Minä, Liike Nyt ja vaalit 2019

Nyt on aika yhteenvedon. Mikä meni vaaleissa hyvin ja mikä olisi voinut mennä paremmin. Omalta osaltani päätin jo vuoden 2015 vaalien jälkeen, että olen jatkossa tavalla tai toisella enemmän mukana politiikassa. Kommentoijana, seuraajana ja pikkuhiljaa aktiivisuutta lisäävänä toimijana. Facebookin historia toiminto jopa muistutti, että lupasin vuonna 2019 vaaleissa äänestää itseäni.

Keskustan, Kokoomuksen ja Perussuomalaisten kokoama hallitus tuntui paremmalta kuin koskaan. Uskoin vilpittömästi, että tällä kokoonpanolla voitaisiin oikeasti aloittaa kauan kaivatut rakenteelliset muutokset. Ehkä siitä syystä, että odotukset olivat niin korkealla, tussahdus tuntui jopa pahemmalta kuin se oikeasti oli. Hallitus sai monia hyviäkin asioita aikaan (uusittu alkoholi lainsäädäntö ja kauppojen aukiolon vapauttaminen). Lisäksi oli useita hyviä ajatuksia, vaikka toteutus vähän on ontunutkin (Taxi uudistus ja aktiivimalli). Sote-uudistushan kaatui ainoastaan siihen, että kokoomus ja Keskusta unohtivat mitä olivat tekemässä ja yrittivät vankistaa omaa vaikutusvaltaansa ja keskittyivät poliittisiin peleihin. Ensimmäinen ja isoin pettymys tuli heti alkuun, kun hallitusohjelmaan suunnitellut työelämän uudistukset vesittyivät Kikyksi muutaman päivän Ay-liikkeen painostuksen takia. Tämä oli ensimmäinen hallituksen kohtaama vallankumous. Parlamentaarinen enemmistö hallitus antoi vallan ulkoparlamentaarisille voimille uhkailun kautta.

Keväällä 2017 olin innoissani, että perussuomalaiset olivat saamassa järkipoliitikon puheenjohtajakseen. Siitähän sitten tuli sellainen poliittinen näytelmä, jota en omana aikani ollut aikaisemmin nähnyt. Itse pidän tämän näytelmän pääosan esittäjinä herroja Sipilä ja Orpo. Perussuomalaisten jatkamiselle hallituksessa ei olisi ollut mitään estettä. Hallitusohjelmaa ei olisi tarvinnut muuttaa. Tämä oli sitten se toinen vallankumous, joka tuli hallituksen sisältä. Näytelmässä mielestäni petettiin koko Suomen kansa. Samalla oma uskoni siihen, että puolueiden sisältä voisi vaikuttaa lopahti. Puolueet keskittyvät peleihin ja vallasta nauttimiseen. Vaikka kansanedustaja olisi tullut rehellisin ja hyvin aikein, kuten uskon että useimmat ovat, järjestelmä vain syö heidät hyödöttömiksi roboteiksi.

Samaan aikaan kun näitä asioita pohdin, pohti myös kokoomuksen joukoista valittu kansanedustaja Harry "Hjallis" Harkimo. Harkimo on aikaansaava mies, joka turhautuu päättämättömyyteen ja peleihin. Onneksi meillä on heitä, jotka tekevät eivätkä meinaa. Itse olen enemmän ajattelija ja ideoija ja tarvitsen ympärille enemmän toteuttajia. Näistä Harkimon mietteistä ja keskusteluista muiden kanssa syntyi sitten hutikuussa 2018 Liike Nyt. Kiinnostuin välittömästi uudesta liikkeestä sen suoran vaikuttamisen ideologiasta. Liityin välittömästi seuraajaksi nettiparlamenttiin ja aloin miettimään olisiko tämä politiikan tulevaisuus. Jo silloin oli selvää, että jos Liike Nyt lähtee eduskuntavaaleihin, annetaan muille poliittisille toimijoille melkoinen etumatka. Liike Nytissä tehtiin valtavasti taustatyötä ja selvityksiä siitä, mitä ihmiset politiikalta ja poliitikoilta haluavat. Lisäksi valmistauduttiin tulevaan, koska jo nettihakujen perusteella se oli asia joka kiinnosti ihmisiä.  Avoimuudella ja luottamuksella rakennetaan jatkossa hyviä kampanjoita.

Politiikka eli yhteisten asioiden hoito on aina kiinnostanut minua ja olen pitkään haaveillut siitä, että pääsisin vaikuttamaan enemmän asioihin. Minussa palaa aito halu muuttaa asioita ja rakentaa yhteiskunnassa vähän parempi paikka elää itselleni, tyttärilleni ja sitä kautta kaikille. Luoda sellainen poliittinen ilmapiiri, jossa keskustelulle ja ajatustenvaihdolle olisi tilaa. Liike Nytin ajatusmaailma sveitsiläisen mallin mukaisesta suorasta demokratiasta yhdistettynä moderniin tekniikkaan on mielestäni paras ja turvallisin vaihtoehto viedä yhteiskuntaa eteenpäin. Siinä toteutuu vallan hajauttaminen, mutta kuitenkin sillä tavalla, että uudistuksia voidaan viedä eteenpäin. Malli ei ole missään tapauksessa valmis ja sitä pitää vielä kehittää. Uskon kuitenkin että se tulee olemaan tulevaisuutta kaikilla päättämisen tasoilla.

24.11.2018 Hjallis saapui Tampereelle. Menin mielenkiinnosta paikalle ja vakuutuin entistä enemmän Liike Nytin tarpeellisuudesta. Silloin oli vielä epäselvää, lähteekö Liike Nyt eduskuntavaaleihin vai ei, mutta silloisista osallistujista nousi kaksi kättä pystyyn, kun mietittiin kenellä olisi halua lähteä leikkiin mukaan. Minä olin se toinen. 26.11.2019 sitten julkaistiin, että Liike Nyt lähtee mukaan vaaleihin. Aluksi olin valmis mihin tahansa rooliin. Tukijäseneksi, vaalityöntekijäksi tai jopa ehdokkaaksi. Tiesin että omat ajalliset ja taloudelliset resurssit olivat vaatimattomat, mutta silti lupasin tehdä parhaani. Asia johti toiseen ja sitten 7.1.2019 olin ensimmäisten Liike Nytin ehdokkaiden esittelyssä mukana.

Tässä vaiheessa oli enää kolme kuukautta vaaleihin ja jokaisen ehdokkaan piti kerätä 100 nimeä omaan valitsijayhdistykseensä. Monet muiden puolueiden ehdokkaat olivat jo aikoja sitten aloittaneet kampanjansa, taustatiimien kokoamisen ja rahan keräämisen. Meiltä puuttui varoja, tukiorganisaatio ja monta muutakin asiaa. Into ja palava halu tehdä muutosta oli meillä kaikilla. Kampanjoinnissa on paljon opittavaa seuraavaa kertaa varten. Miten rakennetaan Liikkeen kampanja miten yksittäisen ehdokkaan kampanja. Ajattelin että näistä tulisi ensimmäiset aidot SOME vaalit, mutta kaikesta päätellen ei ollut vielä sen aika. Tarvitsemme enemmän yhteistä tekemistä Pirkanmaalla ja tukea Liikkeen toimistolta. Lisäksi tarvitaan aikaa ja rahaa yksittäisten ihmisten kampanjan rakentamiseen ja suunnitteluun.

Minulle on mysteeri mistä kaikista asioista vaalisuosio rakentuu.  Julkisuuden henkilöt saivat paljon ääniä, mutta toiset julkkikset hylättiin kokonaan. Sosiaalisessa mediassa suositut saattoivat saada hyvinkin vaatimattomia äänisaaliita. Kuvaavaa on, että ihmiset haluavat olla voittajan puolella ja ne jotka keräävät ääniä keräävät niitä entistä enemmän. Itselleni mysteeri on se, miksi kerta toisensa jälkeen sinne äänestetään ns. teflon poliitikkoja. Poliitikkoja, joilla ei ole kokemusta oikeasta elämästä ja eivät oikeastaan ole mistään mitään mieltä, eivätkä ole oikeastaan mitään koskaan saaneet aikaan.

Mikä on vaalikoneiden rooli? suuri osa vaalikoneista on hyvin huonosti toteutettuja ja mahdollisesti suuntaavat äänestyskäyttäytymistä hyvin erikoiseen suuntaan. Voiko onnistua tekemällä asiapitoisen ja positiivisen kampanjan vai vaatiiko se provosointia?

Vaalirahoituksesta voisi kirjoittaa ihan oman bloginsa, joten käsittelen sitä lyhyesti. Jotenkin kuitenkin tuntuu kummalliselta, että toiset sijoittavat mainontaan ja kampanjointiin jopa 100.000 euroa kun toiset pärjäävät muutamalla satasella. Tästä on demokratia kaukana. Lisäksi vaalirahoitusta piilotetaan hyvin taitavasti moniin paikkoihin. Liike Nytissä me ehdokkaat jouduimme maksamaan lähes kaiken itse. Liike Nyt kustansi yhteisjulisteet niihin kuntiin, joista oli ehdokkaita. Vanerit ja muut jouduttiin niissäkin itse järjestämään. Samoin vaalimökit ja kaikki rekvisiitta kustannettiin yhteisesti ehdokkaiden kesken. Oman kampanjan kustannuksista suurin osa oli nimenomaan näitä yhteisiä kustannuksia. Pitäisikö tähän jotenkin puuttua? En tiedä pitäisikö ja jos pitäisi niin miten?

