Paasto, uhka vai mahdollisuus

"Kaikista paras lääke kaikkeen on paastoaminen ja lepääminen" -Benjamin Franklin

Kun ensimmäisen kerran ilmoitin alkavani 4 päivän vesipaastolle, kommentit on ollut tyyliä: "hullu", "minä tarvitsen ainakin tasaisesti ruokaa tai tulen vihaiseksi", "eikö sulle tule huono olo". Kommentit yltyivät, kun ilmoitin aloittavani 30 päivän vesipaaston. "keskitysleiri dieetti", "tiedätkö mitä mustalaisen hevoselle tapahtui, kun se lakkasi syömästä, se kuoli", "kaikki tulee takaisin koska aineenvaihdunta hidastuu.". Paastoamiseen liittyy valtava määrä uskomattomia harhaluuloja, joita yritän nyt tässä kirjoituksessa hieman kumota. Paastoamisesta ja sen vaikutuksista elimistöömme alkaa olemaan melkoinen määrä tutkittua tietoa. Ihminen on myös harrastanut paastoamista niin kauan kuin yleensä ihmisiä on ollut olemassa. Joskus pakosta, mutta ainakin muutamana viimeisimmän tuhannen vuoden ajan myös vapaaehtoisesti. Paasto tunnetaan useissa kulttuureissa ja uskonnoissa. Se tekee hyvää sekä mielelle että keholle.

1-7 päivän paasto ei tapa ketään, mutta ennen kuin aloitatte sellaisen tai pidemmän paaston ja varsinkin jos olette esimerkiksi jollakin pysyvällä lääkityksellä tai sairastatte jotain pitkäaikaissairautta kannattaa aina keskustella ensin lääkärin kanssa. Itse en ole lääkäri, joten en voi niihin liittyviä ohjeita antaa. Paastoamisen on kuitenkin todettu helpottavan monia sairauksia ja vievän kehoa kohti tasapainotilaa. Luonnossa kun eläin haavoittuu se alkaa lepäämään ja paastoamaan.

Ehkä yksi tärkeimmistä asioista, mitkä pitää erottaa toisistaan on paastoaminen ja nälkiintyminen. Paastotessa elimistö voi olla samaan aikaan hyvin ravittu ja keho saa riittävästi ja hyvää energiaa omasta rasvasta. Toisaalta elimistö voi olla aliravittu, vaikka söisi koko ajan. Elimistö tarvitsee energiaa ja tiettyjä hivenaineita toimiakseen. Energiaa on meidän omassa kehossamme aika paljon varastoituneena rasvan muodossa ja jos paasto on pitkä pitää myös varautua joidenkin suolojen juomiseen veden kanssa. Itse nautin päivittäin kaliumia, natriumia, kalsiumia, magnesiumia ja c-vitamiinia. Näin usein se ei olisi tarpeellista, mutta tunnen että se rauhoittaa mieltä ja pitää yllä hyvää oloa.

Jos verrataan paastoa siihen, miten monet nykyään ravitsevat itseään sokerilla. Energiaa on kyllä saatavilla vaikka kuinka paljon, mutta samaan aikaan meidän solut saattavat huutaa nälkää. 3 ateriaa päivässä voi olla ihan hyvä malli, mutta jos ette halua kokeilla kokonaista paastoa suosittelen kokeilemaan pätkäpaastoa, eli syötte esimerkiksi kerran tai kahdesti päivässä, jolloin helposti tulee 16 tunnin paasto aika. Nykypäivänä suosittu "syö koko ajan" ruokavalio on omasta mielestäni ehkä pahinta mitä ihmiselle voi suositella. Tämä on omasta mielestäni suurin syy useisiin ns. elintasosairauksiin esimerkiksi diabetes. Masennuksesta ja sen syistä kirjoitan toisen kirjoituksen. Ensimmäisenä välipalat pois ja sitten vielä ainakin yksi päivän aterioista. Syö vain silloin kun sinulla on nälkä.

