Elämää ketjukauppiaana osa 1 kohti kauppiuutta

Tämä on ensimmäinen osa kirjoitus sarjaa, jossa käyn läpi K-kauppias urani alusta loppuun. Kirjoitan ennen kaikkea itselleni, jotta voisin analysoida mikä meni pieleen, mikä meni hyvin ja mitä voisin oppia. Toivon myös, että tästä kirjoituksesta olisi apua sellaiselle, joka harkitsee kauppiaan uraa tai jos toimivat kauppiaat saavat tästä jotain sitä parempi. Samalla haluan tuoda julkisuuteen myös tietoa mitä yrittäminen isossa ketjussa on.

Haluan rehellisesti käydä läpi omia virheitäni mutta myös yhteistyökumppanien toimintamalleja, joissa katson olevan parantamisen varaa. Suurin kritiikki kohdistuu itseeni mutta osansa saavat; Kesko, S-ryhmä, viranomaiset, Ay-liike, työtekijät ja asiakkaat. Tulen myös jokaista edellä mainittua tahoa kehumaan. Jos asioita voitaisiin jatkossa parantaa olisi se jo hyvä syy kirjoituksen julkaisemiselle. Itsellä ei ole mitään aikomusta palata K-kauppiaaksi koska uskon olevani onnellisempi tekemällä jotain muuta. Vaikka kirjoituksessa teenkin yleistyksiä ja oletuksia on tämä tarina minun ja kuvaus niistä asioista, joita minulle tapahtui ja miltä ne tuntuivat.

Tämä ensimmäinen osa kertoo siitä, miten päädyin K-kauppiaaksi ja miksi. Kauppiaita on hyvin monenlaisella taustalla. Omalla kurssillani oli noin puolet sellaisia, jotka olivat jo nuorena menneet kauppaan töihin ja edenneet esimieheksi ja sitten halusivat lähteä yrittäjäksi. Minun tausta oli IT-alan ohjelmoijan ja projektipäällikön tehtävät. Mukana porukassa oli kauppatieteiden maistereita, ulosottomies, hammasteknikko ja monta muuta.

Oma urani alkoi, kun aloin tuntea motivaation puutetta työssäni IT-Alan projektipäällikkönä. Halusin jotain omaa ja toisaalta tunsin turhautuneisuutta, kun en edennyt urallani siihen tahtiin kuin mielestäni ansaitsin. Jälkikäteen ajateltuna tämä tunne oli varsin naurettava. Olin kolmekymppinen ja johdin isoja mielekkäitä projekteja, joilla oli vieläpä vaikutusta satojentuhansien ihmisten elämään. Aloin miettimään mitä haluaisin tehdä ja yrittäjyys oli se joka alkoi pohdintojen jälkeen kiinnostamaan enemmän ja enemmän. Ensimmäinen ajatus oli perustaa yritys 3 kollegan kanssa, jossa alkaisimme tekemään It-alan tuotteita. Kävin haistelemassa start-up yritysten rahoituskekkereiden tunnelmaa ja yhdessä suunnittelimme mitä tekisimme ja miten. Miksi tämä asia kaatui, jäi oikeastaan minulle vähän epäselväksi. Koko porukalla ei ollut ilmeisesti riittävästi motivaatiota ja riskinottokykyä.

Itse olin kuitenkin päättänyt lähteä yrityksestä ja aloittaa yrittäjänä. Irtisanouduin ja myimme rivitalo-asuntomme ja muutimme kerrostalo kaksioon vuokralle kaikki 4 henkeä. Aloin katsomaan myytävänä olevia yrityksiä ja aloitin samalla TE-toimiston yrittäjäkurssilla. Pelasin ahkerasti myös nettipokeria vaihtelevalla menestyksellä. Kävimme yhdessä silloisen vaimoni kanssa katsomassa useampaakin yritystä ja tarkastelimme niiden lukuja. Silloin vuonna 2007 oli yritysten hinnat pilvissä ja niin kuin oikeastaan monen muunkin asian.

Suurin ongelma minusta yritysten sukupolven vaihdoksissa on yrityksistä pyydettävä hinta edelleenkin, vaikka hinnat on jonkin verran laskenutkin sitten 2007 huippuvuosista. Yrittäjä, joka haluaa jäädä eläkkeelle, tuntee tietysti yrityksen omana elämäntyönään ja siksi haluaa siitä hyvän hinnan. Tosiasia on kuitenkin, että minun mielestä käytännössä juuri yhdelläkään pienellä tai keskisuurella yrityksellä ei ole yhtään arvoa lukuun ottamatta kiinteistöt ja varastot. Goodwill arvojen pitäisi olla käytännössä nolla. Monen yrityksen tulos perustuu pitkälti yrittäjään itseensä ja se ei yrityskaupassa siirry mukana. K-kauppiaiden sopimuksessahan on yksiselitteisesti mainittu, että goodwill arvoa ei voi maksaa. No siitä huolimatta päädyimme yhdessä vaimon kanssa ostamaan 18 vuotta toiminut keittiökalusteliike, joka maahantoi ranskalaisia ja italialaisia keittiötä. Hinta tuntui silloin kohtuullisesta, mutta jälkikäteen tajus,i että goodwill arvoa ei olisi pitänyt maksaa ja varaston arvokin arvioitiin roimasti yläkanttiin. Hintana oli 100.000€ joka katettiin täysin lainarahalla. Sain alkuun noin 600€/kk starttirahaa koska kyseessä oli ensimmäinen yritykseni. Vaimoni ei starttirahaa saanut koska oli ollut toiminimi yrittäjä jo monta vuotta. Lisäksi sijoitimme yritykseen asuntokaupassa saamamme noin 20.000€ jolla käytännössä kustansimme meidän perheen elannon vuoden ajan.