Paljon tästä opittiin ja lähes 70.000 tuhatta ääntä muutaman kuukauden työllä on uskomaton saavutus. Italian viiden tähden liike, joka perustuu samaan suoraan vaikuttamiseen kuin Liike nyt perustettiin vuonna 2009 ja vuoden 2013 vaaleissa heistä tuli Italian parlamentin toiseksi suurin poliittinen liike 25,55% osuudella äänistä. Vuonna 2018 oli sitten jo aika räjäyttää pankki ja Viiden tähden liike saavutti 32.7% prosenttia äänistä tullen suurimmaksi liikkeeksi ja otti hallitusvastuun yhdessä Pohjoisen Liiton kanssa. Pääministeri Giuseppe Conte on politiikan ulkopuolelta tullut professori, jolla on läheinen suhde viiden tähden liikkeeseen. Hjallis on puhunut avoimesti siitä, että pitääkö Liike Nytistä tehdä puolue. Vaikka vastustamme puolue järjestelmään on se tällä hetkellä niin syvällä lainsäädännössä, että median ajatuksissa. Meitä ei laskettu galluppeihin mukaan ja media antoi meille huomattavasti vähemmän huomioita kuin muille pienille liikkeille. Liike Nyt kuitenkin kaikesta huolimatta sai enemmän ääniä kuin muut pien puolueet yhteensä. Itse olen puolueeksi muuttumisen kannalla, mutta vain käytännön syitten takia. Voimme edelleen kieltäytyä puoluetuesta ja vaikuttaa asioihin meidän tavallamme.

Olen myös tyytyväinen omaan 166 ääneen. Tunnettavuutta ja uskottavuutta ei rakenneta hetkessä. Kuten tyttäreni sanoi, uskon että suurin osa minua äänestäneistä oikeasti tutustui ajatuksiini ja katsoi että olen oikea ihminen heitä edustamaan. Koin haastavaksi puhua uudesta päätöksenteko mallista. Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta ihmiset innostuivat aiheesta, mutta keskustelu oli käytävä ihminen kerrallaan, joka oli tällä ajalla ja resursseilla mahdoton tehtävä. Itse vakuutuin lukuisissa keskusteluissa siitä, että olen oikea ihminen tähän hommaan. Opin valtavasti ihmisiltä ja sain positiivista palautetta ajatuksistani. Nautin vuorovaikutuksesta ja uusien asioiden pohdinnasta. 

Mielestäni onnistuimme Pirkanmaallakin erittäin hyvin. Omana puoli salainen tavoitteena oli saada Pirkanmaalta yksi ehdokas läpi. Jos olisimme kaikki onnistuneet ja saaneet vähän lisää aikaa uskon, että se olisi toteutunut. Ensi kerralla mennään sitten joukolla läpi. Aion välittömästi alkaa tutkia niitä mekanismeja, jolla ehdokas voi saada ääniä ja hyödyntää niitä tulevissa kampanjoissa sekä itse että tarjoten tukea kaikille Liike Nytin ehdokkaille. Tämä oli vasta alku niin minulle kuin Liike Nytille. Nyt haluan alkaa valmistautumaan kunnallisvaaleihin ja nostamaan Liike Nytin ajatusmaailmaa Nokialla. Meille on selkeästi tilaus ja tulemme muuttamaan sen, miten suomessa päätöksiä tehdään.

Elämää ketjukauppiaana osa 4 Väkivalta syö sisältä

Ihmiset kokevat väkivallan uhan ja väkivallan eri tavoilla. Jotta asiaan saisi perspektiiviä olen teini-ikäisestä asti harjoitellut kamppailulajeja, joten kipu, adrenaliini ja kamppailun tuoma jännitys on ollut osa elämääni. Nuorena monet ystäväni tappelivat silloin tällöin, jotkut enemmän ja toiset vähemmän. Se oli tavallaan osa miehistymistä, vaikka tyhmäähän se oli. Itse en ikinä näihin tilanteisiin osallistunut, en pitänyt sitä järkevänä ja suoraan sanottuna pelotti mitä sekä itselle että toiselle voi tapahtua.

Ensimmäinen kerta kun jouduin fyysisesti puuttumaan tilanteeseen, oli Porin Jazzeilla missä toimin jazz-kadulla olleen ravintolan järjestysmiehenä. Silloin syntyi isompi joukkotappelu, jonka keskelle jouduin ja siinä tuoksinassa myös minua yritettiin vahingoittaa. Sain jazz-kadun järjestysmiesten, joilla oli koira mukana avulla tilanteen rauhoittumaan. Silloin ensi kertaa huomasin itsessäni ominaisuuden, että kun jotain vakavaa alkaa tapahtumaa rauhoitun ja näen asiat hyvin selkeästi. Onko taustalla harjoittelu, synnynnäiset ominaisuudet sitä en tiedä. Tästä ominaisuudesta on kuitenkin usein ollut hyötyä. Silloin myös eka kerta koin kuinka valtava adrenaliini hyöky alkaa purkautumaan. Koko keho tärisi ja olin todella peloissani mitä tapahtuu. Vastaavia tilanteita tuli vastaan silloin tällöin työskennellessäni järjestysmiehenä tai vartijana.

Kun lähdin kauppaan töihin suorittamaan kauppiasharjoitteluani, tiesin tietenkin, että kaupoissa on jonkin verran varkaita ja vastaan varmasti tulee erilaisia tilanteita. Todellisuus silti yllätti täysin. Kauppiasharjoittelun ensimmäisellä lähijaksolla oli kauppiaspuheenvuoro, jonka piti reilu vuosi aikaisemmin oman kauppiasuransa aloittanut kauppias. Hänen kauppansa oli Helsingin kantakaupungissa ja siellä oli hyvin paljon järjestyshäiriöitä. Kuuntelimme kaikki lumoutuneina, kuinka kauppias oli paininut ensimmäisenä päivänä 5 kertaa ja saanut yhteensä 12 näpistelijää kiinni. Pelosta ja jännityksestä huolimatta meistä jokainen varmasti mietti "Minustakin voi tulla tuollainen sankari". Kauppiasharjoittelupaikassani tuli kyllä vastaan väkivaltaa ja uhkailua, mutta pääsääntöisesti siellä pystyi keskittymään itse työntekoon.

Aloittaessani kauppiaana Hervannassa tiesin, että paikka on levoton ja kaikenlaista sattuu ja tapahtuu. Pieni marketti, jossa olin hetken aikaa Hervannassa antoi jo siitä viitteitä. Tämän paikan kauppias oli äärimmäisen fiksu ja entinen pikajuoksija. Hän kertoi minulle heti aluksi, että hän ei ikinä taistele varkaita vastaan vaan luottaa omaan nopeuteensa ja juoksee kyllä heidät kiinni puhelu hätäkeskukseen auki. Hän pysyy etäällä ja antaa Poliisin ja vartijoiden tehdä työnsä. Tämä olisi varmasti parempi ratkaisu oman mielen kannalta kuin se mitä itse lähdin toteuttamaan.

Lähdin kauppiaaksi mielessäni pari tavoitetta. Ennen kaikkia halusin tarjota taloudellista turvaa omalle perheelleni ja toiseksi jotta voisin aidosti auttaa lähiympäristön asukkaita saamaan tarvitsemansa tuotteet ja vieläpä ystävällisesti palveltuna. Ensimmäinen ilta meni hyvin, mutta todellisuus iski hyvin nopeasti vastaan. Muutama päivä meni, kunnes kolme naista tuli kauppaan ja täytti hameensa useamman sadan euron edestä tavaraa. Tilanne muuttui kaupan edustalla fyysiseksi ja sain suurimman osan tuotteistani takaisin. Yksi naisista onnistui pakenemaan pyörätielle kaupan eteen odottamaan jätetyllä autolla. Paetessa pyörätietä pitkin nainen meinasi ajaa viereistä päiväkodista poistuvien lasten päälle. Tästä eteenpäin tämä oli arkea. Pahimmillaan jouduin soittamaan 5 kertaa päivässä poliisit ja kerralla minulla oli 14 ihmistä kiinniotettuna kaupan takahuoneessa. Olen tuijottanut käsiasetta ja minua on yritetty puukottaa. Huumepiikit ja painit niin ulkona kuin kaupan sisällä tulivat aivan liian tutuiksi. Minua on potkittu, lyöty nyrkkiraudalla ja ilman, syljetty päälle ja pahimpina juttuina minua on lähdetty kaupalta seuraamaan ja perheeni ja lapsieni turvallisuutta on uhattu. Koska työympäristö oli hyvin raskas minulta, lähti myös moni työntekijä tämän takia.

Oma ratkaisuni näihin asioihin oli selkeä. En ikinä ota yhtäkään taka-askelta ja tarvittaessa puolustan itseäni ja omaisuuttani kaikin tarvittavin keinoin. Monesti muistan esimerkiksi viikonloppuina tai juhlapäivien aattoina, kuinka sen tunsi, että tilanne alkaa kehittymään huonoon suuntaan. Koko kehon valtasi ahdistus siitä, että en halua olla täällä enää yhtään. Halusin pois koska en jälleen kerran halunnut asettaa itseäni hengenvaaraan ja mahdollisesti pilata omaa ja lapsieni elämää. Kuitenkin aina kun jotain sitten tapahtui muutuin täysin pelottomaksi, vaarallisen pelottomaksi. Syöksyin puukkoa tai asetta päin, ratkaisin tilanteen ja tunsin itseni voittajaksi ja sankariksi. Peloton ja urhea sankari-Ilari oli taas käyttänyt ylivertaista osaamistaan kurittaakseen pahoja ihmisiä.

Maineeni "hulluna" kauppiaana alkoi levitä niin Hervannassa kuin muuallakin. Tietysti jaoin omia kokemuksiani Facebookissa huumorilla lisättynä. Tulostakin alkoi pikkuhiljaa syntyä. Paikalliset hörhöt alkoivat oppimaan, että meidän kaupallemme ei kannata tulla ja painimiset ja käräjäoikeuden reissut vähenivät. Saimme varkaushävikin pienentymään reilusti. Asiakastyytyväisyys kyselystä jäi pari avointa vastausta mieleen. "Kauppias todellakin osaa Judon taidon", "Kauppias luo turvallisuutta koko lähiympäristöön" "Kauppaan on aina niin turvallista tulla".

Minusta tuntui, että tilanteet eivät jättäneet minuun mitään jälkiä. Olin peloton ja rohkea sankari, joka taisteli kaikkien hyvien ihmisten puolesta. Huomaamatta tilanne alkoi kuitenkin muuttumaan. Aluksi jokainen, joka astui kauppaan sisään oli asiakas, joka toivotettiin ystävällisesti tervetulleeksi. Jossain vaiheessa sisään astuva ihminen muuttui potentiaaliseksi varkaaksi. Jokainen oli epäilyttävä. Huomasin väkijoukoissakin aina tarkkailevani turvalliset poistumistiet ja tarkkailin jos joku käyttäytyy yhtään epäilyttävästi tai aggressiivisesti. Sain monia myymälävarkaita myös muissa kaupoissa kiinni koska silmä tottui huomaamaan heidät.