Hyvin usein, kun ilmoittaa paastoavansa ilmoitetaan että, ei kannata, kun kaikki lähtee lihaksista ja kun aineenvaihdunta kuitenkin hidastuu paaston jälkeen kaikki palaa takaisin. Nämäkin ovat vääriä käsityksiä. Rasva joka ihmiseen kertyy, on aina ensisijaista vararavintoa ja vasta sen jälkeen alkaa elimistö hajottamaan muita elimiä. Rasva siis palaa, kun paastoaa. Mihin tämä perustuu. Varmasti monelle on nimenä tuttu tila nimeltä ketoosi. En tässä kirjoituksessa käsittele ketoosia tarkemmin, mutta lyhyesti sanottuna se on tila johon keho menee, kun ei saa ravinnosta hiilihydraatteja eli sokereita. Ketoosissa elimistö sopeutuu sokerin puutteeseen ja alkaa polttamaan omaa rasvaa energian saannin varmistamiseksi. Ketoosi on aivan luonnollinen tila ja siinä ei ole mitään vahingollista ihmiselle. Ketoosista lisää toisessa kirjotuksessa.

Mitä tulee aineenvaihdunnan vähenemiseen. Pitää erottaa paastoaminen ja miinuskaloreilla olo. tutkitusti jos vähennät syömistä keho sopeutuu ja aineenvaihdunta vähenee ja kulutat vähemmän kaloreita päivittäisissä toimissasi. Eli kehosi menee säästöliekille tai modernimmin virransäästötilaan. Paastossa tapahtuu kuitenkin päin vastoin. Kehosi alkaa tuottamaan mm adrenaliinia ja kasvuhormonia lisää. Sinusta tulee nopeampi, ketterämpi, voimakkaampi, älykkäämpi ja komeampi yksilö. Metsästys ja parinmuodostus onnistuu paremmin. Aineenvaihdunta siis itseasiassa kiihtyy. Tässä kohtaa monet nostavat esille 80-90-luvuilta tutu mehu paastot. Näissä mehupaastoissa on se merkittävä vika, että mehuissa on sitä hiilihydraattia joka lopettaa paastotilan kuin myös ketoosin. Paastotessa ei pidä nauttia mitään makroravinteita eli rasvaa, hiilihydraatteja tai proteiineja.

Toinen oleellinen asia paastoamisessa on autofaagi. Autofaagi on käytännössä mekanismi jossa aivan solutasolla elimistö alkaa korjaamaa itseään. Autofaagista myös tarkemmin tulevissa kirjoituksissa. Autofaagi on käytännössä aina meidän elimistössämme käynnissä, mutta kun paastoamme voimistuu sen vaikutus moninkertaiseksi. Kehollamme on uskomaton kyky korjata itseään ja palautua monista tilanteista. Paastoa siis voi käyttää ennalta ehkäisemään sairauksia ja korjaamaan elimistön epätasapainoa. Jos olet kuitenkin oikeasti sairas, on suositeltavaa mennä lääkäriin ja käyttää sopivia lääkkeitä.

Mitä hyötyjä siis paastosta muun muassa on.

• Nopeuttaa aineenvaihduntaa
• Auttaa painonhallinnassa
• Alentaa verenpainetta
• Tasapainottaa verensokeriarvoja
• Vähentää tulehdustilaa
• Vähentää insuliiniresistenssiä
• Lisää sydän ja verenkierto elimistön terveyttä
• On hyväksi aivoille
• Parantaa stressin sietokykyä
• Kaunistaa ihoa
• Säästää ruokakuluissa
• Suojelee luontoa

Kiireisille työelämässä olijoille paastoaminen tuo vielä yhden lisähyödyn, Sen lisäksi, että aivot toimivat luovemmin ja nopeammin säästyy aikaa valtavasti, kun ei tarvitse miettiä ruokailua. Jää kaupassa käynnit ja valmistamiset ja ylipitkät lounaat, jotka vieläpä sumentavat ajattelua sokerihumalallaan, saati jos niissä nautitaan alkoholia. Saat siis paastotessa parempia tuloksia aikaiseksi. Itse olen huomannut merkittävää aikaansaamisen lisääntymistä ja luovuus pääsee oikein valloilleen.

Paastosta ja siihen liittyvistä asioista lisää kirjoituksia tulossa. Kiitos kaikille, jotka tämän jaksoivat lukea. Kommentteja ja kysymyksiä toivotaan. Nykyisen 30 päivän paaston jälkeen aion ottaa paastoamisen pysyväksi elämäntavaksi. En kuitenkaan näin pitkää paastoa, koska elimistössä toivottavasti ei ole enää niin paljon rasvaa poltettavaksi. Keväällä julkaisen myös ensimmäisen verkkokurssini, jossa kaikki halukkaat pääsevät mukaan paastolle. "Paastoamisen vallankumous, paastoa Ilarin kanssa"-kurssi sisältää päivittäistä tukea ja informaatiota paastoamiseen. Miten aloittaa, mitä pitää tehdä sen aikana, miten lopettaa ja miten paaston jälkeen. Ja kurssissa olennaista on myös käydä läpi mielen syövereitä ja pohtia miten elämästä voi rakentaa paremman.  

