylkien tekstejä. 

Ala-asteella asiat menivät ihan hyvin, kun kävin koulua ja pelasin roolipelejä ja mittailin kaakeleita uintiharrastuksessa, jonne parhaimmillaan mentiin joka päivä. Sitten vielä puuhailin tietokoneiden parissa ja kun tarvittavia roolipelejä ei löytynyt suomen kielellä aloin niitä jopa kääntämään (silloin vasta aloin oppia englantia) 

Ylä-asteen alkaessa päätin, että en enää ikinä ota mitään urheilua niin vakavasti ja vaikka silloin tällöin kävinkin salilla ja pari kertaa viikossa tennistä pelaamassa, pysyi tämä lupaus aina siihen asti, kunnes löysin Hapkidon ja muut kamppailulajit. 14-vuotiaana aloitin ensimmäisen työni lehdenjakajana, jota tein muutaman kerran viikossa. Ensimmäinen jako alue oli pieni ja jakamisen kannalta vaikea. En päässyt omaan tuntipalkka tavoitteeseeni, vaikka kuinka juoksin.

Kun siirryin Lukioon, alkoi Hapkidon harrastaminen viedä entistä enemmän aikaa ja melko pian mukaan tuli valmennus ja Nokian seuran juoksevista asioista huolehtiminen. Samalla lehtien jako alue kasvoi ja vaati yhä enemmän aikaa, vaikka toki rahaakin alkoi tulemaan koululaisen mittarilla ihan mukavasti. Lehtien jaon lisäksi tein satunnaisia työkeikkoja kesällä ja loma-aikoina. 

Armeija aika oli helppoa, kun opiskelupaikkoja oli useampikin plakkarissa ja pystyi keskittymään vain tekemiseen. Toki illat ja viikonloput meni Hapkidon ja lukemisen parissa. Helsingissä oli tietysti pakko aloittaa kamppailulajeja oikein urakalla ja sitten vielä Hapkidon toiminnan käynnistelyä, koska siellä ei seuraa ollut. Ensimmäisen kerran kuitenkin hommien haalimiseni alkoi tuntumaan pahalta ja alkoi kaipaamaa lomaa, oli Oulun pari viimeistä vuotta. Olin samaan aikaan ohjelmistosuunnittelija CCC:llä ja tuntiopettaja yliopistossa. Suoritin toki omia opintojani ja olin samaan aikaan opiskelijajärjestö Blankon puheenjohtaja. Tämän lisäksi Harrastin Jiujitsua ja Kung-Fua ja kaikista tärkeimpänä, olin mennyt naimisiin ja aloimme suunnittelemaan perheen perustamista.

Kun muutimme takaisin Nokialle ei tilanne hirveästi helpottanut. Olin projektipäällikkö Plenwarella, Pirkanmaan-tietojenkäsittely yhdistyksen toiminnanjohtaja, Pitkyn Palvelu Oy:n toimitusjohtaja, Tampereen Hapkido Seuran puheenjohtaja ja vastuuvalmentaja, Lisäksi menin mukaan Kokoomuksen toimintaan Nokian yhdistyksen hallitusta ja kuntavaaleja myöten. Kävinpä vielä Tansaniassa asti suunnittelemassa kehitysyhteistyöprojektia. Kaikki tämä silloin kun omat pienet prinsessani olivat syntyneet ja olisivat tarvinneet minua eniten. 

Seuraavat vuodet vierähtivätkin pitkälti yrittäjyyden ja opiskelun ja perhe-elämän parissa, Niistä yrittäjyys vieden eniten aikaa. Jos piti venyä, sehän tehtiin tietenkin unen ja levon kustannuksella ja liikunta tietysti minimiin ja ruuan pystyi vetämään lennosta. Kun tuli kauppias uran ja avioliiton loppu tuli samalla kuuluisa seinä vastaan. Nyt ei enää jaksa, mutta niinpä sitä vaan jaksoi. 2vk kuumeessa sängyn pohjalla ja taas oli virtaa lähteä juoksemaan kohti jyrkännettä. Aloin kyllä ajattelemaan, että pitää ottaa kevyemmin ja esimerkiksi uudelleen löydetyssä urheilussa tajusin, että aina ei tarvitse oksentaa, ei edes joka treenin jälkeen. 