Nämä tilanteet eivät olleet ainoat syyt uupumukseen ja masennukseen, mutta jokainen päivä söi jotain minun sisältäni. Luottamusta ja rakkautta ihmisiä kohtaan en enää tuntenut kuten aikaisemmin. Iloista Ilaria ei enää ollut. Puutun edelleenkin tilanteisiin tarvittaessa, kun satunnaisesti työskentelen kaupoissa ja olen Tampereen Halmeenkadulla mennyt joukkotappeluunkin väliin. Nykyään vaan pidän enemmän etäisyyttä ja käyn tapahtuman välittömästi läpi itseni kanssa. Hain ja sain apua masennukseeni ja olen siirtynyt enemmän auttamaan toisia. Meillä on kuitenkin paljon ihmisiä, joidenka arkeen kuuluu väkivallan uhka. On terveydenhoitoalan ihmiset, kaupan työntekijät, poliisit, vartijat ja tietysti pahimpana ne jotka kokevat sitä omassa kodissaan, jonka pitäisi olla se turvasatama.

Jos nämä asiat ahdistaa sinua niin hakekaa apua, olkaa avoimia ja keskustelkaa. Pitäkää huolta itsestänne ja läheisistänne. Rakastakaa ja kosketelkaa toisianne.

Elämää ketjukauppiaana osa 3 kauppapaikkatarjous

Suoritin suurimman osan kauppiasharjoittelusta Pirkanmaan isoimmassa K-Supermarketissa ja ajattelin että ennen kuin omaa kauppaa tarjotaan, olisi hyvä tutustua myös pienemmän kaupan arkeen.  Arki isossa ja pienessä kaupassa on kuitenkin hyvin erilaista. Kävin asiasta keskustelemassa Keskon rekrytointipäällikön kanssa ja asiaan suhtauduttiin positiivisesti. Samalla sanottiin, että Tampereelta olisi vapautumassa kauppapaikka, jota meninkin saman tien katsomaan ja kaikki näytti hyvältä. Ilmoitin asiasta Keskolle, että paikka kyllä kiinnostaa. Tähän kyseiseen paikkaa kuitenkin valittiin minua kauemmin kauppapaikkaa odottanut pariskunta. Tämän jälkeen rekrytointipäällikkö järjesti minulle pian haastattelun Hervantalaisessa marketissa. Haastattelu meni hyvin ja aloitinkin melko pian siellä.

Viimeistelyharjoittelu Hervantalaisessa kohtuu kokoisessa marketissa alkoi hyvin ja opin paljon uusia asioita. Kaupassa oli taitava kauppias pariskunta, joka oli saanut kaupan myynnin kovaan kasvuun viimeisen parin vuoden aikana. Sain paljon lisäoppia pienen kaupan toiminnasta ja varsinkin kauppiaan velvollisuuksista. Hyvin nopeasti kauppiaspariskunnalle tuli tilanne vastaan, että heille tarjottiin supermarket kokoluokan kauppaa Orivedeltä ja minä innostuin, että nyt minulla olisi mahdollista saada tämä kauppa.

Siitä alkoi varsin kummallinen rumba. Soittelin vastaaville ihmisille Keskossa ja kävi ilmi, että kyseinen kauppa oli jo luvattu toiselle kauppiasharjoittelijalle. Samalla sanottiin, että Hervannasta olisi vapautumassa toinenkin kauppa mutta yhtäkkiä näyttikin siltä, että kahden vuoden ahkeran opiskelun ja työn jälkeen, perheen toinen liiketoiminta nousisikin esteeksi kauppiasuralle. Olin totaalisen yllättynyt ja vihainen, koska olin ollut koko ajan avoin toisen yrityksen suhteen ja toimittanut Keskolle yrityksen tilinpäätökset ja kausituloslaskelmat. Ongelmana oli kuulemma yrityksen velka pankille ja Finnveralle. Tämä alun perin 100.000 euron laina oli lyhentynyt jo puoleen alku summasta. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun törmäsin Keskon puolelta ammattitaidottomuuteen. Selvitin itse, että voisin saada kaupan vaatiman 78.000€ euron lainan omilla vakuuksilla. Lopulta Vähittäiskaupan Takaus yhtiö, joka yleisimmin huolehtii kauppiaiden lainojen takauksesta, antoi takauksen ilman mitään ongelmaa, vaikka kauppapaikkaneuvotteluista vastaavat kenttäyksikön henkilöt kovasti tätä pelkäsivät. Joka tapauksessa olisi ollut kohtuullista nostaa tämä kysymys silloin kun lähdin kauppiasharjoittelijaksi.

Kun lähtee neuvottelemaan kauppapaikasta alkaa se sillä, että sanotaan jonkun kauppapaikan vapautuvan lähiaikoina. Siinä vaiheessa annetaan mahdollisuus tutustua tähän kauppaan. Itse menin käymään K-market Teekkarinkadulla, kun sen vapautumisesta ilmoitettiin. Kiertelin myymälään ja olin ilmeisesti niin epäilyttävän näköinen, että toimiva kauppias tuli kysymään olenko mahdollisesti uusi kauppias vai myymälävaras. Keskusteltiin kauppapaikasta ja siitä, miten ovat pärjänneet ja minkälaiset tulevaisuuden näkymät kaupalla ovat. Minulle jäi hyvä kuva kaupasta ja kun tiesin että K-Extra tullaan remontoimaan kokonaan K-Marketiksi olin kaupasta hyvin kiinnostunut. Kehittämismahdollisuudet näyttivät hyviltä.

Asia, joka jokaisen kauppiaaksi haluavan on muistettava, että viimeistään siinä vaiheessa, kun kauppapaikkaa tarjotaan, muuttuu Kesko kaverista viholliseksi. Tämä sama tuntuu koskevan yhtä lailla kaikkia yrittäjävetoisia ketjuja. Uutisista olemme saaneet lukea kuinka R-Kioski kauppiaat ja EasyFit-yrittäjät ovat haastaneet ketjuja oikeuteen. Itse en syytä Keskoa mistään tahallisesta harhauttamisesta tai laittomuuksista. Omasta mielestäni vain budjetteja on tekemässä ammattitaidottomia ihmisiä, jotka eivät ota millään tavalla huomioon muuttuvia tilanteita ja miten eri asiat vaikuttavat mihinkin.  Yleinen periaate on, että riippumatta tilanteesta odotetaan liikevaihdon kasvavan, tuoton kasvavan ja kulujen pienenevän. Kasvuennusteet eivät yleensä perustu mihinkään faktaan vain ainoastaan siihen uskomukseen, että näin se vaan menee.

Kun on pitkään odottanut omaa kauppaa ja sitä vihdoin tarjotaan pitää muistaa olla analyyttinen ja rauhallinen. Pitkin kauppiasharjoittelua varoiteltiin siitä ”kiimasta” joka väistämättä tulee, kun paikkaa tarjotaan. Kaikesta varoittelusta huolimatta antauduin ”kiiman” valtaan. Kiimaan vaikuttaa myös pelko siitä, että jos paikasta kieltäytyy ei tule ikinä saamaan toista tarjousta. Kuten entinen K-market ketjun johtaja on todennut ”tulijoita kyllä riittää”. K-kauppias uraa houkutellaan hyvillä ansiomahdollisuuksilla ja yrittämisen vapaudella.

Kun paikkaa tarjotaan, määritellään sille aina hinta eli käytännössä vuokra, joka on tietty prosentti tuotosta. Tämä hinta on se, joka ennen kaikkea määrittelee onko kauppa tuottoisa vai ei. Muut tärkeät asiat ovat odotukset toteutuvasta katteesta ja myynnin kehityksestä. ja tietysti olennainen osa on henkilökulut eli käytännössä kuinka paljon kauppiaalle budjetoidaan omaa työtä. Olennainen asia on, kuinka kauppaa on hoidettu aikaisemmin. Mahdollisimman huono kunto antaa jatkajalle alhaisen hinnan, joten kannattaa valita huonosti hoidettu kauppa.

Kun omaa budjettia tehtiin siinä oli useampi kohta jonka arvioin väärin. Merkittävin niistä oli katteen muodostuminen. Kauppa oli K-extra kun aloitin ja kesän lopulla siellä aloitettiin iso remontti. Remontin jälkeen kauppa muuttui K-marketiksi. K-marketissa useamman tuotteen hinta määritellään ketjun toimesta toisin kuin jo poistuneet K-Extra ketjussa. Tämä johti katteen romahtamiseen. Lisäksi myynnin rakenne, jossa korostui halpa olut ja tupakka. Näissä tuoteryhmässähän kauppiaalle ei käytännössä jää mitään. Toinen asia, joka yllätti, oli remontin kokonaiskulut. Alkuperäinen budjetti oli noin 100000 euroa ja toteutunut 200000 euroa. tämä toi noin 2000 euron lisäkulut jokaiselle kuukaudelle. Talouslukuihin ja taloudellisiin realiteetteihin palaan tarkemmin tulevissa kirjoituksissa.

Yksi merkittävä asia on kuinka paljon budjetoidaan kauppiaalle työaikaa ja nyt tarkoitan sitä kaupan lattialla tehtävää työtä jonka päälle tulevat, taloushallinto, työvuorosuunnittelu ja henkilöstöjohtaminen jne. Minulle budjetoitiin noin 50 tuntia/vko juuri sitä kaupan arjen työtä. Kun olin aloittanut Rekrytointipäällikkö soitti vielä ja varmisti kuinka paljon teen töitä. Kun sanoin että aika lailla sen budjetin mukaan. Vastaus oli, ettei se riitä. Käytännössä suuren osan kauppias uraani työaikani oli arkisin 10-12 tuntia ja sunnuntaina 12-16 tuntia. lauantait pyrin pitämään vapaapäivinä. Itse näen että kauppiuus tuo kilpailuetua ketteryyden, paremman ja yksilöllisemmän palvelun muodossa, mutta jos Keskon mielestä se kauppiuuden kilpailuetu tulee siitä, että yhä uudet yrittäjät poltetaan loppuun muutamassa vuodessa, pitäisi joidenkin asioiden muuttua.