Olen Ilari ja olen suursyömäri

Miten suhtaudun ruokaan? Minkälaisia uskomuksia minulla on ruuasta ja syömisestä? Minkälaisena näen itseni ja kehoni? Milloin uskomukseni ovat Syntyneet? Varhaisimpia muistoja, joka tulee minulle ruuasta mieleen, oli Ruotsin reissu Viking Linen Rosellalla. Koko perhe meni syömään laivan buffet ravintolaan. Ennen ruokailua muistan, kuinka Isäni sanoi minulle ja veljilleni että nyt kun on maksettu, niin syödään sitten kunnolla. Samalla reissulla muistan Tukholmassa, kun menimme kiinalaiseen ravintolaan, jotka 80-luvulla olivat Suomessa vielä harvinaisia. Sielläkin tuli annoksia toisensa jälkeen pöytään ja muista humalluttavan tunteen, kun sai syödä niin paljon kuin jaksoi. Ja minähän jaksoin, vaikka olin hyvin pienikokoinen poika.

Lapsuudessani oli monia muitakin samankaltaisia kokemuksia syömisestä. Joulupöydässä kerrottiin tarinaa Isäni isoisästä Erik Kustaa Juslénista jolla oli jouluna tapana käydä oksentamassa välillä jotta ruokaa mahtuisi enemmän. Kunnon roomalaisen juhlan tapaan. Jouluisin oli myös serkusten välisiä syömäkilpailuja. Minä olin pienin, mutta päätin jo silloin, että tässä hommassa minä tulen olemaan joskus paras.  Ollessani kymmenen vuotias osallistuin Nokian kaupungin 50-vuotis leirille, jossa oli ohjeistus, että ruokaa saa lautasen täyteen, mutta ei yhtään enempää. Minä fiksuna poikana en ottanut lautasta leirille, kuten kaikki muut vaan ison koirankupin, josta pystyi ahtamaan melkoisia annoksia. 

Sinänsä sain ihan hyvän ruokailu kasvatuksen ruokailuun liittyen. Aamiainen, koulussa lounas ja illalla oli aina lämminruoka odottamassa. Lisäksi useina päivinä koko perhe söi yhdessä, jolla on iso merkitys henkiselle hyvinvoinnille. Ruoka oli hyvää perusruokaa ainoastaan kasviksia ja muuta vihreätä olisi voinut olla enemmän. Olisinko syönyt, jos olisi ollut, en tiedä. Aamiainen oli ainoa ei niin terveellinen osuus. Tein itselleni yleensä litran Oboy kaakaota ja lisäksi söin kokonaisen ranskanleivän. Yksi tärkeä asia mitä sain kotoa, oli hyvät käytöstavat. Aina on parempi olla ihmisille ystävällinen kuin ilkeä. Syöminen oli siinäkin mielessä tärkeää, että kaikki perheen pojat olivat ahkeria urheilijoita ja kasvavia nuoria miehiä. Siskoni oli toki myös huippu-urheilija, mutta näihin karkeloihin hän ei kunnolla ehtinyt, kun oli minuakin 9 vuotta nuorempi.

Kouluruokailussa koin sen haasteena, että aina piti hakea niin paljon lisää kuin vain sai. Hyvillä käytöstavoilla pääsi pitkälle siinäkin. Veljeni olivat saaneet ruusun yläasteen keittäjiltä hyvästä käytöksestä ja erinomaisesta ruokahalusta. Lukio aikana sain joskus erityisluvan hakea lisää opettajien pöydästä, kun jonottamiseen olisi mennyt niin paljon aikaa. Näin aikoinani lukio aikaisen keittäjän yöelämässä ja hän muisti heti, kuinka suuresti olin arvostanut heidän ruokiaan ja muistanut aina lähtiessäni kiittää.

