Ihmiset kokevat väkivallan uhan ja väkivallan eri tavoilla. Jotta asiaan
saisi perspektiiviä olen teini-ikäisestä asti harjoitellut kamppailulajeja,
joten kipu, adrenaliini ja kamppailun tuoma jännitys on ollut osa elämääni.
Nuorena monet ystäväni tappelivat silloin tällöin, jotkut enemmän ja toiset
vähemmän. Se oli tavallaan osa miehistymistä, vaikka tyhmäähän se oli. Itse en
ikinä näihin tilanteisiin osallistunut, en pitänyt sitä järkevänä ja suoraan
sanottuna pelotti mitä sekä itselle että toiselle voi tapahtua.
Ensimmäinen kerta kun jouduin fyysisesti puuttumaan tilanteeseen, oli Porin
Jazzeilla missä toimin jazz-kadulla olleen ravintolan järjestysmiehenä. Silloin
syntyi isompi joukkotappelu, jonka keskelle jouduin ja siinä tuoksinassa myös
minua yritettiin vahingoittaa. Sain jazz-kadun järjestysmiesten, joilla
oli koira mukana avulla tilanteen rauhoittumaan. Silloin ensi kertaa huomasin
itsessäni ominaisuuden, että kun jotain vakavaa alkaa tapahtumaa rauhoitun ja
näen asiat hyvin selkeästi. Onko taustalla harjoittelu, synnynnäiset
ominaisuudet sitä en tiedä. Tästä ominaisuudesta on kuitenkin usein ollut
hyötyä. Silloin myös eka kerta koin kuinka valtava adrenaliini hyöky alkaa
purkautumaan. Koko keho tärisi ja olin todella peloissani mitä tapahtuu.
Vastaavia tilanteita tuli vastaan silloin tällöin työskennellessäni
järjestysmiehenä tai vartijana.
Kun lähdin kauppaan töihin suorittamaan kauppiasharjoitteluani, tiesin tietenkin,
että kaupoissa on jonkin verran varkaita ja vastaan varmasti tulee erilaisia
tilanteita. Todellisuus silti yllätti täysin. Kauppiasharjoittelun
ensimmäisellä lähijaksolla oli kauppiaspuheenvuoro, jonka piti reilu vuosi aikaisemmin
oman kauppiasuransa aloittanut kauppias. Hänen kauppansa oli Helsingin
kantakaupungissa ja siellä oli hyvin paljon järjestyshäiriöitä. Kuuntelimme
kaikki lumoutuneina, kuinka kauppias oli paininut ensimmäisenä päivänä 5 kertaa
ja saanut yhteensä 12 näpistelijää kiinni. Pelosta ja jännityksestä huolimatta
meistä jokainen varmasti mietti "Minustakin voi tulla tuollainen
sankari". Kauppiasharjoittelupaikassani tuli kyllä vastaan väkivaltaa ja
uhkailua, mutta pääsääntöisesti siellä pystyi keskittymään itse työntekoon.
Aloittaessani kauppiaana Hervannassa tiesin, että paikka on levoton ja
kaikenlaista sattuu ja tapahtuu. Pieni marketti, jossa olin hetken aikaa Hervannassa
antoi jo siitä viitteitä. Tämän paikan kauppias oli äärimmäisen fiksu ja
entinen pikajuoksija. Hän kertoi minulle heti aluksi, että hän ei ikinä
taistele varkaita vastaan vaan luottaa omaan nopeuteensa ja juoksee kyllä
heidät kiinni puhelu hätäkeskukseen auki. Hän pysyy etäällä ja antaa Poliisin
ja vartijoiden tehdä työnsä. Tämä olisi varmasti parempi ratkaisu oman mielen
kannalta kuin se mitä itse lähdin toteuttamaan.
Lähdin kauppiaaksi mielessäni pari tavoitetta. Ennen kaikkia halusin
tarjota taloudellista turvaa omalle perheelleni ja toiseksi jotta voisin
aidosti auttaa lähiympäristön asukkaita saamaan tarvitsemansa tuotteet ja vieläpä
ystävällisesti palveltuna. Ensimmäinen ilta meni hyvin, mutta todellisuus iski
hyvin nopeasti vastaan. Muutama päivä meni, kunnes kolme naista tuli kauppaan
ja täytti hameensa useamman sadan euron edestä tavaraa. Tilanne muuttui kaupan
edustalla fyysiseksi ja sain suurimman osan tuotteistani takaisin. Yksi
naisista onnistui pakenemaan pyörätielle kaupan eteen odottamaan jätetyllä
autolla. Paetessa pyörätietä pitkin nainen meinasi ajaa viereistä päiväkodista
poistuvien lasten päälle. Tästä eteenpäin tämä oli arkea. Pahimmillaan jouduin
soittamaan 5 kertaa päivässä poliisit ja kerralla minulla oli 14 ihmistä
kiinniotettuna kaupan takahuoneessa. Olen tuijottanut käsiasetta ja minua on
yritetty puukottaa. Huumepiikit ja painit niin ulkona kuin kaupan sisällä
tulivat aivan liian tutuiksi. Minua on potkittu, lyöty nyrkkiraudalla ja ilman,
syljetty päälle ja pahimpina juttuina minua on lähdetty kaupalta seuraamaan ja
perheeni ja lapsieni turvallisuutta on uhattu. Koska työympäristö oli hyvin
raskas minulta, lähti myös moni työntekijä tämän takia.