Toinen neuvo kaikille kauppiasurasta haaveileville on "älä ikinä lähde pariskuntana". vaikka lähtisitkin niin älä kerro sitä kenellekään. Kun kumpikin lähtee toimintaan, on siinä todellakin täysin kiinni ja koko perheen talous myös on täysin riippuvainen kaupasta. Kaupan budjettia aletaan kirjoittamaan samoille loppusummille, riippumatta siitä onko yrittäjiä yksi vai kaksi. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että toinen yrittäjistä työskentelee ilmaiseksi.

Joka tapauksessa neuvotteluissa päästiin yhteisymmärrykseen tai käytännössä minä hyväksyin sen mitä tarjottiin. Mitään neuvottelunvaraa ei näyttänyt olevan. Kun tein päätöksen kauppapaikan hyväksymisestä alkoi kiireellä kaikkien mahdollisten paperiasioiden hoito. Piti hakea luvat terveystarkastajalta että kiinteistö joka oli toiminut kauppana jo 30 vuotta voisi edelleen toimia elintarvikemyymälänä. Piti perustaa yritys hakea lainaa, alkoholin ja tupakan myyntiluvat. Sitten tietysti piti allekirjoittaa ketjusopimus Keskon kanssa.

Pienen yllätyksen koin siinä vaiheessa, kun selvisi että minulle jäisi ainoastaan kaksi vanhaa työntekijää Teekkarinkadulle. Huvittava yksityiskohtana koin sen kun muutama silloisessa työpaikassani työskentelevää kysyi minulta töitä uudessa kaupassa. Kauppani olisi heidän elämäntilanteeseensa paremmin sopiva kauppa ja he tunsivat minut muutaman kuukauden yhdessä työskentelyn takia. Heilläkin oli vaihtumassa kauppias ja mahdollisia muutoksia tulossa. Kuuntelin heidän asiansa ja sanoin että haluan keskustella heidän uuden kauppiaansa kanssa, etten sotke välejäni heti kättelyssä. Tämän jälkeen sain soiton Keskolta, että kuulemma houkuttelen työntekijöitä pois nykyisestä työpaikastani. Näinhän asia ei ollut, mutta koin nämäkin puhelut melko loukkaavina. Luulisi että ihmisillä on vapaus hakea mitä työpaikkaa he haluavat.

Uskomaton määrä paperityötä, muutama lehdistötiedote ja parkkipaikalla tehty radio 957:n haastattelu. Vihdoin koitti 16.3.2011 ja vaihtoinventaari. Edessä oli monta raskasta mutta mielenkiintoista vuotta. Tarina ei lopu tähän vaan jatkuu seuraavassa osassa.

Yksinäisyydestä ja rakkaudesta.

Ihminen haluaa olla rakastettu,

sen puuttuessa ihailtu,

sen puuttuessa pelätty,
sen puuttuessa ylenkatsottu ja inhottu.

Ihminen haluaa herättää 

toisissa jonkinlaisia tunteita

Sielu jäätyy tyhjiössä

ja haluaa yhteyttä toisiin

hinnalla millä hyvänsä.

-Hjalmar Söderberg.

Tämän lainauksen luin ensimmäisen kerran Maaret Kallion kirjan Inhimillisiä kohtaamisia alusta. Se oli toisen kerran elämässä kun runo/mietelause iski päähän kuin pullo koskenkorvaa. Minut hyvin tuntevat tietävät, että kerran erehdyin nuorena miehenä kokeilemaan sitä koskenkorvan hätäistä juomista. Tämän blogin aiheina on avioero, yksinäisyys ja rakkaus.

https://www.facebook.com/herra.ylppo/posts/2199749466719604

"Täysin musertavaa tää yksinäisyys ja pohjaton kaipuu takaisin kotiin, joka yhtäkkiä vaan vietiin pois.""Perhe on ollut mun elämäni tärkein asia. Ylivoimaisesti. Ja kun tietää, ettei ole mitään pahaa kenellekään tehnyt. Silti se vaan otetaan pois. Ei pysty ymmärtämään. Joka päivä tekee mieli luovuttaa. Tosin joka päivä ei pääse edes sängystä ylös."

"Ei tahdo kestää. Olen vain itkenyt koko päivän. Asun yksin, ja kaipaan perhettäni joka sekunti."

Siinä on lainauksia Herra Ylpöltä ja miltä avioero hänestä tuntui. Jaoin Ilta-Sanomien jutun aiheesta aikaisemmin Facebookissa, koska nämä ajatukset koin myös voimakkaasti omakohtaisiksi. Toinen julkisuuden henkilö, jonka ajatuksia olen paljon miettinyt viime aikoina, on Hjallis Harkimo. Hjallis, jonka olen viime aikoina myös päässyt tapaamaan, kertoo kirjassaan paljon omista puolisoistaan ja rakkaudesta. Hjallis kertoo minun mielestäni varsin kauniisti siitä kuinka jotain ainutlaatuista ja korvaamatonta hajoaa silloin kun tulee ensimmäinen avioero. Hän sanoo, vaikka rakkauden voi vielä uudestaan kokea se ei enää ikinä ole samanlaista. Usein hänen puheessaan tulee esiin Leena ja kuinka iso kunnioitus hänellä on Leenaa kohtaa kaikkien näiden vuosien jälkeenkin.

Oma parisuhteeni kesti 26 vuotta, ja tunsimme toisemme vielä kauemmin. Tämä käytännössä tarkoittaa sitä, että kasvoimme yhdessä aikuisiksi ja hänellä on ollut rooli suuressa osassa elämäni kokemuksia. Miksi kirjoitan tätä nyt, johtuu siitä, että aikaisemmin en tuntenut päässeeni riittävällä tasolla irti hänestä. Seuraava lauseeni saattaa vaarantaa arvoni parisuhde markkinoilla mutta sanon sen silti. Tulen aina rakastamaan ja arvostamaan entistä puolisoani ja muistelemaan hyvälle niitä lukemattomia kokemuksia ja seikkailuita, joita yhdessä koimme. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että haluaisin palata yhteen tai etten haluaisi uutta parisuhdetta. Kävin jokin aika sitten treffeillä, joidenka aikana nainen totesi että miehellä kestää yleensä puolet siitä ajasta mitä parisuhde kesti päästä siitä eroon. Minulle ei sitten jäänyt muuta todettavaa kuin, että jos on vielä vapailla markkinoilla 12 vuoden päästä niin kokeillaan uudemman kerran.

On toisen kirjoituksen aihe analysoida mistä syystä suhde päättyi, mutta yksi niistä on tämänkin kirjoituksen aihe, yksinäisyys. Vaikka on kaksin voi silti olla yksin. Jossain vaiheessa ajautuu liikaa omaan maailmaansa ja kun siellä tuntee yksinäisyyttä ei löydä keinoja edes avun pyytämiseen. Itselle tuli ensin masennus, sitten parisuhde rikkoutui ja viimeisenä vaihdoin vieläpä ammattia. Kauppiuus ja perhe olivat ne asiat elämässä, joihin olin voimakkaasti itseni identifioinut. Käytännössä koko minuus piti rakentaa uudestaan. Perusasiat olivat siellä, mutta aivan sekaisin.

Itse olen sosiaalisuuden suhteen hyvin ristiriitainen henkilö, nuorempana hyvinkin ujo ja tarkkaileva, toisaalta halusin olla esillä ja osasin kyvyn heittäytyä tilanteeseen kuin tilanteeseen. Aikuisena olen huomannut yhä selvemmin, että tykkään olla esillä ja nautin ihmisten seurasta. It-alalla parasta oli uskomaton ajatusten vaihto kollegoiden kanssa, sama kaupassa asiakkaiden kohtaaminen ja työntekijöiden kanssa asioiden eteenpäin vieminen. Olen aina nauttinut olla porukalla, oli roolini mikä tahansa. Monesti otan isoa roolia, mutta se riippuu seurasta. Nykyisessä työssä pääsen tapaamaa upeita uusia ihmisiä jokaisena koulutuspäivänä. Lisäksi kollegani ovat huipputyyppejä. 

Vaikka näen ja tapaan uusia ja vanhoja tuttavuuksia päivittäin ja saan siitä aina energiaa ei se silti ole sama kuin parisuhde ja hyvien ystävien seura. Yrittäjänäkin on kuitenkin melko yksinäisessä roolissa. Ei työntekijöiden ja asiakkaiden kanssa kuitenkaan pääse sille yhteenkuuluvuuden tasolle, jota parisuhteen muodossa kaipaa. Kauppias ajalta se mitä eniten kaipaa on kuuluminen kauppias yhteisöön ja upeiden kollegoiden tapaaminen ja heidän kanssansa ajan viettäminen.

Ehkä tyypilliseen tapaan keskityin liikaa työhön ja ainoat syvälliset suhteet oli perhepiirissä. Laiminlöin vanhoja ystävyyksiä ja enkä luonut uusia. Suurin osa työn ulkopuolisista ihmiskontakteista oli vaimon puolen kavereiden ja heidän puolisoiden kanssa. Kun ero tuli olin käytännössä yksin. Monet vuotuiset perinteet entisen vaimon kavereiden tai hänen perheensä kanssa olivat tilaisuuksia, joihin minua ei tietenkään enää kutsuttu. Siinä sivussa menetin myös kauppias yhteisön jäsenyyden, jonka koin todella tärkeäksi. Itselläni on kuitenkin onneksi Isä, Äiti ja sisarukset sekä joukko lapsuuden ystäviä, jotka ovat aina valmiita juttelemaan/auttamaan vaikka itse en ole kovin aktiivinen ollutkaan. Mietin että aika monet ja uskoisin että tämä koskee enemmän miehiä ovat tällaisessa tilanteessa aivan yksin. Mitä asialle voi tehdä, en yksinkertaisesti vain tiedä.