Nyt olen kuitenkin alkanut pahasti huomaamaan ajautuvani samaan umpikujaan ja ongelmallisimpana on tullut some ja suoratoistopalvelut, joihin olen pahasti addiktoitunut. Opiskelen samaan aikaan johtajuutta yliopistossa ja Life Coach opintoja Valmentamolla lisäksi noin 5 erilaista verkkokurssia on koko ajan käynnissä. Teen matka työnä koulutuksia ja kehitän samalla omaa liiketoimintaani ja silloin tällöin teen kaupoissa esim. lihamestarin keikkaa. Kuuntelen koko ajan äänikirjoja yleensä 1,5 kertaisella nopeudella ja kun seuraan televisio sarjoja hypin aina 10-15s hypyillä turhat kohdat ylitse. Äänikirjojen lisäksi työn alla on aina muutama perinteinen kirja. Joskus teen näitä samaan aikaan. Someahan pitää seurata jatkuvasti, blogiakin päivittää ja videoita pukkaa. Pitäisi siinä samalla pitää liikunnastakin huolta. Kruununa kaiken päälle lähdin siis Liike Nytin toimintaa aina eduskuntavaaliehdokkaaksi asti. 

Mistä tämä johtuu? Pienestä pitäin oma luonne on ollut sellainen, että uteliaana ahmii kaiken tiedon ja myös vilpittömästi innostuu kaikesta uudesta mitä kohtaa. Onko siinä jotain epävarmuutta ja kunnianhimoa tai uskomuksia siitä, että en kelpaa sellaisena kuin olen? En rehellisesti tiedä.  Nyt on kuitenkin aika tehdä asialla jotain. Haluni ja tavoitteeni olla politiikassa mukana johtuu kahdesta asiasta. Tarkastelen äärettömän suurella mielenkiinnolla yhteiskuntaa ja minkälaiset voimat sitä ja ihmisiä heiluttaa. Toinen merkittävä syy on aito halu tehdä tästä maailmasta hieman parempi paikka elää. En kuitenkaan tunne, että toiminnallani olisi mitään vaikutusta ihmisten ajatuksiin ja että pystyisin keskustelemalla asiallisesti politiikan suuntaan vaikuttamaan. Aikaisemmin koin usein suuttumusta, nykyään tulee lähinnä ahdistusta ja surua, kun lukee poliittisia keskusteluja, saati jos yrittää niihin osallistua. Minuakin on ehditty syyttää natsiksi, suvakiksi, trolliksi, Putinin lakeijaksi, rasistiksi, lahtariksi jne.

Mitä siis aion tehdä. Tavoitteeni on edelleen tehdä maailmasta parempi paikka elää. Teen sen vain vähän erilaisesta näkökulmasta. Ensin huolehdin itseni ja läheisteni hyvinvoinnista ja samalla parannan maailmaa, vaikka yksi ihminen kerrallaan joka päivä työni ja arkeni kautta. Sanon usein koulutuksissa, että myyjä on onnistunut kun asiakas poistuu kaupasta paremmalla fiiliksellä kuin oli sinne tullessaan. Tavoitteeni on siis melkein joka päivä tehdä joku vähän onnellisemmaksi. Tähän pystyn siis vaikuttamaan koulutustyöni sekä Vallankumousrunoilija Oy:n valmennusten kautta, mutta myös ihan arkisissa kohtaamisissa. Konkreettisesti jätän kaiken poliittisen toiminnan, eli poistun kaikista Facebook ryhmistä ja valitettavasti myös jätän Liike Nytin toiminnan, mutta onneksi hyviin käsiin. Lakkautan suora-toistopalveluja ja estän itseltäni pääsyn sosiaaliseen mediaan tiettyä siihen varattua hetkeä lukuun-ottamatta. Keinona tulee olemaan paljon muitakin ja keskityn yhä enemmän yhteen asiaan kerrallaan.

Helppoa se ei tule olemaan. Miten tällainen säntäilijä saadaan yhtäkkiä keskittymään yhteen asiaan. Se on jännää, kuinka paljon tuntee luopumisen tuskaa täysin merkityksettömistä asioista kuten keskusteluryhmästä tai kännykässä vilkkuvasta nettipelistä. Uskon kuitenkin, että pienillä askelilla ja tekemällä rajoittavat asiat vaikeaksi itselleen ja hyvät asiat helpoksi voi muutos tapahtua. Tämä johtaa keskittymiseen ja seesteisempään ja onnellisempaan elämään.

Erityisen ylpeä olen jo siitä, että tämänkin blogi kirjoituksen pystyin kirjoittamaan kerralla alusta loppuun ilman yhtään vierailua sosiaaliseen mediaan tai muuta keskeytystä.

Blogissa on edelleen asiaa yrittäjyydestä, politiikasta ja yhteiskunnasta, mutta näkymä liittyy aina jotenkin hyvinvointiin, filosofiaan ja valmentamiseen. Vallankumousrunoilijan tarkoitus on lisätä jokaisen elämään vastuuta, tahtoa, rohkeutta ja riemua. Nämä asiat ovat niitä, joita kaikki tarvitsevat omassa elämässään ja näitä yhteiskunta ja yrityksetkin tarvitsevat todella paljon. Ota siis vastuu elämästäsi, älä syytä muita, osoita tahtoa ja rohkeutta toteuttaa unelmiasi ja huomaat että voit riemuita jo matkalla sinne.