Oma ratkaisuni näihin asioihin oli selkeä. En ikinä ota yhtäkään
taka-askelta ja tarvittaessa puolustan itseäni ja omaisuuttani kaikin
tarvittavin keinoin. Monesti muistan esimerkiksi viikonloppuina tai
juhlapäivien aattoina, kuinka sen tunsi, että tilanne alkaa kehittymään huonoon
suuntaan. Koko kehon valtasi ahdistus siitä, että en halua olla täällä enää
yhtään. Halusin pois koska en jälleen kerran halunnut asettaa itseäni
hengenvaaraan ja mahdollisesti pilata omaa ja lapsieni elämää. Kuitenkin aina
kun jotain sitten tapahtui muutuin täysin pelottomaksi, vaarallisen pelottomaksi.
Syöksyin puukkoa tai asetta päin, ratkaisin tilanteen ja tunsin itseni
voittajaksi ja sankariksi. Peloton ja urhea sankari-Ilari oli taas käyttänyt
ylivertaista osaamistaan kurittaakseen pahoja ihmisiä.
Maineeni "hulluna" kauppiaana alkoi levitä niin Hervannassa kuin
muuallakin. Tietysti jaoin omia kokemuksiani Facebookissa huumorilla lisättynä.
Tulostakin alkoi pikkuhiljaa syntyä. Paikalliset hörhöt alkoivat oppimaan, että
meidän kaupallemme ei kannata tulla ja painimiset ja käräjäoikeuden reissut
vähenivät. Saimme varkaushävikin pienentymään reilusti. Asiakastyytyväisyys
kyselystä jäi pari avointa vastausta mieleen. "Kauppias todellakin osaa
Judon taidon", "Kauppias luo turvallisuutta koko lähiympäristöön"
"Kauppaan on aina niin turvallista tulla".
Minusta tuntui, että tilanteet eivät jättäneet minuun mitään jälkiä. Olin
peloton ja rohkea sankari, joka taisteli kaikkien hyvien ihmisten puolesta.
Huomaamatta tilanne alkoi kuitenkin muuttumaan. Aluksi jokainen, joka astui
kauppaan sisään oli asiakas, joka toivotettiin ystävällisesti tervetulleeksi.
Jossain vaiheessa sisään astuva ihminen muuttui potentiaaliseksi varkaaksi.
Jokainen oli epäilyttävä. Huomasin väkijoukoissakin aina tarkkailevani
turvalliset poistumistiet ja tarkkailin jos joku käyttäytyy yhtään
epäilyttävästi tai aggressiivisesti. Sain monia myymälävarkaita myös muissa
kaupoissa kiinni koska silmä tottui huomaamaan heidät.
Nämä tilanteet eivät olleet ainoat syyt uupumukseen ja masennukseen, mutta jokainen päivä söi jotain minun sisältäni. Luottamusta ja rakkautta ihmisiä kohtaan en enää tuntenut kuten aikaisemmin. Iloista Ilaria ei enää ollut. Puutun edelleenkin tilanteisiin tarvittaessa, kun satunnaisesti työskentelen kaupoissa ja olen Tampereen Halmeenkadulla mennyt joukkotappeluunkin väliin. Nykyään vaan pidän enemmän etäisyyttä ja käyn tapahtuman välittömästi läpi itseni kanssa. Hain ja sain apua masennukseeni ja olen siirtynyt enemmän auttamaan toisia. Meillä on kuitenkin paljon ihmisiä, joidenka arkeen kuuluu väkivallan uhka. On terveydenhoitoalan ihmiset, kaupan työntekijät, poliisit, vartijat ja tietysti pahimpana ne jotka kokevat sitä omassa kodissaan, jonka pitäisi olla se turvasatama.
Jos nämä asiat ahdistaa sinua niin hakekaa apua, olkaa avoimia ja keskustelkaa. Pitäkää huolta itsestänne ja läheisistänne. Rakastakaa ja kosketelkaa toisianne.
Nämä tilanteet eivät olleet ainoat syyt uupumukseen ja masennukseen, mutta jokainen päivä söi jotain minun sisältäni. Luottamusta ja rakkautta ihmisiä kohtaan en enää tuntenut kuten aikaisemmin. Iloista Ilaria ei enää ollut. Puutun edelleenkin tilanteisiin tarvittaessa, kun satunnaisesti työskentelen kaupoissa ja olen Tampereen Halmeenkadulla mennyt joukkotappeluunkin väliin. Nykyään vaan pidän enemmän etäisyyttä ja käyn tapahtuman välittömästi läpi itseni kanssa. Hain ja sain apua masennukseeni ja olen siirtynyt enemmän auttamaan toisia. Meillä on kuitenkin paljon ihmisiä, joidenka arkeen kuuluu väkivallan uhka. On terveydenhoitoalan ihmiset, kaupan työntekijät, poliisit, vartijat ja tietysti pahimpana ne jotka kokevat sitä omassa kodissaan, jonka pitäisi olla se turvasatama.
Jos nämä asiat ahdistaa sinua niin hakekaa apua, olkaa avoimia ja keskustelkaa. Pitäkää huolta itsestänne ja läheisistänne. Rakastakaa ja kosketelkaa toisianne.
Wau... Ilari... Mikä kirjoitus, olen sanaton... "Elämä on!" - ei enää riitä kattamaan kuvailemasi kaltaista elämänpiiriä. Kirjoitat elävästi, rehellisesti, suoraan, ja saat lukijan näkemään tilanteet edessään ja eläytymään niihin. Hienoa, että vielä löysit erittäin positiivisen ja kauniin ajatuksen loppuun! Halaus sinulle!
VastaaPoista