Miten se yksinäisyys on mahdollista voittaa. Minusta se tarvitsee uuden parisuhteen ja rakkauden. Onko tämä mahdollista, sitä en tiedä. Uskoin yli puolet elämästäni, että olen löytänyt sen oikean ja ikuisen rakkauden, nyt olen jopa välillä kyseenalaistanut, oliko siinä mitään erityistä. 15-vuotias Ilari oli niin hormoneilla kyllästetty, että olisiko jokainen vastakkaisen sukupuolen kiinnostuksen osoitus merkinnyt ikuista ja ainoaa rakkautta.

Onko mahdollista yli neljäkymmentä vuotiaana löytää ihminen, johon ihastuu, huumaantuu ja sitten rakastuu. Löytyykö sitä taisteluparia, jonka kanssa voisi kokea sen seuraavan puolikkaan elämästä. Osa ystävistäni sanoo, että se onnistuu osa taas, on sitä mieltä, että se ei ole mahdollista. Tässä elämän tilanteessa on niin paljon enemmän vastuita, joita alkaa usein miettimään. Miten lapset? Miten työt? Miten asuminen? Olenko käynyt myös keskustelua siitä kuinka paljon parisuhteeseen voi investoida. Investointi terminä kuulostaa jo hassulta parisuhde asioissa, mutta sinänsä oikein. Monella, joka on kokenut pettymyksiä suhteissaan saattaa olla myös pelko uudesta pettymyksestä ja sen aiheuttamista tunteista ja siksi on vaikeaa sitoutua täysillä uusiin suhteisiin. Itse olen tässäkin asiassa all-in ihminen, laitetaan kaikki peliin ja mennään täysillä vaikka sitten päin seinää. Haluan tuntea tunteet voimakkaasti. Kaikista epäilyksistä huolimatta uskon ja toivon että tulevaisuus on tämänkin asian osalta aurinkoinen.

Lopuksi lainaus kotimaisen televisio viihteen legendalta Frank Papalta
"Kosketelkaa toisianne"

Elämää ketjukauppiaana osa 2 Kauppiasharjoittelu

2.3.2009 alkoi ensimmäinen työpäiväni ruokakaupassa. K-supermarket Löytis Nokialla oli tuttu kauppa asiakkaana, mutta lyhyttä kouluaikaista invetaari-iltaa lukuun ottamatta minulla ei ollut mitään tuntumaa kaupan arkeen. Tapani antoi minulle ensimmäiseksi tehtäväksi siistiä hyllyjä ja vetää tavaroita eteen. Kaupan perustyö, jonka merkitys monilta unohtuu. Jos hyllyt näyttävät täysiltä ja siisteiltä asiakkaat ostavat enemmän. Jos esimerkiksi suolapaketti alahyllyllä on jumissa peräseinässä kiinni ei asiakas sitä edes näe ilman konttaamista. Suomalainen asiakas ei kysy ja lähtee pettyneenä toiseen kauppaan, jossa tekee kaikki muutkin ostoksensa. Hyllyjen siistiminen on myös erittäin hyvä tapa tutustua kaupan valikoimiin, siinä samalla oppii mitä kaikkea on ja missä paikassa.

Koulutuksen alku meni pitkälti opetellessa kaupan eri työtehtäviä. Vaikka luenkin paljon ja opin asioita teoria tunneilla uskon silti, että oppisopimuskoulutus eli vanha mestari kisälli malli on mitä parhain tapa oppia ammatti kuin ammatti. Oppisopimuskoulutusta pitäisi minusta lisätä merkittävästi kaikessa koulutuksessa. Se sopii mielestäni niin 2. asteen tutkintoihin kuin myös korkeamman asteen tutkintoihin. Siinä yhdistyy hyvin niin teoria kuin käytännön osaaminen. Omasta mielestäni esimerkiksi lääkärin opinnotkin ovat tavallaan oppisopimuskoulutusta. https://yle.fi/uutiset/3-10194248 yleisradion juttu oppisopimuksen käytöstä Sveitsissä.

Itsellä oli paljon opittavaa siitä mitä käytännön työ kaupassa on. Tietojärjestelmät ja muut opin kyllä nopeasti. Se mitä opeteltiin lähi-jaksoilla eli yrittäjyyttä ja esimerkiksi taloushallintoa oli minulle varsin tuttua edellisestä elämästä. Kasvattikauppiasta Tapania minun täytyy erityisesti siitä, että antoi kaiken tiedon käyttöön. Sain tarkastella kaikkia raportteja ja tutustua yrityksen tilinpäätöksiin ja kun kyselin erityisesti Jussilta ja Wilmalta tuli aina hyviä vastauksia. Jussi oli käynyt saman koulun jo aikaisemmin ja Wilma oli minua edeltävällä kurssilla.

Alkuun minun tekemisiin oltiin varsin tyytyväisiä ja rekrytointipäällikkö oli sitä mieltä, että voisin lähteä saman tein suuryksikkövalmennukseen. Suuryksikkövalmennus on monesti edellytys supermarket tai citymarket kokoluokan kaupan saamiseen. Tässä kohtaa alkoi ensimmäisen kerran väsymys tulla kuvioihin. Työ kaupalla oli täyspäiväistä ja samalla yritin auttaa vaimoani keittiökaupan pyörittämisessä. Usein kaupan työpäivän jälkeen siirryin keittiöliikkeeseen tai vähintään tein kotona tarjouksia ja suunnitelmia koneella. Hoidin myös keittiöliikkeen taloushallinnon ja välillä kävin kantamassa kalusteitakin.

Kärsijänä tässä oli teoriaopiskelu. Kävin kyllä ahkerasti K-instituutissa lähiopiskelu jaksoilla, mutta kirjalliset tehtävät jäivät tekemättä. Koulutuksen lähestyessä jo loppuaan sain Keskolta ja instituutilta uhkavaatimuksen, että tehtävät pitää palauttaa tiettyyn päivämäärään mennessä. En tätä ole kovin monelle paljastanut, mutta tein kaikki 1,5 vuoden tehtävät viimeisenä mahdollisena päivänä noin kuuden tunnin aikana. Viimeisen palautin kello 23:54. Eli jäi jopa muutama minuutti aikaa rentoutua sen vuorokauden puolella.

Ymmärrän huolen opintojeni edistymisestä, mutta sitä en hyväksynyt, että samalla kyseenalaistettiin motivaationi ja sitoutumiseni itse oppimiseen. Jo ala-asteella minulla diagnosoitiin lukihäiriö, nykyään tunnetaan nimellä dysleksia. Osittain siitä syystä olen aina pelännyt kirjoittamista ja olen tuntenut, etten sitä osaa. Uskon että nämä rajoittavat uskomukset ovat osittain haitanneet akateemista uraani ja vaikeuttanut monta asiaa elämässäni. Tämä blogi on yksi iso askel näiden pelkojen ja uskomusten muuttamisessa.

Itse katsoin aina ensisijaisesti lojaliteettini kuuluvan perheelle, joka käytännössä tarkoitti että taloudenkin kannalta laitoin perheen yrityksen etusijalle ja sen jälkeen tuli K-supermarket Löytis ja vasta kolmantena omat opiskelut. Koin hyvin loukkaavana, kun jossain vaiheessa minun motivaatiota kyseenalaistettiin. Ne, jotka ovat kaupassa töissä tietävät, että kaupanalan palkat eivät päätä huimaa (aloitus palkka ensimmäisen vuoden myyjällä tällä hetkellä 10,84€/h ja harjoittelijalla 85% tästä) ja se aiheutti sen, että keittiöliike oli perheen talouden kannalta huomattavasti tärkeämpi. Esimerkiksi minä jäin muutaman kerran hoitamaan kipeitä lapsia sen takia että vaimon työ oli perheen kannalta merkittävämpää. Useimmiten kyllä yritimme saada lapset isovanhempien hoitoon, jos näin kävi.

Tässä vaiheessa koin, että jouduin harjoittelussa sivuraiteelle ja puheet suuryksikkö valmennuksesta loppuivat siihen. Olin myös hyvin epävarma olenko koskaan edes saamassa kauppapaikkatarjousta. Tässä vaiheessa ainoat omasta mielestäni inhimilliset reaktiot tulivat kasvattikauppiaaltani Tapanilta ja harjoittelijakollegaltani Wilmalta. He tuntuivat aidosti olevan huolissaan jaksamisestani. Kerran Tapani lähetti minut konkreettisesti kotiin nukkumaan ja minä tein töitä käskettyä.

Koulutus oli itsessään loistavaa. Kaupassa opin kaiken minkä kaupan arjesta halusin oppia. Opin myyjän tehtävät, osastovastaavan tehtävät ja esimiehen ja kauppiaan tehtävät. Lähiopetus jaksoilla hienointa mielestäni oli kurssilaisten tapaaminen ja keskustelut heidän kanssaan. Niissä keskusteluissa selvisi moni asia ja auttoi ymmärtämään kaupan toimintaa. Kesko järjesti myös tapaamisia, joissa eri kursseilta olevat saivat tutustua ja niissä oli myös toimivia kauppiaita pitämässä puheenvuoroja. Lähiopetus jaksojen opetukset yritystoiminnasta ja taloushallinnosta jne. olivat minulle ennestään tuttuja, mutta niistäkin käydyt keskustelut varsin opettavaisia.

Yksi asia, josta on pakko puhua, kun puhutaan K-kauppiuudesta ja ylipäätänsä yrittäjyydestä on sankarimyytti. Sankarimyytillä tarkoitan sitä, että yrittäjistä leivotaan työnsankareita jotka urhoollisesti käyttävät kaiken aikansa yrittämiseen. Elävät ja hengittävät vain yrittäjyydelle. Tämän myytin rakentamiseen syyllistyvät yrittäjät erityisesti itse. Todellisuuttahan tämä monesti on, mutta onko se hyvä tai tavoiteltava asia on sitten ihan eri juttu.