Kaiken aikaa aloin rakentaa itselleni suursyöjän sankari identiteettiä. Rax:ssa tuli syötyä 68 sliceä pizzaa ja Yliopisto aikana piti mennä yksin syömään suomen suurin pizza, jota ei ollut kukaan pystynyt aikaisemmin syömään edes kolmeen Pekkaan. Jossain vaiheessa suunnittelin tv ohjelma ennätystehtaaseen meneväni syömään 4kg Saarioisten maksalaatikkoa. Saarioinen oli jo lupautunut sponsoriksi. Tämä osallistuminen peruuntui, kun kauppias urani alkoi ja yrittäjän kiireet veivät kaiken tarmon. Oli aika, jolloin vakavasti harkitsin ammattisyöjän uraa. Ajatuksena lähteä kiertämään Yhdysvaltoja ja osallistua kunnon mättö ja nopeus kisoihin. K-Team päivillä voitin aikoinaan munkin syönnin epävirallisen suomenmestaruuden. Finaalissa piti syödä 5 munkkia mahdollisimman nopeasti ja minä suoriudun koko paketista nopeammin kuin muut finalistit edes ensimmäisestä. Edelleenkin kun näistä saavutuksistani kerron tunnen suurta ylpeyttä siitä mitä olen tehnyt. Ja haluan vieläkin joskus syödä paljon. Sitä ei vaan pitäisi tehdä joka päivä.

Kaikesta tästä syömisestä huolimatta paino pysyi normaalina hyvin pitkään. Olin treenimäärien suhteen käytännössä huippu-urheilija ja nuoren miehen aineenvaihdunta oli loistavalla tasolla. Ensimmäisiä askelia lihomisen taipaleella tapahtui vuonna 2002 kun ostin ensimmäisen oman auton. Siihen mennessä olin polkenut yliopistolle ja töihin, mutta nyt alkoi autoilun aikakausi. Työt ja opiskelut ja opiskelija järjestö veivät myös aikaa niin paljon, että muu harjoittelu jäi myös vähemmälle.  Ylipaino pysyi kuitenkin melko hyvin hallinnassa aina siihen asti, kunnes aloitin K-Ruoka kauppiaana. Olen kohtuullisen lihaksikas ja painoindeksien mukaan en ole ollut normaalipainoinen 8 luokan jälkeen, mutta vuoteen 2011 asti ylipaino oli lievää. Kun ura kauppiaana alkoi, alkoi myös painoa kertyä tasaisesti. Epä-inhimilliset työajat ja se yksinkertainen syy, että ravintoa oli käytännössä tarjolla rajattomasti. Söin koko ajan ja älyttömiä annoksia.  Usein vitsailin, että pitää syödä kaikki hävikki. Aika paljon sitä tulikin tehtyä. Siirtyessäni Kyröskoskelle kauppiaaksi kauppaan missä oli täysiverinen palvelutiski lämpimine ruokineen, se oli viimeinen niitti. Kauppias aika lihotti minua yli 40 kiloa. Se aika vei minulta sekä fyysisen että henkisen terveyden.

Puolivälissä uraa ilmoittauduin teeveestä tutun laihdutus firman asiakkaaksi. Sain ruokavalion ja säännölliset tapaamiset personal trainerin kanssa. Tässä oli vain yksi ongelma. Yrityksen ruokavalio perustui Fitness maailmasta tuttuun malliin, jossa syötiin koko ajan sinänsä terveellistä ruokaa. Itse alan yhä enemmän ja enemmän epäilemään välipalojen ja jatkuvan syömisen mielekkyyttä. Ihmisen pitää syödä vasta kun on nälkä ja ruokien väliin jättämisessä ei ole mitään vikaa. Ruokailua vielä suurempi vika ohjelmassa oli treenaaminen. Heräsin pääsääntöisesti klo 5 aamulla ja nyt kun ohjelma käski aamuairobiselle heräsin klo 4 aamulla. Kun tähän kaikkeen lisäsi sen, että päivittäinen lepoaikani oli noin 2-3 tuntia käytännössä romahdin 3 kuukaudessa. En jaksanut enää mitään kunnolla paitsi syödä.

Mikä tilanne on nyt. noin 50% ajasta syön terveellisesti noudattaen terveellistä ketogeenistä ruokavaliota ja paastoamista ja jaksottaista paastoamista. Olen päässyt yli 30 kilosta eroon kauppias ajan huippulukemista. Lihasmassaa ei ole käytännössä lähtenyt yhtään eli se mitä on hävinnyt, on rasvaa. Kuitenkin edelleen tulee suuria haluja syödä paljon ja jatkuvasti. Nykyinen matkatyöni on haastavaa ja usein on tullut tilanteita vastaan, että haluaa tutustua paikallisiin grilli erikoisuuksiin tai kun ajaa vaikka yötä myöten Rovaniemeltä kotia haluaa palkita itseään onnistuneesta reissusta ja ohjautuu Lielahden McDonald’sin autokaistalle. Tuntemattomia eivät ole myöskään 4 kilon pasta mättösessiot ja tämä voi tulla jopa sen McDonald’sin perään välittömästi.