Yrittäjyys tuntui todella innostavalta ja käytin kaiken liikenevän ajan uusien asioiden oppimiseen ja muistan aika paljon yksityiskohtia keittiöiden suunnittelusta ja kodinkoneista ja viinikellareista vielä kymmenen vuoden jälkeenkin. Aika pian tuli selväksi, vaikka olimme kauan toimineen yrityksen ostaneet yhtään asiakasta ei saa kaupan päälle. Omaa markkinointi ja omaa asiakashankinta piti aloittaa välittömästi. Olimme ylpeitä siinä, että Pirkanmaan laadukkaimmat tuotteet tulivat meiltä ja myös palvelu oli viimeisen päälle hyvää. Opin mielestäni nopeasti keittiömyynnin salat ja vaimoni vankka asiantuntemus sisustus- ja kalustesuunnittelusta teki yrityksestämme hyvän. Suunnitteleva taiteilija sielu ja insinööri mieli tekivät hyviä ratkaisuja yhdessä. Jälkikäteen ajateltuna markkinointi oli se mihin olisi pitänyt panostaa enemmän ja järkevämmin. 

Yritystoiminta lähti käyntiin hyvin, mutta 2008 iski maailmantalouteen järkyttävä lama. Koska myimme periaatteessa luksustuotteita, iski se niihin ja rakentamiseen yleensäkin pahiten. Vaikka kauppa kävi kohtalaisesti tuli nopeasti vastaan tilanne, että yritys ei elätä kahta ihmistä ja koko perhettä. Aloin katselemaan vaihtoehtoja, jos palaisin IT-alalle. Sitten eräänä päivänä Keskon rekrytointipäällikkö Heikki Mustila soitti minulle ja esitti kysymyksen "Kiinnostaisiko sinua K-kauppias ura". Olin yrittäjyys vaihtoehtoja miettiessäni hakenut vuosi takaperin K-kauppiaaksi ja unohtanut koko asian. Hakemuksen olin lähettänyt lähinnä siksi että veljeni oli toiminut jo jonkin aikaa k-ryhmässä Intersport yrittäjänä ja kauppiaana. Lupasin Heikille, että palaan asiaan viikon sisään ja mietin mikä olisi parasta. Muutaman päivän mietinnän jälkeen soitin Heikille ja totesin "Kyllä kiinnostaa". 

Siitä alkoi sitten haastattelujen putki. Ensiksi Heikki Mustila haastatteli minua ja sitten hän ohjasi minut psykologisiin testeihin. Psykologisissa ja älykkyystesteissä pärjäsin hyvin, joka ei itselleni tullut kovinkaan suurena yllätyksenä. Tiesin että minussa on yrittäjäainesta ja älykkyyttä ehkä liikaakin viisauden jäädessä vähemmälle. Testien jälkeen Heikki Mustila haastatteli minua uudestaan ja oli sitä mieltä, että olisin sopiva K-kauppiaaksi. Ainoa asia mikä häntä epäilytti, oli psykologisissa testeissä ilmi tullut motivaatioherkkyys. Sekään ei varsinaisesti ollut minulle mikään yllätys vaan tiesin, että innostus asioista helposti ja saan motivaatiota, jos pystyn käyttämään parhaita puoliani. Varjopuolena oli se, että jos motivaatio laskee ja alan tylsistymään alkaa melkoinen alisuorittaminen. Mustila sanoi, että muutamasta motivaatioherkästä kauppiasharjoittelijasta on tullut aivan loistavia suoraan sanoen tähti kauppiaita. Itselleni tämän olisi pitänyt toimia varoitusmerkkinä jo silloin. Olisi pitänyt miettiä tarkemmin mitä elämältä haluaa ja mitä haluaa tehdä ja mitkä ovat suurimpia vahvuuksiani. Alla kuvaus motivaatioherkkyydestä ja kuten tulette myöhemmin huomaamaan, lähes kaikki huonot ennusmerkit toteutuivat.

"Olet motivaatioherkkä, eli et pysty löytämään motivaatiota tehtävistä, joissa et pääse käyttämään omia kykyjäsi. Etkä vain saa itseäsi motivoitumaan turhanpäiväisistä hommista, joilla ei varsinaisesti ole merkitystä kenellekään. Tämä johtaa alisuorittamiseen, jolloin et sinä, eikä kukaan muukaan ole tyytyväinen siihen, mitä teet. Jos jäät tähän tilanteeseen, turhaudut, ehkä jopa masennut ja palat loppuun. Pahimmillaan itsetuntosi romahtaa ja katkeroidut työssäsi ja saat vieläkin vähemmän aikaan…"

Mustila ja minä päätimme kuitenkin, että on minun aika aloittaa k-kauppias valmennus ja tehtäväksi tulikin löytää minulle sopiva harjoittelupaikka. K-supermarket Löytis Nokialla oli saamassa uuden kauppiaan Tapani Hakalan. Tapani oli kokenut kauppias ja valmentanut monta kauppiasta uralle. Tapani ja Tapanin luottopeluri Jussi Uschanoff tulivat haastattelemaan minua meidän keittiöliikkeeseen koska Tapani ei ollut vielä ottanut haltuunsa Löytistä. Pian haastattelun jälkeen sovimme, että aloitan oppisopimuskoulutuksen Tapanin alaisuudessa samalla hetkellä kun hän ottaa Löytiksen haltuunsa.  2.3.2009 astuin ensimmäisen kerran kauppaa töihin ja aloitin yrittäjän ammattitutkinnon ja kauppiasvalmennuksen.

Seuraavassa kirjoituksessa käsittelen kauppiasvalmennusta ja miten sain ensimmäisen kauppapaikkani

Vallankumousrunoilija Ilari