K-ryhmässä sankarimyyttiä rakennetaan monin tavoin. Sankarimyytin rakentaminen alkoi jo koulutuksen varhaisessa vaiheessa. Kauppias puheenvuoroja pitämään tuli kauppiaita, jotka olivat kokeneet kovia uransa alkuvaiheessa. näpistelyä ja rankkaa työntekoa ongelmia henkilökunnan kanssa jne. Ja nyt kun he olivat jo menestyneitä kauppiaita, tekivät edelleen pitkää päivää ja antoivat kauppiuudelle kaiken. Kesko on minusta varsin kaksinaismoralistinen, kun toisaalta yritettiin kertoa kuinka tärkeää, on pitää huolta itsestään ja toisaalta miten tärkeää on että kauppias käytännössä asuu kaupalla ja laittaa kaiken peliin ja vielä yhden kortin varaan. Kauppiaaksi lähtevän on laitettava kaikki peliin ja mielellään koko perheen ja suvun ja ystävät (tähän palaan myöhemmin). Oletuksena on vähintään 50h viikkotyö, joka ei edes sisällä muuta kuin kaupan töitä, siihen tulee lisäksi kaikki yrittäjälle kuuluvat velvollisuudet, taloushallinnon, rahahuollon, markkinoinnin, jne. Tähän myyttiä siis rakennetaan jo koulutuksessa ja lähestulkoon kaikki kauppiaat jatkavat tämän myytin rakentamista. Itse syyllistyin siihen yhtälailla. Samoin k-kauppiasliitto on mukana pönkittämässä tätä myyttiä ja se näkyy hyvin laajasti esimerkiksi K-ryhmän mainonnassa ja markkinoinnissa.

Kun koulutus alkoi lähentyä loppua ja valmistumisjuhlallisuudet olivat nurkan takana aloin miettimään yhdessä kurssikaverien kanssa, koska sitä ensimmäistä kauppapaikkaa tarjotaan. Osa kurssilaisista sai tarjouksen kesken kurssia, osa joutui odottamaan pidemmän aikaa. Osa ei lopulta ikänä lähtenyt kauppiaaksi.

Valmistuminen on hieno ja juhlallinen tilaisuus. Katajanokan Kasino oli meille varattu ja illallinen oli erittäin juhlava. Siitä sitten pitkän kaavan kautta lukuisiin yökerhoihin ja baareihin. Itse poistuin kesken juhlallisuuksien hetkeksi hotelliin vaihtamaan housuja kun puvun housut ratkesivat Zetorin tanssilattialla tehtyihin spagaatteihin. Olimme viimeinen kurssi, joka valmistui legendaarisesta Siikarannan koulutuskeskuksesta. Myöhemmin k-instituutti myi keskuksen ja koulutus siirtyi vaihteleviin koulutustiloihin ja enemmän verkon välityksellä tehtävään koulutukseen. Itse tykkäsin sisäoppilaitosmaisesta meiningistä ja uskon että se kasvatti meidän kurssia hyvin yhteen.

Kun olin valmistunut ajattelin, että olisi järkevämpää siirtyä ns. viimeistelyharjoitteluun johonkin pienenpään markettiin koska työskentely Pirkanmaan liikevaihdoltaan suurimmassa supermarketissa oli varmasti erilaista kuin lähiön kivijalkakaupassa. Oletuksena kuitenkin oli, että ensimmäinen kauppapaikka olisi juurikin pieni K-market.

Seuraava teksti käsittelee ensimmäistä kauppapaikkatarjousta ja miten se prosessi eteni ja kuinka lopulta aloitin K-kauppias uran. 

Elämää ketjukauppiaana osa 1 kohti kauppiuutta

Tämä on ensimmäinen osa kirjoitus sarjaa, jossa käyn läpi K-kauppias urani alusta loppuun. Kirjoitan ennen kaikkea itselleni, jotta voisin analysoida mikä meni pieleen, mikä meni hyvin ja mitä voisin oppia. Toivon myös, että tästä kirjoituksesta olisi apua sellaiselle, joka harkitsee kauppiaan uraa tai jos toimivat kauppiaat saavat tästä jotain sitä parempi. Samalla haluan tuoda julkisuuteen myös tietoa mitä yrittäminen isossa ketjussa on.

Haluan rehellisesti käydä läpi omia virheitäni mutta myös yhteistyökumppanien toimintamalleja, joissa katson olevan parantamisen varaa. Suurin kritiikki kohdistuu itseeni mutta osansa saavat; Kesko, S-ryhmä, viranomaiset, Ay-liike, työtekijät ja asiakkaat. Tulen myös jokaista edellä mainittua tahoa kehumaan. Jos asioita voitaisiin jatkossa parantaa olisi se jo hyvä syy kirjoituksen julkaisemiselle. Itsellä ei ole mitään aikomusta palata K-kauppiaaksi koska uskon olevani onnellisempi tekemällä jotain muuta. Vaikka kirjoituksessa teenkin yleistyksiä ja oletuksia on tämä tarina minun ja kuvaus niistä asioista, joita minulle tapahtui ja miltä ne tuntuivat.

Tämä ensimmäinen osa kertoo siitä, miten päädyin K-kauppiaaksi ja miksi. Kauppiaita on hyvin monenlaisella taustalla. Omalla kurssillani oli noin puolet sellaisia, jotka olivat jo nuorena menneet kauppaan töihin ja edenneet esimieheksi ja sitten halusivat lähteä yrittäjäksi. Minun tausta oli IT-alan ohjelmoijan ja projektipäällikön tehtävät. Mukana porukassa oli kauppatieteiden maistereita, ulosottomies, hammasteknikko ja monta muuta.

Oma urani alkoi, kun aloin tuntea motivaation puutetta työssäni IT-Alan projektipäällikkönä. Halusin jotain omaa ja toisaalta tunsin turhautuneisuutta, kun en edennyt urallani siihen tahtiin kuin mielestäni ansaitsin. Jälkikäteen ajateltuna tämä tunne oli varsin naurettava. Olin kolmekymppinen ja johdin isoja mielekkäitä projekteja, joilla oli vieläpä vaikutusta satojentuhansien ihmisten elämään. Aloin miettimään mitä haluaisin tehdä ja yrittäjyys oli se joka alkoi pohdintojen jälkeen kiinnostamaan enemmän ja enemmän. Ensimmäinen ajatus oli perustaa yritys 3 kollegan kanssa, jossa alkaisimme tekemään It-alan tuotteita. Kävin haistelemassa start-up yritysten rahoituskekkereiden tunnelmaa ja yhdessä suunnittelimme mitä tekisimme ja miten. Miksi tämä asia kaatui, jäi oikeastaan minulle vähän epäselväksi. Koko porukalla ei ollut ilmeisesti riittävästi motivaatiota ja riskinottokykyä.

Itse olin kuitenkin päättänyt lähteä yrityksestä ja aloittaa yrittäjänä. Irtisanouduin ja myimme rivitalo-asuntomme ja muutimme kerrostalo kaksioon vuokralle kaikki 4 henkeä. Aloin katsomaan myytävänä olevia yrityksiä ja aloitin samalla TE-toimiston yrittäjäkurssilla. Pelasin ahkerasti myös nettipokeria vaihtelevalla menestyksellä. Kävimme yhdessä silloisen vaimoni kanssa katsomassa useampaakin yritystä ja tarkastelimme niiden lukuja. Silloin vuonna 2007 oli yritysten hinnat pilvissä ja niin kuin oikeastaan monen muunkin asian.

Suurin ongelma minusta yritysten sukupolven vaihdoksissa on yrityksistä pyydettävä hinta edelleenkin, vaikka hinnat on jonkin verran laskenutkin sitten 2007 huippuvuosista. Yrittäjä, joka haluaa jäädä eläkkeelle, tuntee tietysti yrityksen omana elämäntyönään ja siksi haluaa siitä hyvän hinnan. Tosiasia on kuitenkin, että minun mielestä käytännössä juuri yhdelläkään pienellä tai keskisuurella yrityksellä ei ole yhtään arvoa lukuun ottamatta kiinteistöt ja varastot. Goodwill arvojen pitäisi olla käytännössä nolla. Monen yrityksen tulos perustuu pitkälti yrittäjään itseensä ja se ei yrityskaupassa siirry mukana. K-kauppiaiden sopimuksessahan on yksiselitteisesti mainittu, että goodwill arvoa ei voi maksaa. No siitä huolimatta päädyimme yhdessä vaimon kanssa ostamaan 18 vuotta toiminut keittiökalusteliike, joka maahantoi ranskalaisia ja italialaisia keittiötä. Hinta tuntui silloin kohtuullisesta, mutta jälkikäteen tajus,i että goodwill arvoa ei olisi pitänyt maksaa ja varaston arvokin arvioitiin roimasti yläkanttiin. Hintana oli 100.000€ joka katettiin täysin lainarahalla. Sain alkuun noin 600€/kk starttirahaa koska kyseessä oli ensimmäinen yritykseni. Vaimoni ei starttirahaa saanut koska oli ollut toiminimi yrittäjä jo monta vuotta. Lisäksi sijoitimme yritykseen asuntokaupassa saamamme noin 20.000€ jolla käytännössä kustansimme meidän perheen elannon vuoden ajan.

Yrittäjyys tuntui todella innostavalta ja käytin kaiken liikenevän ajan uusien asioiden oppimiseen ja muistan aika paljon yksityiskohtia keittiöiden suunnittelusta ja kodinkoneista ja viinikellareista vielä kymmenen vuoden jälkeenkin. Aika pian tuli selväksi, vaikka olimme kauan toimineen yrityksen ostaneet yhtään asiakasta ei saa kaupan päälle. Omaa markkinointi ja omaa asiakashankinta piti aloittaa välittömästi. Olimme ylpeitä siinä, että Pirkanmaan laadukkaimmat tuotteet tulivat meiltä ja myös palvelu oli viimeisen päälle hyvää. Opin mielestäni nopeasti keittiömyynnin salat ja vaimoni vankka asiantuntemus sisustus- ja kalustesuunnittelusta teki yrityksestämme hyvän. Suunnitteleva taiteilija sielu ja insinööri mieli tekivät hyviä ratkaisuja yhdessä. Jälkikäteen ajateltuna markkinointi oli se mihin olisi pitänyt panostaa enemmän ja järkevämmin. 