Suurimpia syitä huonoihin ruokatapoihini ovat rakentamani uskomukset. Miten ajattelen itsestäni ja tavoistani. Sankari myytti, jota olen rakentanut myös muilla elämän alueilla on merkittävässä roolissa, edelleen kaikissa varsinkin julkisissa ruokailutilanteissa, minulla on vaikeuksia olla näyttämättä tätä erikoistaitoani. Haluan näyttää, että olen ainakin tässä hyvä. Toinen tärkeä tekijä on yhteisöllisyys. Olen aina yhdistänyt ruokailun elämän tärkeimpiin ja parhaisiin hetkiin. Aina kun on tapahtunut jotain merkittävää tai on ollut ystäviä, ja perhettä läsnä siihen on kuulunut herkulliset ruuat. Vaipuessani masennukseen ja rajoittaessani sosiaalisen kanssakäymiseni lähinnä ydinperheeseen ja työpiiriin koin saavani ruokailusta sitä samaa fiilistä jota koin näissä yhteisissä hetkissä ja tilaisuuksissa.  Myös halu palkita itseään ahkerasta työstä ja onnistumisista ruualla kuuluu näihin juurisyihin

Olen myös miettinyt omaa kehonkuvaani. Missä vaiheessa aloin miettimään olevani läski ja sairas, joka ei ansaitse parempaa. alle 25 vuotiaana pidin kehoani huippuunsa viritettynä lähes jumalaisena kroppana, joka pystyi uskomattomiin asioihin. En missään vaiheessa esimerkiksi murrosiässä miettinyt kelpaanko tällaisena. Tiesin että olen keholtani hyvän näköinen. Minulla kesti kauan ymmärtää, että peilistä näkyi keski-ikäinen ylipainoinen mies, joka päätyy ennen-aikaiseen hautaan, jos jatkaa samalla mallilla. Lihas-kuntoni on ollut aina erinomainen kaikkina aikoina ja usein sitä mietti, että leveät hartiat vaan kasvaa, kun tulee siihen rasvaa vähän päälle. Useimmilla sairaalloisen ylipainon omaavilla on joku vaikea trauma monissa tapauksissa myös hyväksikäyttöä taustalla. Aina ihminen pyrkii jollain tavalla suojelemaan itseään joltain. Itse pohdin, onko minulla jokin yksittäinen tapahtuma tai asia, joka on johtanut tähän. En usko, että sellaista on, ellei masennuksen alkamista voida pitää yhtenä syynä. Masennuskin varmasti on ollut mukana kehityksessä sekä syyn että seurauksen muodossa. Mitä haluan itsessäni suojella ei ole minulle vielä selvinnyt ja toivonkin että tämä nyt käynnissä oleva paasto toisin siihen jotain valoa.

Miten tästä sitten eteenpäin. Käytän NLP- ja Life Coach tekniikoita rajoittavien uskomusten muokkaamiseen. Tapojani muokkaan erilaisilla tekniikoilla. Tiedän että olen hyvä monessa asiassa, nyt vain on aika saada koko Ilari se uskomaan. Syöminen ei enää ole sankaruuden mitta. Sosiaalisissa suhteissa keskityn olemaan läsnä ja nauttimaan siitä tärkeimmästä eli lähimmäisistä ja vuorovaikutuksesta, yhteydestä toiseen ihmiseen. Näin itseni taas kehossa, jossa minun on hyvä olla, kroppa joka tekee mitä tahdon ja tuntuu kevyeltä ihanalta minussa ja jonka todellakin ansaitsen. Ruualla palkitsemisen sijaan aion palkita itseni vaikka hieronnalla, joka varmasti tulee tarpeeseen reenien väsyttämiin lihaksiin. Vaikka olenkin itse valmentaja ja kouluttaja käytän tässä kollegoita apuna. He osaavat kysyä oikeita kysymyksiä, jotta oivallus sisälläni aukeaa.

Ratkaisut painonhallintaan eivät ole dieetit ja paastot tai urheilu ja pillerit. Tie hyvään elämään löytyy omista oivalluksista ja hyvistä ihmissuhteista. Laittakaa pää kuntoon niin kroppa seuraa perässä. Käyttäjää valmentajia tekemään teidän elämästänne parempaa, koska kaikkea ei todellakaan tarvitse tehdä yksin.

Kiitos kaikille, jotka ovat minua valmentaneet ja muulla tavalla tukeneet.