Yritystoiminta lähti käyntiin hyvin, mutta 2008 iski maailmantalouteen järkyttävä lama. Koska myimme periaatteessa luksustuotteita, iski se niihin ja rakentamiseen yleensäkin pahiten. Vaikka kauppa kävi kohtalaisesti tuli nopeasti vastaan tilanne, että yritys ei elätä kahta ihmistä ja koko perhettä. Aloin katselemaan vaihtoehtoja, jos palaisin IT-alalle. Sitten eräänä päivänä Keskon rekrytointipäällikkö Heikki Mustila soitti minulle ja esitti kysymyksen "Kiinnostaisiko sinua K-kauppias ura". Olin yrittäjyys vaihtoehtoja miettiessäni hakenut vuosi takaperin K-kauppiaaksi ja unohtanut koko asian. Hakemuksen olin lähettänyt lähinnä siksi että veljeni oli toiminut jo jonkin aikaa k-ryhmässä Intersport yrittäjänä ja kauppiaana. Lupasin Heikille, että palaan asiaan viikon sisään ja mietin mikä olisi parasta. Muutaman päivän mietinnän jälkeen soitin Heikille ja totesin "Kyllä kiinnostaa". 

Siitä alkoi sitten haastattelujen putki. Ensiksi Heikki Mustila haastatteli minua ja sitten hän ohjasi minut psykologisiin testeihin. Psykologisissa ja älykkyystesteissä pärjäsin hyvin, joka ei itselleni tullut kovinkaan suurena yllätyksenä. Tiesin että minussa on yrittäjäainesta ja älykkyyttä ehkä liikaakin viisauden jäädessä vähemmälle. Testien jälkeen Heikki Mustila haastatteli minua uudestaan ja oli sitä mieltä, että olisin sopiva K-kauppiaaksi. Ainoa asia mikä häntä epäilytti, oli psykologisissa testeissä ilmi tullut motivaatioherkkyys. Sekään ei varsinaisesti ollut minulle mikään yllätys vaan tiesin, että innostus asioista helposti ja saan motivaatiota, jos pystyn käyttämään parhaita puoliani. Varjopuolena oli se, että jos motivaatio laskee ja alan tylsistymään alkaa melkoinen alisuorittaminen. Mustila sanoi, että muutamasta motivaatioherkästä kauppiasharjoittelijasta on tullut aivan loistavia suoraan sanoen tähti kauppiaita. Itselleni tämän olisi pitänyt toimia varoitusmerkkinä jo silloin. Olisi pitänyt miettiä tarkemmin mitä elämältä haluaa ja mitä haluaa tehdä ja mitkä ovat suurimpia vahvuuksiani. Alla kuvaus motivaatioherkkyydestä ja kuten tulette myöhemmin huomaamaan, lähes kaikki huonot ennusmerkit toteutuivat.

"Olet motivaatioherkkä, eli et pysty löytämään motivaatiota tehtävistä, joissa et pääse käyttämään omia kykyjäsi. Etkä vain saa itseäsi motivoitumaan turhanpäiväisistä hommista, joilla ei varsinaisesti ole merkitystä kenellekään. Tämä johtaa alisuorittamiseen, jolloin et sinä, eikä kukaan muukaan ole tyytyväinen siihen, mitä teet. Jos jäät tähän tilanteeseen, turhaudut, ehkä jopa masennut ja palat loppuun. Pahimmillaan itsetuntosi romahtaa ja katkeroidut työssäsi ja saat vieläkin vähemmän aikaan…"

Mustila ja minä päätimme kuitenkin, että on minun aika aloittaa k-kauppias valmennus ja tehtäväksi tulikin löytää minulle sopiva harjoittelupaikka. K-supermarket Löytis Nokialla oli saamassa uuden kauppiaan Tapani Hakalan. Tapani oli kokenut kauppias ja valmentanut monta kauppiasta uralle. Tapani ja Tapanin luottopeluri Jussi Uschanoff tulivat haastattelemaan minua meidän keittiöliikkeeseen koska Tapani ei ollut vielä ottanut haltuunsa Löytistä. Pian haastattelun jälkeen sovimme, että aloitan oppisopimuskoulutuksen Tapanin alaisuudessa samalla hetkellä kun hän ottaa Löytiksen haltuunsa.  2.3.2009 astuin ensimmäisen kerran kauppaa töihin ja aloitin yrittäjän ammattitutkinnon ja kauppiasvalmennuksen.

Seuraavassa kirjoituksessa käsittelen kauppiasvalmennusta ja miten sain ensimmäisen kauppapaikkani

Vallankumousrunoilija Ilari

Tavoitteet

Muutos projektia on jatkunut nyt jo kolmisen vuotta ja viimeistään nyt on aika listata tavoitteita elämän suuntaa ajatellen. Monesti tavoitteita on tullut mietittyä ja Kelan Kiila-kuntoutuksessa jopa niitä on laajasti kirjoitettu ylöskin. Nyt kuitenkin kirjaan ylös loppuelämäni tavoitteet hyvinkin yksityiskohtaisesti. Mietin mitä haluan elämältä ja myös pohdin miksi ja miten ne voin saavuttaa. Mietin myös tavoitteiden vaikutuksia muihin ihmisiin ja erityisesti läheisiini.

1. Olla pääsääntöisesti onnellinen

Masentuneelle ja masennuksen kokeneelle tämä on aika iso asia. En ole varma olenko ikinä ollut pääsääntöisesti onnellinen. Olen toki kokenut onnen tunteita enemmän tai vähemmän eri elämän vaiheissa. Suurin ongelma itselläni onnen etsinnässä on ollut, se että olen aina yrittänyt etsiä sitä jostain muualta kuin itsestä. Olen tavoitellut jotain suurta menestystä tai rikkauksia ja kokenut enemmän pettymyksiä kuin onnistumisia. Pahimmillaan masentuneena elämä oli jatkuvaa ahdistusta ja tulevaisuuden pelkoa. Masentuneenakin toki tunsi välillä onnea ja onnistumisen tunteita, mutta ne olivat vain hetkellisiä. Masennus ei missään tapauksessa ole vielä ohi, mutta minusta tuntuu, että viimeisen vuoden aikana olen löytänyt vastauksen kysymykseen mistä onnen voi löytää

 

Onnen etsinnässä minulla on ollut apuna psykoterapia, kirjallisuus, meditointi ja erilaiset verkkokoulutukset. Suurimman oivalluksen sain lukiessani Chade-Meng Tan nimisen henkilön insinööriltä insinöörille kirjoitettua Mindfullness kirjaa. Kirjassa sanotaan, että tyyni ja selkeä mieli on onnellinen itsestään. Onnellisuus on mielen perustila, onnellisuuteen ei tarvitse pyrkiä vaan se tarvitsee vain yksinkertaisesti sallia. Lapsi on perustilassa onnellinen, kunnes jokin ulkopuolinen tekijä häiritsee tätä onnellisuutta, oli se sitten nälkä, kylmyys tai vaikka märkä vaippa. Onnen löytää siis ainoastaan itsestään eikä mistään muualta. Pitää antaa itsensä olla onnellinen. Perhe, suku, ystävät, työ ja muut ulkopuoliset asiat voivat auttaa onnellisuuden pysymisessä ja sallimisessa, mutta lopulta se on vain itsestä kiinni.

 

Olen myös ihastunut Hawaijilaiseen Ho´oponopono menetelmän ideologiaan. Itse olen ymmärtänyt asian siten, että olet itse vastuussa kaikesta mitä sinulle tapahtuu. Et tietenkään voi muuttaa sitä mitä sinulle tapahtuu, mutta voit muuttaa sitä, miten sen koet. Jos olet vihainen jollekulle, riippumatta toisen teosta sinä olet itse vastuussa siitä miten sen koet ja siitä vihantunteesta joka on sisälläsi syntynyt. Ho`oponoponossa keskityt johonkin asiaan, ihmiseen tai tunteeseen ja toistetaan seuraavia lauseita.

 

Olen pahoillani. Anna anteeksi. Kiitos. Rakastan sinua.

                                                                                

Näillä lauseilla suhtaudut asioihin, tunteisiin ja ihmisiin rakastavasti. Olet samalla armollinen itsessäsi oleville tunteilla mutta otat samalla niistä vastuun. Uskon että näillä lauseilla voi muuttaa paljon suhtautumistaan erilaisiin asioihin ja se auttaa sen onnen saavuttamista.

 

Toinen asia, jonka uskon vaikuttavan onnen sallimisessa on tietoinen hengittäminen. Asiaa voi kutsua monella tavalla meditointi, jooga, mindfullness tai tietoinen läsnäolo. Riittää kun saavuttaa mahdollisimman usein tietoisen läsnäolon kulloisessakin hetkessä. Hengittäminen tietoisesti on yksi keino harjoitella asiaa, jolloin sitä läsnäoloa voi voimistaa muissa yhteyksissä. Olemassa enemmän läsnä hetkessä olet todennäköisemmin enemmän onnellinen.

 

Jos minä olen onnellinen se todennäköisesti lisää onnellisuutta ympäristössäni, joten tämä tavoitteeni ei tule olemaan missään ristiriidassa kenenkään toisen ihmisen kanssa. Onnen salliminen itselle on vielä pitkä prosessi, jossa minun pitää muuttaa ajattelutapojani ja tarvitsen muiden ihmisten tukea tässä, mutta tällä hetkellä tuntuu siltä että se on todellakin saavutettavissa oleva tavoite.

 

2. Olla enemmän läsnä läheisten kanssa.

Haluan tuntea ympärilläni olevan ihmiset paremmin ja kuunnella heitä ja ymmärtää heitä. Kun olen lapsien kanssa, haluan, että he huomaavat, että olen heistä kiinnostunut ja välitän heistä. Haluan että he tuntevat rakkauteni ja että olen aina heidän tukensa mihin elämä heidät ikinä johdattaakaan. 

 

Läsnäololla tarkoitan sitä, että oikeasti kuuntelen ja yritän ymmärtää muita ihmisiä. Jos tämän saavutan uskon, että siitä on myös minulle paljon hyötyä lisääntyneestä rakkaudesta ja luottamuksesta. 

 

Tähän tuskin löytyy oikotietä vaan ainoa vaihtoehto on harjoitella kuuntelua ja ymmärtämistä ja vaikka se joskus vaikealta tuntuukin laittaa omat mielipiteet vähäksi aikaa syrjään. 

 

3. Tuntea rakkautta ja läheisyyttä

Tätä kirjoittaessa 26 vuotta kestänyt parisuhde on päättynyt virallisesti pari viikkoa sitten. Jonkinlainen suhde meillä tulee säilymään loppuelämämme kahden suurenmoisen tyttären vanhempina. Itse en tätä suhdetta halunnut päättää, vaikka olen vähintään yhtä paljon vastuussa siihen johtaneista syistä. Olin monta vuotta poissaoleva, väsynyt ja surullinen ja varmasti aivan kamalaa seuraa.

 

Vaikka ymmärrän että suhteemme on ohi niin siitä huolimatta jätän myös pienen mahdollisuuden siihen, että se voisi joskus uudistua. On tarinoita, jossa eronneet ovat löytäneet toisensa uudestaan joko muutaman vuoden päästä tai esimerkiksi eläkkeellä. Toiset sanovat, että jään roikkumaan ajatukseen, mutta itse näen että en sulje mitään vaihtoehtoja pois.

 

Olen 41-vuotias ja uskon että minullekin on vielä varattu rakkautta ja läheisyyttä tässä elämässä. Sitä olen onnekseni paljon jo saanut. Haluan rakastaa ja tulla rakastetusti. Haluan tuntea toisen ihmisen lähelläni jakaa hänen kanssaan unelmat tulevaisuudesta ja nauttia hetkestä. Tuntea aitoa kiintymystä, ymmärrystä ja yhteyttä.

 

4. Tuntea kroppansa ja viihtyä siinä

Tässä tavoitteessa on monia konkreettisia tavoitteita. Pitää tiputtaa kiloja. Pitää jaksaa vetää tiettymäärä leukoja ja kävellä käsillään riittävästi. Puolivoltti taaksepäin pitäisi onnistua taas vuosien jälkeen. Kun K-Kauppias ura 32.11.2017 loppui, painoa oli 140 kg. Siinä on 40 kg pudotettavaa. Tätä kirjoittaessa siitä on jo 12 kg lähtenyt, eli ollaan hyvässä vauhdissa.

 

Kilot ja muut tavoitteet on sinänsä toissijaisia, koska se tärkein tavoite on tuntea olonsa hyväksi omassa kropassaan. Hengittäminen on helppoa ja liikkuvuus ja voimatasot riittävät normaaliin elämään ja jos lähtee vaikka pienelle pyörälenkille maastoon ei kunto lopu ensimmäiseen mäkeen.

 

Tässä suurimpana ongelmana on se, että vertaa itseään aina 20-vuotiaaseen Ilariin, joka eli huippu-urheilijan kropassa ja kropassa, joka pystyi tekemään monia uskomattomia asioita. On hyväksyttävä, että sitä tuskin tulee koskaan saavuttamaan, mutta silti liikkumisesta ja olemisesta voi nauttia.

 

Miten nämä tavoitteet aion saavuttaa. ruokailutottumukset pitää pystyä muuttamaan ja saavuttaa terve suhde ruokaan. Olen ollut aina ylpeä siitä, että pystyn syömään enemmän kuin kukaan muu ja annan itseni olla edelleen ylpeä siitä, mutta sitä ei tarvitse todistaa joka päivä. Jos 80 % ajasta syö hyvin ja terveellisesti voi 20% ajasta nautiskella gourmet ruuista tai vaikka mättää niin paljon, että napa paukkuu.

 

Lisäksi tavoitteena on löytää uudelleen liikunnan ilo. Salilla käyminen on hyvä vaihtoehto, mutta sen lisäksi ajattelin, jos löytäisi uudelleen luonnossa liikkumisen (vaeltamisen, maastopyöräilyn ja melomisen ja ehkä jopa aloittaisi metsästämisen). Lisäksi pitäisi harkita kamppailulajien uudelleen virittelyä. Nämä ovat asioista, joista olen ennen nauttinut ja uskon että se olisi mahdollista uudelleen. Haluaisin kokeilla myös tanssikursseja erilaisista lajeista break­dance muistot lapsuudesta on ollut aina mukavat ja kyllä lavatanssit, lattarit ja muutkin kiinnostavat. Tässäkin pitää nyt malttaa mielensä eikä tehdä liikaa liian nopeasti. 

 

Jos on sopusoinnussa kroppansa kanssa, on aina paremmat mahdollisuudet palata siihen nolla tilaan ja löytää se onnellisuus sieltä. Haluan myös viettää mahdollisimman terveen keski-iän ja vanhuuden sekä itseni takia mutta myös lapsieni ja vaikka mahdollisten lasten lapsien kannalta. Terve sielu terveessä ruumiissa. 

 

5. Kehittyä paremmaksi työssään.

K-kauppias urani päättyi muutama kuukausi sitten ja ainoa asia, joka siinä harmittaa on se, että kun se kerrankin alkoi tuottamaan hedelmää, oli se pakko lopettaa kilpailutilanteen muuttumisen johdosta. Tosiasia on kuitenkin se, että tämä tapahtuma voi olla todellinen lottovoitto loppuelämääni ajatellen. En tiedä olisinko pystynyt ikinä viemään tätä elämän muutos projektiani päätökseen, jos olisin sillä uralla jatkanut. 

 

Päädyin nyt yrityskouluttajaksi, joka on tavallaan ollut haaveeni jo parikymmentä vuotta. Nyt uskon, että minulla on kokemusta sanoa monestakin yritysmaailman asioista. Olen ottanut riskejä. Olen onnistunut. Olen epäonnistunut. Kokenut väsymyksen, mutta samalla oppinut paljon sekä yrittämisestä että itsestä.

 

Haluan tulla paremmaksi valmentajaksi ja kouluttajaksi. Haluan päästä lähemmäksi asiakkaita ja ymmärtää heidän tilanteensa paremmin. Haluan että asiakkaani menestyvät ja voivat paremmin. Haluan kehittyä näissä koulutuksissa mitä nyt vedän paremmaksi esiintyjäksi ja että voisin olla läsnä myös koulutustilanteissa paremmin.

 

Näiden lisäksi haluan kouluttaa itseäni erilaisiin koulutuksiin ja valmennus menetelmiin. Aloitan oman kouluttautumisen NLP menetelmien kurssilla ja katsotaan mihin se polku johtaa.

 

En ole myöskään poissulkenut ajatusta aktiivisemmasta toimimisesta politiikassa. Tiedän kokemuksesta, että siellä turhautuu helposti ja jos oikein huonosti menee, ajautuu pelailemaan niitä samoja pelejä mitä siellä on tapana. Haluan kuitenkin edelleen uskoa siihen, että yhteistenasioiden hoito on tärkeätä ja uskon että minulla olisi niihin paljon annettavaa. 

 

6. Saavuttaa taloudellinen turvallisuus.

Raha ei tee onnelliseksi, mutta sen puute voi tehdä olon turvattomaksi ja sitä kautta onnettomaksi. Jos aikaisemmat tavoitteeni toteutuvat uskon, että tämäkin toteutuu samalla automaattisesti. Paljoa en tarvitse mutta riittävästi jotta voi tuntea olonsa turvalliseksi. 

 

Haluat lämpimän talon ja rahaa terveelliseen ruokaan ja silloin tällöin nautittuihin ravintolakäynteihin. Auto on liikkumisväline ei itseisarvo eikä missään tapauksessa status symboli. Haluan nähdä maailmaa ja joskus hemmotella itseäni tai läheisiäni. Haluan että minulla on varaa toteuttaa myös lapsieni unelmia esimerkiksi vaihto-oppilasvuodesta Yhdysvalloissa. 

 

Yksinkertaisesti haluan saavuttaa sellaisen varallisuuden, ettei tarvitse joka kuukausi miettiä mistä saa rahan laskuihin ja onko varaa pitää hieman lomaa ja jopa pari kertaa vuodessa ihmetellä maailmaa ulkomailla.

Tervetuloa juoksulle

Tämä blogi tulee käsittelemään monipuolisia asioita. Osittain tämä on osa omaa terapia prosessia ja muutos projektia. Käsittelen ihmisen mielenliikkeitä, tunteita rakkautta ja vihaa, mutta myös yhteiskunnallisia asioita ja taloutta yrittäjän näkökulmasta. Kaikkea mitä kirjoitan en varmasti julkaise, vaan ne jäävät enemmän henkilökohtaisiksi päiväkirja merkinnöiksi.

 

Olen aina ollut kiinnostunut yhteiskunnasta ja ihmisistä. Miten ihmiset toimivat osana yhteiskuntaa ja miten voisimme rakentaa paremman yhteiskunnan mahdollisimman monelle ihmiselle. Uskon ihmiseen ja hänen kykyynsä ajatella. Uskon myös ihmisen vapauteen. Ihmisellä pitäisi olla mahdollisimman suuri vapaus tehdä omaan elämäänsä koskevia päätöksiä.

 

Olen viime vuosina kokenut burn outin, masennuksen, konkurssin, toisen liiketoiminnan lopettamisen, sairauksia ja ennen kaikkea viimeisimpänä elämäni suurimman tragedian eli avioeron. Tulen myös näitä asioita käsittelemään, mutta mahdollisimman positiivisessa valossa. Elämäni muutosprojekti alkoi noin 3 vuotta sitten yksinkertaisesta ajatuksesta, että näin ei vain voi enää jatkua.

 

Aloin tyypillisenä miehenä etsimään ratkaisuja netistä. Etsin pikaratkaisuja esimerkiksi hypnoosista ja personal trainereistä. Kuvittelin että ongelmana nimenomaan on laiskuus ja lihavuus ja ylensyönti. Kun ratkaisisin nämä ongelmat kaikki muut tulisi ratkaistuksi siinä sivussa. 2 tunnin aamuaerobiset ja tarkka ruokavalio todellisuudessa vei vain ojasta allikkoon. Klassisesti siinä hoidettiin enemmänkin oiretta kuin varsinaista sairautta. Samalla kuitenkin jatkoin ylipitkiä työpäiviä ja vähensin entisestään vähäisiä yöunia. Palaan näihin hetkiin varmaan useasti ja nämä tarinat ei varmasti tule etenemään kronologisessa järjestyksessä.

 

Kirjoittamisen suurin tarkoitus on kirjoittaa itselle ja jäsennellä omia ajatuksiaan siten että elämä olisi yksinkertaisesti onnellisempaa. Jos tästä on apua muille tai jos löydät ajatuksia, jotka ovat miettimisen arvoisia sitä parempi.